perjantai 28. lokakuuta 2011
Marin käyttöopas / Selviytymisopas Hurrikani - Marin iskiessä
Tämä on sellainen pieni ensiapu - paketti tai pieni selviytymisopas sellaisen luonnon oikun varalle kuin Hurrikaani - Mari...
Tätä EI ole tarkoitettu, eikä suositeltu heikkohermoisille eikä huumorintajuttomille,ja sellaisten on siksi syytä välttää myös tätä luonnonoikkua itsessään viimeiseen saakka - jos siis mahdollista, opi tunnistamaan kyseinen luonnon katastrofi jo kaukaa, jotta ehdit paeta paikalta, ennekuin se osuu kohdallesi ja pyyhkäisee ylitsesi:=))
Jos näin kuitenkin käy, seuraukset voivat olla arvaamattomia ja tuhot suuria...
eli eikun matkaan....
Tämä kyseinen luonnon oikku, luonnon pieni pyörremyrsky, on tunnistettavissa seuraavista havainnoista:
- tyyntä myrskyn edellä...tempperamentti ja kiihtyvyys täysin verrattavissa huippuluokan kilpa-autoihin = kiihtyy 0-100km / tunnissa nano sekunnissa....voi aluksi vaikuttaa hyvinkin aurinkoiselta ja lämpöiseltä, ja seuraavassa hetkessä ukostaa ja salamoi niin, että et tiedä mikä monsuuni iski kohdallesi..
- kun alat keskustelemaan hänen kanssaan, varaudu verbaalisesti hyvin lahjakkaaseen ja taitavaan kielenkäyttöön = kyseessä on Savolainen kielivirtuoosi, jonka käänteet ja parret joko eksyttävät sinut omien ajatustesi lähteiltä alta aika yksikön tai uuvuttavat sinut jo alkumetreille:0)
- tämä luonnonoikku on kuitenkin vaarallisuudestaan huolimatta myös oivallinen kumppani, jos osaa valjastaa siitä lähtevän energian oikein: siitä lähtevällä lämmöllä ja säteilyllä ja elämän ilolla voi lämmittää kylmänkin syysillan ja valaista pimeänkin luolan
- Sen kanssa voi elää hyvinkin turvallisesti symbioosissa, jos osaa antaa tilaa ja ei yritä kahlita tätä luonnonvoimaa...koska jos tämä luonnonvoima tuntee itsensä vangituksi ja kahlituksi, se kyllä löytää tiensä ulos vankilastaan keinoja kaihtamatta
- se on elementtinä kuin tuli : hyvä renki, mutta huono isäntä..tässä tapauksessa hyvä ystävä mutta vaarallinen ja kunnioitettava vihollinen
- Jos tätä luonnon oikkua ei pakene..jos riittää rohkeus kohdata se energia ja voima,kun se vastaasi tulee,niin siitä voi olla pitkäaikaista iloa molemminpuolin..mutta rohkea on oltava !!
- tämä Hurrikaani on varsin liikkuvaista sorttia, joten sitä ei ole helppo hallita tai paeta, koska se löytää tiensä kaikkialle niin halutessaan: sillä ei ole rajoja, vaan se liikkuu vapaasti tuulen ja auringon mukana.
- ensiavuksi Hurrikaani - Marin iskiessä kohdallesi: etsi piilopaikka, maastoudu, rukoile....hanki korvatulpat ja aski sisuja....:0))
Tai ole avoin ja avarakatseinen, hae katsekontaktia, keskustele, yritä ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ( tämä taas haaste, kun kyseessä oli se savolainen versio hurrikaanista )
Sulle voi käydä joko hyvin..tai huonosti..tai hyvin huonosti..tai ei niin huonostikaan...ota selvää ..jos uskallat:=))))
Mari Laulumaa
Sininen hetki
Sininen hetki...unenomainen tunnelma...vesi peilikirkas, taivas rikkomaton ja sileä..
Et oikein tiedä,oletko hereillä vai nukutko vielä - häthätää uskallat henkäystä ottaa,kun pelkäät,että kupla puhkeaa ja taianomainen harras hetki häviää kuin kangastus edestäsi kadoten jonnekin kauas horisonttiin..
Et oikein tiedä,oletko hereillä vai nukutko vielä - häthätää uskallat henkäystä ottaa,kun pelkäät,että kupla puhkeaa ja taianomainen harras hetki häviää kuin kangastus edestäsi kadoten jonnekin kauas horisonttiin..
Onko elämä näytelmää? Olemmeko me näyttelijöitä? Onko kaikki kulissia? Kuinka aitoja olemme, ketä varten elämme?
Miten tärkeää on se,miltä näytämme ulospäin muiden silmissä vai uskallammeko kirjoittaa itse oman elämämme näytelmän käsikirjoituksen ja rohkeasti elää se,aidosti ja suurella sydämellä.
