Of ageing , and life..

 

Age - just a number ...or is it????

    Why is it, that we are so afraid of growing old?
In this world of admiring endless youth, we are desperately trying to hide even the smallest of wrinkles and grey hair.

This is the case especially with women , and the reason lies on this twisted views on aging..

When a man has grey hair, he is a charismatic silver fox.
When a woman has a grey hair, in the eyes of society, she has expired.

And when it comes to working world , a woman is almost always on a wrong age to be hired.
First she is too young with too little experience . Then she is at the age , that the employers think she is about to start a family ( whether that is the case or not)..
Then she is at the age, that the kids are small and always sick and of course it is the mom, who stays at home to nurture them 🙄...

Then , finally...there might be few good years in the eyes of employers, that a woman might actually be worth of hiring...
Well ladies - enjoy it while it lasts, because it ain't gonna last long!

  Depending of the field of work, your " expiration date" might come, before you hit even that big   five - o.....
And it most certainly hits , after you have reach the milestone of 55 years....or somewhere in between.
It is illegal to discriminate by age too, so you may as well get used to hearing the most creative lame excuses for not to be hired...
Of course, every now and then, there are people, that are better suited for that job you applied for,   that comes without saying...
It is not only women that gets discriminated by age, men too get their share of it, although not so much.

  About aging in general.....there are cultures, that respect their elderly people and they are highly valued citizens - they are heard, their wisdom is deeply appreciated , and their " silent knowledge" on so many things are treasured.

However, I am deeply concerned, how our society sees the senior citizens : as a liability and a big cost to the governments and municipalities...and that makes me sick of my stomach.
The way elderly people are seen as this one big homogenic mass of people without really paying attention to them as individuals , is not  very fertile nor it is socially sustainable.

We should not divide people, we should unite them. We shouldn't build these massive day-care centres and schools and elderly homes , that all just  reminds more of factories .

We should bring people of different ages, cultural backgrounds etc together  , not separate them to some " granny-kennels" or lock a huge group of kids with a small age difference on these paethetic concrete houses of miseries, that are otherwise known as schools. We need to tear down these mass- facilities and not build new ones. ..scaling down is a way to go , making inviting  spaces , that bring people together , from every ages , from every cultures - come as you are , you are valued 🙏❤️

Back to the start..is age just a number...
We can't stop the time, we can not stop the process, we all get older..all the time - IF we are lucky and blessed...
So let's cherish it - let's highlight those annual rings , treat them with kindness and value all those experiences ,what we have gained on our path of life.

Marching on my own drums

 

   Fastfood, speed-dates, highways.....the whole world seems to be rushing somewhere with a great speed......hurry hurry hurry.....
You barely get to catch  your first deep breath after you are  born, and it already begins....the rushing....and the endless demands of the society - to become a productive person....the more ambitious you become, the better....

  Make money, earn degrees and diplomas, buy stuff, prove you are worthy , display it on the social media ..be someone everyone else envy and admire...

   Well, it turns out, that in that level, I am quite a disappointment as a human being .

I have never been very ambitious person, I have never had any passion to climb up those corporate ladders and become a boss or a leader of any sorts.

Whatever job I get, I do it properly . I show up at work punctually, keep my head down, do my job, and then I go home.
I work to earn enough money to pay my rent and so forth....other than that, I have no interest on becoming anything professionally - my interests lies elsewhere.
And it has been like that always .

  The speed and the constant rush of the world around me , stresses the bejesus out of me.
I just can't keep up, I apologise.

I need to take my time , whatever it is, that I am doing. If you keep on breathing down on my neck and hurrying me, nothing good comes out of it - I withdraw and freeze on my tracks.

  Let me be - you go on....get in your lamborgini of your life and head towards the highway and don't look back..

I wander about my own ways....taking my time, stopping to smell the roses and listening the sounds of the surrounding nature..I am not in rush .. I march on the rhytm of  my own drums , and when I get tired, I take a nap.

We 'll all arrive at our destination at some point, to that last sunset - we can never be quite certain , when that time is , and it is that element of uncertainty, which makes this life even more precious....

