Vihdoin ja viimein, kauan odottamani näky avautuu silmieni edessä kauniimpana kuin mikään maalaus - meri... tällä hetkellä rauhaisa ja sopuisa.
Laineiden lyödessä vasten paljaita jalkojani tunnen tunnen meriveden kylmyyden pistelevän varpaitani, mutta merituulen lempeyden hyväilevän kasvojani pehmeämmin kuin pehmeinkään suudelma.
Suolan maku suussani kävelen pitkin rantaviivaa ja imen itseeni luonnon minulle antamaa sisäistä voimaa ja vahvuutta..lääkkeitä , joita juuri nyt eniten kaipaan ja joita en mistään muualta voisi kuitenkaan noutaa - vain luonnon oma apteekki tarjoaa parhaimmat rohtonsa.
Istahdan rantakiveykselle kuuntelemaan aaltojen ääntä ja lokkien kirkunaa. Ihailen noiden lintujen upeita lentonäytöksiä, hurjia syöksyjä veteen ja sieltä taas voimalla ilmojen teille...inspiroivaa ja lennokasta!
Vedän takkiani tiukempaan kiinni ja painan hupun päähäni, sillä huomaamattani ilma on kylmentynyt ja ensimmäiset sadepisarat rummuttavat jo tahdikkaasti vasten peilityyntä vedenpintaa, joka pisaroiden voimasta kuitenkin hajoaa pirstaleiksi kuin rikkoontunut peili...mutta sirpaleet tuottavat onnea...
..niinpä aaltojen lujuudesta huolimatta en voi vastustaa kiusausta ja kahlaan veteen etsimään niitä sirpaleita, jotka ovat jo kuitenkin ehtineet lipua pois ulottuviltani.
Palaan viluissani takaisin rantaan, ja istahdan värjötellen sille samalle kiveykselle. Palelee ja olen märkä, mutta en saa itseäni liikkumaan...olen lumoutunut meren voimasta - haltioissani haukon henkeä, kun aallot iskeytyvät rantakallioihin jättäen jälkeensä valkeat vaahdot.
Luonnon lumoava voima..tuo suurista suurin, kaikista mahtavin - suuri, valtaisa, loppumaton meri!
Meri ,joka hallitsee maapalloamme. Kaukaa kuusta katsottuna maapallomme on niin äärettömän kaunis, kuin sininen kristallipallo pienine vihreine saarineen mahtavan hallitsijan ympäröimänä.
Mikä siinä saa minut lumoihinsa? Se mahtavuus - meren äärettömyys saa minut nöyrtymään ja tuntemaan itseni niin pieneksi..
..mutta yhtäaikaa se saa minut tuntemaan itseni myös vahvaksi..kuin meri itse..taipuu, muttei taitu.
Hitaasti nousen rantakiveykseltä ja alan valmistautua kotiinlähtöä varten. Käännyn kuitenkin vielä kerran katsomaan taakseni ja voimakkaiden tunteiden saattelemana ja kyynelten virratessa poskillani heitän veteen pienen kiven - minun lahjani sinulle ystäväni.
Pienen ihmisen vaatimaton lahja suurelle meren hengelle, joka taas kerran täytti tehtävänsä ystävänä, antaen minulle osan voimastaan.
Kirj.Mari Laulumaa - Hirvonen
Katson ikkunasta ulos taivaalle; näen pienen välähdyksen lentokoneesta, joka kohoaa kohti valkoisia pilviä ja sinistä taivasta - kohti lintujen moottoritietä.
Pian on minun vuoroni.
Pikainen silmäys passiini ja matkalippuihini, kuin varmistaakseni, että olen todella lähdössä taas.
Matkaan - kohoan siivilleni ja tunnen sen uskomattoman tunteen kulkevan läpi koko kehoni - vapauden!!!!!
Juureni ovat täällä, kaukaisessa pohjolassa.