Vaikka se oma juttu,se oma käsikirjoitus ei saavuttaisikaan suuren yleisön ja kriitikoiden suosiota ja arvostusta, muserrutko siitä ja tyydyt siihen mihin muut haluavat sinun tyytyä?
Käännätkö suuntaasi,muutatko käsikirjoitusta niin, että se miellyttää muita enemmän kuin itseäsi, jotta et näyttäisi liian erilaiselta, ettet erottuisi joukosta? Vaikka se oma juttu,se oma käsikirjoitus ei saavuttaisikaan suuren yleisön ja kriitikoiden suosiota ja arvostusta, muserrutko siitä ja tyydyt siihen mihin muut haluavat sinun tyytyä?
Uskallatko silti kritiikistä huolimatta tehdä omanlaistasi näytelmää, omaa itsesi näköistä esitystä,jota elämäksi myös kutsutaan?
Joskus pitää olla uskallusta, rohkeutta, hulluuttakin, jotta oikeasti voi elää niinkuin itse haluaa - helpoksi sitä ei sinulle kukaan tee,se on varmaa.
Jos elämää voisi vertailla ruokatermillä ja keittää siitä vaikka soppa, niin välillä meidän soppa on maustettu suolalla - kuten kyyneleet, välillä makealla hunajalla kuten iloiset naurut ja halaukset..välillä on liikaa kitkeryyttä,liikaa pippuria...välillä se elämä kuplii kuten kuohuviini laseissa, välillä se on laimeaa kuin väljähtynyt kahvi kupissa...
Kun esirippu laskeutuu,kun valot sammuvat,ja kun viimeinenkin vieras on poistunut katsomosta..jää vain tyhjä näyttämö ja yksinäinen esiintyjä..onko se esiintyjä silloin tyytyväinen vai pettynyt suoritukseensa, ja oliko käsikirjoitus mieleinen vai ei..siitä päätät sinä itse..jos vain niin haluat ja rohkeutta riittää!
Mari Laulumaa
Inspiraation ihanuus ja kurjuus ( arkistojen kätköistä)
Inspiraation ihanuus ja kurjuus
Säpsähdän ylös juuri kesken makeimpien unieni.....mikä se oli????
Unen tokkurassa yritän löytää tieni läpi pimeän huoneen kirjoituspöydälleni, matkalla isken varpaani kipeästi jakkaraan..
hiljaa kiroillen ja linkuttaen vihdoin olen pöytäni ääressä....
..mutta missä on kynä????
Tuossa...ei kirjoita....kynä lentää iloisessa kaaressa seinään ja nyt jo hamuilen uutta jostain laatikoiden pohjalta.
Vihdoinkin - löytyi..ja kirjoittaa..hyvä.
Ei hyvä...tyhjä paperi edessäni ja kynä kädesäni olen valmis....
....mutta pää on tyhjä.....ei mitään....eikö edes pienintäkään ideaa???
No kun ei niin ei, ei väkisellä...tyhjästä on paha nyhjäistä.
Painan kasvot käsiini ja huokaisen raskaasti..varpaaseenkin koskee....
se teki sen taas....mokomakin kiusankappale.
Kuka? Kenestä minä puhun?
No tietysti herra Inspiraatiosta!!
Tämä pieni vekkuli muutti luokseni asumaan jo useita vuosia sitten.
Tuli vaan..koputti ovelleni, ja astui sisään kysymättä lupaani....asettui taloksi ja on asunut luonani siitä lähtien.
Vaativa vuokralainen tuo Herra Inspiraatio...
Sitä pitää viedä pitkille kävelyille, kylvettää, ruokkia kuninkaallisin pidoin jne...
Ja mitäs se maksaa vuokraa???
EI MITÄÄN!!!! On kuulema itse oma vuokransa jos taloksi asettuu....
..ei huoli ketä vaan majatalonsa isännäksi tai emännäksi, vain harvat ja valitut saavt sen kunnian.....
Arveluttava kunnia ottaen huomioon ne kiusanteot ja pilat, mitä se pääni menoksi keksii...
..huumorimiehiä tuo Inspiraatio.
Tulee silloin kun sitä vähiten osaa odottaa......metrossa, kesken vaikeiden kemian kokeiden, suihkussa, kauppamatkalla...juuri siellä missä ei ole kyniä eikä papereita valmiina....ainaista kilpajuoksua.
Mutta kun se sitten tulee oikealla hetkellä,se palkitsee minut ruhtinaallisesti kaikesta vaivannäöstäni ja antaa mniulle,mitä niin kipeästi kaipaan -
ideoita, ajatuksia,tarinoita, elämyksiä.....
Käteni kirjoittaa lentäen paperilla, kynä savuaa, ja olen aivan hengästynyt...vielä muutama rivi, muutama sana...
huh..se on siinä!