So I wanna take my time to cherish it , not speed right through it without even feeling it.
I wanna feel every beat of it, listen every possible beautiful melody, read wonderful books, savouring each word of it.....
Marvelling the sunrises, admiring the feisty storms, enjoying every sip of that cava...

I make my own paths, and walkabouts, and I do it marching on my own drums..

54 years of being awesome

 

 54 years of being awesome 😘😉

  Menneeseen vuoteen mahtuu taas yhtä sun toista....
On muutettu , on reissattu, on tehty töitä Ahvenanmaalla ja on tehty töitä Lapissa.
On aloitettu koulutuksia, ja on keskeytetty koulutuksia.
On lenkkeilty meren rannalla, metsissä ja järven rannalla.
On nautittu viiniä ja hyvää ruokaa, ja on nautittu mahtavista konserttielämyksistä.
On naurettu ystävien kans, ja tirautettu parit itkutkin siinä sivussa...

Vierivä kivi ei sammaloidu, ja näyttää siltä että sama vauhdikas meno jatkuu tästä eteenpäinkin..

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, joita olen tavannut ja joihin olen tutustunut männä vuonna, ja erityinen kiitos läheisille ja rakkaille ihmisille, joita ilman tää mun elämä ois paljo harmaampaa ja mauttomampaa ...

You bring the spices to my meals and the bubbles to my cava - love you ❤️

Avoin kirje hallitukselle

 Avoin kirje Pääministeri Petteri Orpolle ja koko hallitukselle

     Tämä 1.4 voimaan tullut   lakimuutos 300 euron suojaosuuden poistamisesta työmarkkinatuessa  vaikuttaa niin  minun, kuin satojentuhansien muidenkin  mahdollisuuksiin tehdä lyhyitä työpätkiä .

Kun lisäksi lyhytkin keikka aiheuttaa sen, että työmarkkinatuki menee manuaaliseen käsittelyyn ja niiden vähienkin tulojen saanti voi venähtää usealla viikolla, niin tämä kankea järjestelmä ei mitenkään  tarjoa porkkanaa ja kannusta työn vastaanottoon, päinvastoin.

Niitä kokoaikatöitä EI ole kaikille halukkaille edes tarjolla, ei ole kyse siitä, että ihmiset ei haluaisi niitä tehdä.
On myös paljon ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään kokoaikatöitä, esim.sairauden takia , mutta voisivat tehdä nimenomaan lyhyempiä päiviä ja viikkoja .

Monella eri alalla on keikkoja ja lyhyempiä  työpätkiä tarjolla ....niidenkin  vastaanottaminen tällä järjestelmällä on todella vaikeaa, ja senkin  työn vastaanottaminen nyt vaan vaikeutuu, ei helpotu !!

  Teillä tuntuu olevan se lähtökohtainen ajatus, että ihmiset ovat laiskoja vätyksiä , ja kun heiltä viedään " helppo" raha pois, niin kaikki mystisesti saavat välittömästi kokopäivätyön kun vähän " kannustaa".

On surullista , että teidän hallituksenne kaikki leikkaus - ja sopeutuspäätökset osuvat pienituloisiin ihmisiin.
Tämä on toki erinomainen keino jakaa kansaa kahtia, saada aikaan perinteinen luokkayhteiskunta ( ellei se sitä jo ole) , ja aiheuttaa levottomuuksia .

Jatkuva taloudelllinen ahdinko vaikuttaa mielenterveyteen,  ja krooninen stressi myös fyysiseen terveyteen - nämä yhdessä eivät  mitenkään edesauta työkunnon ylläpitoa. 

   Politiikka -sana juontuu antiikin  kreikan kielestä sanasta politikos " kansalaisia koskeva".
Mutta toisaalta - empatia ei kuulu politiikkaan ..vai miten se menikään ...🙄

  Anneli Laulumaa

Ravintola -ala = osa yhteisöämme

 

Ravintola-ala  mukana yhteisöjen rakentajina  ja viihtyisyyden lisääjinä

   Erilaiset ravitsemusliikkeet - kahvilat, pubit, ruokaravintolat , ovat osa yhteiskuntaamme ja rikastuttavat olemassaolollaan yhteisöjämme.