Tulen aina olemaan se sinisilmäinen Suomi -neito, ja sitä en koskaan häpeä tunnustaa, se on minulle kunnia.
Mutta mistä sain tämän palavan himon vaeltaa ja kulkea?!
Minulla on sammumaton jano nähdä ja kokea.
Koti on siellä missä sydän on.
" Reppu selässäni kuljen kohti uusia haasteita; edessäni avautuu kuin katkeamaton filmi uusia näkymiä.
Tapaan uusia ihmisiä.
Istun pimeässä ja savuisessa pubissa, taustalla soi paikallisia kansanlauluja....viuluja, huiluja...leikkisää rytmien sekasotkua.
Keskittäydyn kuuntelemaan pöytätoverini tarinoita, jälleen uusi elämänkerta..jälleen uutta opittavaa.
Jatkan matkaani veden äärelle, merenrantaan.
Istun liukkaalle kalliolle, ja kuuntelen merilintujen ääniä ja lokkien kirkumista.
Katson, kuinka aallot paiskautuvat pieniksi pisaroiksi iskeytyessään kallioihin.
Taivas on niin tumma, sininen...kuin pehmeää samettia.
Sitten tulevat tähdet, yksitellen...kukin omalla vuorollaan.
Ne tulevat näyttämään tietä, ja antamaan valoa minulle ja muille seikkailijoille."
Herään haaveistani, kerään matkalaukkuni mukaani ja suuntaudun kohti suurta lintua, jonka suuri suu nielaisee minut sisäänsä.
Juuri nyt haluan mennä, lähteä.
Joku päivä tulee vielä se aika taas, jolloin jossain sateenkarren toisella puolella kaipaan kotiin.
Silloin pakkaan taas rinkkani ja palaan juurilleni -
järvien ja metsien maahan, missä mansikat maistuvat mansikoilta ja missä saunavihdat paukuttavat hikisten maamiesten selkiä.
kirj.Mari Laulumaa - Hirvonen
kehoni rentoutuu, jokainen lihas laukeaa.. kuulen vain sydämen lyöntini, ja jään tähän hetkeen..
Kynttilät valaisevat pöydällä, tuovat pientä lämpöä...seuraan niiden lepatusta - elämän liekki.
Kynttilän valossa silmänikin hohtavat tähtien lailla...nekin luovat omaa valoaan pimeällä taivaalla.
Sitten...hiljaisuudesta..jouset virittäytyvät - tuttu kaipaava melodia täyttää huoneen, huumaava ääni..
Bachin Air imee minut mukanaan..kiipeän kevyelle pilvenhattaralle kyytiin, matkustan..minne tällä kertaa???
Pidän kiinni pilven reunalta ja kurkin alaspäin...mitä näen??
Talvisessa lumihangessa havaitse jonkun makaavan...hahmo liikahtaa - huokaisen helpoituksesta..
mutta vain vähäksi aikaa, koska hahmo on niin tutun oloinen..
Sehän olen MINÄ - paljon nuorempana lettipäisenä tyttönä .
" Mitä sinä tyttö hyvä siellä kylmässä talviyössä yksin värjöttelet? " Minä mietin seuratessani hänen toimiaan korkealta..
Hän katsoo ylös taivaalle..tähtiin...odottaen...mitä??
Näkeekö hän minut?
Ei voi, vaikka istun pilvenhattaralla, hän ei näe pilveä...hän näkee talvisen tumman tähtitaivaan...
Kyynel valuu hänen silmästään, haluaisin pyyhkiä sen pois...mutta en voi...
hän on menneisyydessä..minä olen tässä ja nyt...
Kurkoitan kuitenkin käteni häntä kohti kuin yrittääkseni silittää hänen poskeaan ja sanoa, että kun uskoo itseensä, kaikki kääntyy vielä hyväksi....