Herra Inspiraatio, kiitos sinulle tästäkin elämyksestä!
Kiitos, kun muutit luokseni ja olet ystäväni, minun kotini on sinunkin kotisi!
Mari Laulumaa
Säpsähdän ylös juuri kesken makeimpien unieni.....mikä se oli????
Unen tokkurassa yritän löytää tieni läpi pimeän huoneen kirjoituspöydälleni, matkalla isken varpaani kipeästi jakkaraan..
hiljaa kiroillen ja linkuttaen vihdoin olen pöytäni ääressä....
..mutta missä on kynä????
Tuossa...ei kirjoita....kynä lentää iloisessa kaaressa seinään ja nyt jo hamuilen uutta jostain laatikoiden pohjalta.
Vihdoinkin - löytyi..ja kirjoittaa..hyvä.
Ei hyvä...tyhjä paperi edessäni ja kynä kädesäni olen valmis....
....mutta pää on tyhjä.....ei mitään....eikö edes pienintäkään ideaa???
No kun ei niin ei, ei väkisellä...tyhjästä on paha nyhjäistä.
Painan kasvot käsiini ja huokaisen raskaasti..varpaaseenkin koskee....
se teki sen taas....mokomakin kiusankappale.
Kuka? Kenestä minä puhun?
No tietysti herra Inspiraatiosta!!
Tämä pieni vekkuli muutti luokseni asumaan jo useita vuosia sitten.
Tuli vaan..koputti ovelleni, ja astui sisään kysymättä lupaani....asettui taloksi ja on asunut luonani siitä lähtien.
Vaativa vuokralainen tuo Herra Inspiraatio...
Sitä pitää viedä pitkille kävelyille, kylvettää, ruokkia kuninkaallisin pidoin jne...
Ja mitäs se maksaa vuokraa???
EI MITÄÄN!!!! On kuulema itse oma vuokransa jos taloksi asettuu....
..ei huoli ketä vaan majatalonsa isännäksi tai emännäksi, vain harvat ja valitut saavt sen kunnian.....
Arveluttava kunnia ottaen huomioon ne kiusanteot ja pilat, mitä se pääni menoksi keksii...
..huumorimiehiä tuo Inspiraatio.
Tulee silloin kun sitä vähiten osaa odottaa......metrossa, kesken vaikeiden kemian kokeiden, suihkussa, kauppamatkalla...juuri siellä missä ei ole kyniä eikä papereita valmiina....ainaista kilpajuoksua.
Mutta kun se sitten tulee oikealla hetkellä,se palkitsee minut ruhtinaallisesti kaikesta vaivannäöstäni ja antaa mniulle,mitä niin kipeästi kaipaan -
ideoita, ajatuksia,tarinoita, elämyksiä.....
Käteni kirjoittaa lentäen paperilla, kynä savuaa, ja olen aivan hengästynyt...vielä muutama rivi, muutama sana...
huh..se on siinä!
Herra Inspiraatio, kiitos sinulle tästäkin elämyksestä!
Kiitos, kun muutit luokseni ja olet ystäväni, minun kotini on sinunkin kotisi!
Mari Laulumaa
tiistai 25. lokakuuta 2011
Uusia tuulia...kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen ovi on jo raollaan..
Elämä on täynnä valintoja, risteyksiä toisen perään. Käännynkö oikealle, vai menenkö vasemmalle? Valitsenko tuon tasaisen asfaltoidun tien, vai poikkeanko siltä ja kiipeän pitkin kivisiä polkuja, askel välillä lipsuen?
Jostain kumman syystä minun elämäni polku tuntuu olevan pullollaan näitä risteyksiä ja tienhaaroja..juuri kun luulet saneesi hetken breikin, niin nurkan takana odottaakin taas uusi risteys - välillä oikea kunnon liikenneympyrä. Miten ihmeessä sitä löytääkin sitten perille??
Perille minne?? Eikö elämä itse ole se matka, joka on se itseisarvo, ei se määränpää? Onko minulla kartta? Kenties kuitenkin modernisti navigaattori?? No ei ole kumpaakaan....minulla on vaisto, jota kuutelen hyvin tarkkaan,ja teen päätökset sen mukaan. Ja välillä ne päätökset syntyy hitaasti muhien, useimmitten kuitenkin nopeasti, koska tilanne vaatii akuuttia suunnanmuutosta -selviytymisen vuoksi.
Selviytyminen..eläinmaailmassa tunnetaan ne 3n F:n tavat: fight, flight or freeze!! Tappele, pakene tai jähmety.. Oinaan tempperamentilla höystettynä toi eka vaihtoehto oli nuorempana varsinkin ensimmäisenä mielessä, verbaalisessa mielessä tietenkin, koska väkivaltaa ja agressiivisia ihmisiä pelkään,enkä toimi niin itsekään.