  Valitettavasti ravintola -  ala ei nauti Suomessa  suurta arvostusta  yhteiskuntamme keskuudessa ,olkoonkin,  että se työllistää paljon ihmisiä , ja tuo maallemme näkyvyyttä monella muullakin tavalla.
Yhdessä matkailualojen kanssa, ravitsemusala tuo valtiolle ja kunnille ison tukun verotuloja.

Alaa kuitenkin  lähestytään  voimallisesti suomalaisen alkoholipolitiikan kautta ja nähdään vaan syyllisenä erilaisiin alkoholin tuomiin terveydellisiin ja  sosiaalisiin ongelmiin - tämä luo suuren varjon koko alaa kohtaan, ja tekee yrittämisen ja alalla työskentelyn haastavammaksi.

  Espanjassa  ravintolayrittäjät ovat olleet vaatimassa jo hyvän tovin, että maan baari- ja ravintolakulttuuri lisättäisiin Unescon aineettomalle maailmanperintölistalle :

https://yle.fi/a/74-20081991

Siellä meni kuppi nurin ihan huolella, kun eräs ministereistä alkoi vihjailla, että aukioloaikoja pitäisi ruukata niin, että baarit ja ravintolat joutuisivat sulkemaan aiemmin ovensa.

Irlanti on vastaavasti tunnettu pubikulttuuristaan, eikä suotta, maassa on n. 6500 pubia , joissa viihtyvät niin paikalliset kuin matkailijatkin.
Tuolla vehreällä saarella nähdään  tämä rikas pubikulttuuri ei pelkästään työllistäjänä ja tuloina, vaan myös sosiaalisina kohtauspaikkoina.

 
                Lähiruoka

Suomalaisen ruoantuotannon tukeminen on jo huoltovarmuuden kannalta merkittävä teko , on kyseessä yritys tai yksityinen henkilö.

Tekemällä yhteistyötä lähellä / lähistöllä sijaitsevien tilojen kanssa, ostamalla lähitiloilla kasvatettuja / jalostettuja tuotteita ja rakentamalla yrityksen omaa tarjontaa  tukemaan lähiruokaa sesongit huomioiden, on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävää toimintaa.

     Yhteistyöllä  lähitilojen kanssa on luonnollisesti myös kulttuurisen kestävyyden  näkökulma --->joillakin tiloilla voi olla alkuperäiskarjaa ja esim.tilan lampaat tai naudat hoitavat kaupungin/ kunnan rantalaitumien maisemointityötä laiduntamalla -- >> tämä puolestaan nostaa viihtyvyysarvoa ja henkistä hyvinvointia asukkaiden keskuudessa.

   Yhteistyö paikallisten muidenkin yrittäjien kanssa, sekä eri kulttuurin edustajien kanssa, vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta ja luo mahdollisuuksia kasvuun ja kehitykseen myös niillä mittareilla mitaten, joka ei liity rahaan ja taloudelliseen kasvuun.

Jos ravintolassa on tilaa esim.esiintyjille, se voisi olla mukana erilaisissa open mic tapahtumissa ( kuten esim. Vetelissä parasta livenä - klubi ja open mic tapahtumat hotelli Kampelissa)

https://www.facebook.com/profile.php?id=100094559411308



Se oma ravintola tai kahvila voi olla myös  vaikka nuorien tulevaisuuden lupauksien näyttämö klassisen musiikin saralla , tai tuoda naurua tupaan mahdollistamalla stand - up komedia - tuokioita .

Siellä voi olla kotoisa nurkkaus lehtien lukuun, tai ystävien tapaaminen kera haudutetun teen ja sukankutimien.

https://www.amaliashomecafe.fi/kahvila/

( Amalia's Home & cafe Kuopiossa)


       Ravintola - alan  sosiaalinen näkökulma
         
       Maailmalla on jo paljo esimerkkejä ravintoloiden ja kokkien tekemästä yhteistyöstä mm.  ruokaköyhyyteen ja muihinkin humanitäärisiin  kriiseihin liittyvissä asioissa  , tässä vain muutama esimerkki :


Food for soul

Massimo Bottura ja Refettorios

https://www.foodforsoul.it/what-we-do/refettorios-social-tables/

World central kitchen

Vuonna 2010 kokki José Andres halusi valjastaa ammattitaitonsa ja lahjansa auttaakseen Haitin maanjäristyksen uhreja.
Hän oli paikallisten keskuudessa, oppimassa itse, miten Haitilaiset tykkäsivät esim.valmistaa mustat pavut - hän laittoi ruokaa, mutta osallistui myös kuuntelemalla , olemalla läsnä , lohturuoka sai todellisen merkityksensä juuri siellä, ja niihin arvoihin pohjaten José vaimonsa kanssa perustivat World central kitchen järjestön.

        https://wck.org/story


  Lukuisa joukko kokkeja ympäri maailmaa ovat olleet mukana perustamassa ja / tai tukemassa erilaisia yhteisöjä , luoden esim.yhteisö- viljelmiä , jossa sekä kasvatetaan paikallisten kanssa kasviksia ja valmistetaan niistä ravitsevaa ja edullista ruokaa.

Monet kokit ovat ottaneet siipiensä suojaan ja ravintoloihinsa töihin nuoria, jotka olivat ajautumassa vaikeuksiin elämänsä kanssa , ja antoivat näille nuorille mahdollisuuden korjata kurssiaan oppimalla laittamaan  ruokaa ja saaden itseluottamusta ja kykyä vastuunkantoon.


   Kyllä , ravitsemusliikkeet ovat yrityksiä siinä missä muutkin yritykset, ja yritysten pääajatus on tuottaa tuloja.

Mutta ravintolat, pubit ja kahviot ovat myös osa kulttuuriamme, osa yhteisöämme , jossa elämme - ja sellaisessa yhteiskunnassa haluaisin elää jatkossakin .

Yhteiskunnassa ,  jossa katujen varsia koristaisi värikkäät kahvilapenkit ja sisältä asti nenään kantautuisi tuoreen pullan tuoksu .
Jossa nurkan takana olevasta pubista kuuluisi live-musiikin äänet , ja kantautuisi hyväntahtoinen nauru ja sinut vastaanottaisi lämpimästi hymyilevä kylän väki.

    Cooking is act of love , and sharing a meal is act of caring ❤️

      
Rakkaudesta lajiin;

Tarjoilija Anneli Laulumaa

( valokuvat : Anneli Laulumaa)

Ps.

Puijo Peak on järjestänyt ihmisten iloksi eri teemoilla valaistuja kausipolkuja , josta tässä muutama kuva  joulupolku 2023:

https://www.puijopeak.fi/aktiviteetit/

Celebrating my ordinary life

 

In this constant competition on social media channels for who is the most    extraordinary person living the most extraordinary life, I will gladly step back and step out - I have no apetite for this competition any more than competing in general.

I am quite content to live this very ordinary life of mine - it is peaceful, lacks of drama and it is not complicated - and I can truly appreciate all that - simplicity brings harmony and balance.

  Waking up at 5 am every morning , enjoying that first cup of coffee in silence and solitude , is almost a sort of ritual for me.
It doesn't matter where I am , or where I work - I make sure, that I have this moment in every morning, to greet the day and savour that liquid black magic called coffee.

   My hobbies , near and dear to me , are also ordinary ....reading, taking long walks , listening music ....
Nothing to write a book about , nor brag on the instagram. .have a very little " wow" effect on anybody else  - but brings a whole lotta  joy on my life...and that is the main thing.

Even my home , my sanctuary , is very mondane - a flat of 1 room and kitchenette in an apartment building .....not material for  " House & home " or any other glossy magazines.

As a minimalist , I am comfortable with the bare minimun - un- cluttered home provides me more room for my thoughts  to roam around .

I like things tidy and to be done in orderly fashion , I value punctuality and my word is all I have - so if I make a promise to do something or be somewhere at a certain time ,I make sure I can deliver it too.

    For my living , I don' t save lives, create new inventions , find a cure to any diseases etc...
I am a waitress - the very job, that people who watch movies, would think of American diners and the people who work there - bringing the bacon and apple-pies to hungry truckers and  highway patrols..
My thumbs up to all of them 👍

I happen to like my profession , being a waiter that is , I take pride of  doing it well and I pay attention to all my guests and customers , whether they are stopping by for a quick coffee or spending the whole evening there with their families or business partners...
Certain  routines are the same, but still every day is different. Often I must think on my feet , which I like , and in general , I get to be active and stay active.