Näin vanhemmiten ja jossain määrin viisastuneenakin ( äitiys kasvattaa luontoa ja pitkää pinnaa), olen nykyään vähän rauhoittunut enkä ihan vähästä prvosoidu tai ala riitasille, se kuluttaa turhaan energiaa. En minä toki koskaan mikään hiljainen hyssykkä ole,enkä tule olemaankaan. Nykyään vaan valitsen ne taisteluni,ja minkä eteen olen valmis sitä energiaa kuluttamaan. Tarvittaessa lähden pois tilanteesta, tai vältän henkilöitä,joiden kanssa tiedän joutuvani ristiriitaisiin tilanteisiin,joista ei tulla olemaan koskaan samaa mieltä.
Ei kaikkia voi miellyttää,eikä pidäkään - faktahan se on,että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää ja aina on joku jostain eri mieltä.
Mutta tärkeintä on,että kykenee katsomaan itseään peilistä joka aamu, ja kuuntelee sitä sydämensä ja omantuntonsa ääntä..että elää itsensä näköistä elämää - se vaatii rohkeutta ja lujaa luontoa, jos se elämäntapa poikkeaa vähääkään vallitsevasta kulttuurista ja normeista..mutta siitä on pidettävä kiinni,että on oma itsensä -AINA!!!
Tämän sanoen pienen hiljaiselon jälkeen olen palannut linjoille, ja myös tämä blogi tulee heräämään henkiin kuvien ja kirjoitusteni myötä..asiaa on paljon, koska on paljon tapahtunutkin..pysykää kuulolla! Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne<3
Elämä on täynnä valintoja, risteyksiä toisen perään. Käännynkö oikealle, vai menenkö vasemmalle? Valitsenko tuon tasaisen asfaltoidun tien, vai poikkeanko siltä ja kiipeän pitkin kivisiä polkuja, askel välillä lipsuen?
Jostain kumman syystä minun elämäni polku tuntuu olevan pullollaan näitä risteyksiä ja tienhaaroja..juuri kun luulet saneesi hetken breikin, niin nurkan takana odottaakin taas uusi risteys - välillä oikea kunnon liikenneympyrä. Miten ihmeessä sitä löytääkin sitten perille??
Perille minne?? Eikö elämä itse ole se matka, joka on se itseisarvo, ei se määränpää? Onko minulla kartta? Kenties kuitenkin modernisti navigaattori?? No ei ole kumpaakaan....minulla on vaisto, jota kuutelen hyvin tarkkaan,ja teen päätökset sen mukaan. Ja välillä ne päätökset syntyy hitaasti muhien, useimmitten kuitenkin nopeasti, koska tilanne vaatii akuuttia suunnanmuutosta -selviytymisen vuoksi.
Selviytyminen..eläinmaailmassa tunnetaan ne 3n F:n tavat: fight, flight or freeze!! Tappele, pakene tai jähmety.. Oinaan tempperamentilla höystettynä toi eka vaihtoehto oli nuorempana varsinkin ensimmäisenä mielessä, verbaalisessa mielessä tietenkin, koska väkivaltaa ja agressiivisia ihmisiä pelkään,enkä toimi niin itsekään.
Näin vanhemmiten ja jossain määrin viisastuneenakin ( äitiys kasvattaa luontoa ja pitkää pinnaa), olen nykyään vähän rauhoittunut enkä ihan vähästä prvosoidu tai ala riitasille, se kuluttaa turhaan energiaa. En minä toki koskaan mikään hiljainen hyssykkä ole,enkä tule olemaankaan. Nykyään vaan valitsen ne taisteluni,ja minkä eteen olen valmis sitä energiaa kuluttamaan. Tarvittaessa lähden pois tilanteesta, tai vältän henkilöitä,joiden kanssa tiedän joutuvani ristiriitaisiin tilanteisiin,joista ei tulla olemaan koskaan samaa mieltä.
Ei kaikkia voi miellyttää,eikä pidäkään - faktahan se on,että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää ja aina on joku jostain eri mieltä.
Mutta tärkeintä on,että kykenee katsomaan itseään peilistä joka aamu, ja kuuntelee sitä sydämensä ja omantuntonsa ääntä..että elää itsensä näköistä elämää - se vaatii rohkeutta ja lujaa luontoa, jos se elämäntapa poikkeaa vähääkään vallitsevasta kulttuurista ja normeista..mutta siitä on pidettävä kiinni,että on oma itsensä -AINA!!!
Tämän sanoen pienen hiljaiselon jälkeen olen palannut linjoille, ja myös tämä blogi tulee heräämään henkiin kuvien ja kirjoitusteni myötä..asiaa on paljon, koska on paljon tapahtunutkin..pysykää kuulolla! Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne<3