   So - to sum it up , I am content - "it is what it is " - is a saying hated by many, but something I find myself saying more often that I care to count .

Maybe I am a vanilla , the monday of your lives , the beige and granite -grey on your colour -wheels, but so be it .
In my own little world , I colour outside the lines and use every crayon of the box - because even ordinary life can be filled with colours, tunes and spices.

   Go in peace  🙏

Anskun kuukauden viini - huhtikuu 2024

 

Anskun kuukauden viini - huhtikuu 2024

    Medusa Albariño 2022

🇪🇸  DO Rias Baixas, Galicia, Espanja
🍇 Albariño


• Kuiva, hapokas, viheromainen, kypsän sitruksinen, valkopersikkainen, hennon kukkainen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen

• salaatit &  kasvisruoka, äyriäiset, rasvainen kala, pasta ja pizza

    Huhtikuun kuukauden viiniksi valitsin valkoviinin rypäleestä, joka sattuu olemaan toinen suosikkini Grüner Veltlinerin ohella , nimittäin Albariño ( / Alvarinho Portugalissa) 

     Galicia on tunnettu ja suosittu gastronominen matkailukohde , joka sijaitsee Iberian niemimaan luoteisosassa.
Irlannin vehreää rannikkoa enemmän muistuttava Galicia onkin toiselta nimeltään " green Spain" ( vihreä Espanja).

Galiciassa sijaitsee sen myös yksi viidestä DO - luokitellusta viinialueesta - Rias Baixas , joka taas on tunnettu laadukkaista ja moniulotteisista valkoviineistään .

Näissä linkeissä lisää Galiciasta, ja Rias Baixas - alueesta:

https://viinilehti.fi/2020/09/galicia-espanjan-nouseva-luoteiskulma/

https://wineandbeyond.fi/viiniblogi/galician-viinialue/

  Rias Baixas alueen tähti on Albariño -rypäle, jonka kotiseutuja nämä Galician alueet ovatkin.

Tästä rypäleestä tuotetaan jonkin verran viinejä kyllä muuallakin maailmassa ( esim. Uruguayssa ja Californiassa) , mutta tämä rypäle tuntuu nauttivan Espanjan sateisimmasta nurkasta, jota Atlantin myrskyt moukaroivat välillä hyvinkin rajusti.

Vaikka Albariño onkin paksunahkainen rypäle, niin kostea ilmasto voi altistaa sen homeelle . Tätä estääkseen, viinitiloilla on laitettu nämä tarhat pergolaksi , jotta ilma kiertää paremmin ja näinollen myös kosteus pääsee haihtumaan .

Tässä linkissä lisää Albariñosta :

https://viinilehti.fi/2021/04/alvarinho-vai-albarino-rakkaalla-rypaleella-on-monta-nimea/

      Albariñot , varsinkin Galiciasta, ovat luonteikkaita,yleensä kuivia ja  miellyttävän hapokkaita. 
Niissä on selkeästi havaittavissa himppu suolaisuutta , sitrusta ja persikkaa , ja ne ovat raikkaita viinejä, usein tarkoitettu nautittavaksi nuorena.
Ei Albariñot mitään ykstotisia viinejä ole , kaukana siitä.
Niiden makumaailma sopii oivallisesti vaikka rasvaisen kalan tai äyriäisten kaveriksi , eikä yhtään hullumpaa makustella ihan itsenäänkin.

   Vaikka Atlantin tyrskyt ja Galician vehreät ja kallioiset maisemat olivatkin maantieteellisesti " kaakana" , ja edessäni avautui vielä varsin talvinen näkymä kotoisalle Kallavedelle , niin auringon lämpö poskilla ja Albariñon kukkea makumaailma huulilla, tunsin oloni suorastaan riehakkaan keväiseksi .

Herkullista pääsiäisen aikaa,
on Albariñossa riemua ja taikaa!
Suklaamuna siellä,
tilkka viiniä täällä ,
on ilo irti noidilla joka säällä!

Tämänkin blogin valokuvat: Anneli Laulumaa