Tähdenlento..hän hymyilee kyyneltensä läpi ja tiedän saaneeni yhteyden häneen - itseeni...lapsuuteeni...
Ja hän tulee pärjäämään, vilkuttaa minulle , nousee ylös pyyhkien kyyneliään kadotakseen yöhön.
Minä havahdun...
kyynel vierii omalla poskellani..lämmin ja suolainen...
Minä elän - tunnen - olen voimissani..
sydän lyö rauhaisasti..kynttilä luo valonsa kasvoilleni...
Musiikki vaikenee..ote kirpoaa kynästä...vaivun uneen...
Hyvää uutta alkanutta vuotta kaikille!!!!!
Ollut taas vähän matalalentoa tämä vuoden alku, kun tapahtunut yhtä sun toista, mutta onneksi kuitenkin ihan kivoja asioita, niin henkilökohtaisessa elämässä kuin näin laajemmaltikin.
Täällä minä kukun vielä yhden aikaan yöllä, vaikka jo kuuden jälkeen soi herätyskello - ei armoa, joten kahvia tulee aamulla kulumaan,että koneisto käynnistyy ja silmät aukeaa. Minähän aloitin opinnot Omnian aikuisopistossa, hotelli-,ravintola-ja cateringalan perustutkinto, tarjoilijan koulutus.Koulu alkoi 9.1. ja jos kaikki menee hyvin, niin toukokuun lopussa vuoden päästä pitäisi olla sit jo näytöt suoritettu ja paperit kourassa. Alku ollut ainakin ihan positiivinen ja utelias olen ja oppimishaluinen. Joten innolla eteenpäin...
Erityisen suuri ilon aihe oli sekin, että sain pienen tauon jälkeen avattua taas kotisivut
http://www.marinmaatiaiset.net/
Vaikka tuo projektini Suomen alkuperäisrotuisista kotieläimistä ei olekaan nyt ns. aktiivivaiheessaan, niin oli kuitenkin ihana tunne pystyä nuo kotisivut avaamaan -toki maatiaisia tulen kuvaamaan aina kun kohalle sattuvat ja tilaisuus on, ja myös multimediaa tulen näyttämään samalla periaatteella.
Presidentinvaalien 1. kierros on nyt ohi, ja sehän oli varsin jännittävä kokemus kaikin puolin. Itsekin olin ensimmäistä kertaa elämässäni vaalilautakunnassa, ja se oli oikein mukava kokemus kaikkinensa. Enpä voi olla tuosta tuloksesta mitään muuta kuin aivan hillittömän riemuissani, sillä Pekka Haaviston pääsy toiselle kierrokselle on upeaa!!! Ja jos joku nyt mielessään ajattelee, että Sauli Niinistöllä olisi jotenkin helppo nakki ja läpihuutojuttu päästä linnan isännäksi, niin tuolaiset ajatukset olisi syytä unohtaa jo nyt.
Mikään tässä maailmassa ei ole itsestäänselvää, ja mahdoton on asia, jota ei ole vielä tehty. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että juuri Pekka Haavisto,jos kuka, pystyy antamaan ennakkosuosikille aikamoisen kamppailun. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit, ja näissä todellakin perehdytään yli puoluerajojen henkilön arvoihin ja arvomaailmaan. Elämme jännittäviä aikoja, edessä ovat tiukat taistot, mutta uskon että peli pysyy näiden ehdokkaiden kesken puhtaana ja asiapitoisena.
Toivottavasti menemme kohti suvaitsevampaa ilmapiiriä, toivottavasti menemme kohti valoisampia aikoja - vaikka muuta povataankin.
Onhan se toki tiedossa, että Euroopan erittäin epävakaa taloustilanne kokonaisuudessaan näkyy myös meillä, mutta toivottavasti se ei näkyisi niiden kukkaroilla, joilla jo valmiiksi on tiukkaa - nyt kysytään niitä arvoja - Nyt kysytään prioriteetteja, mikä on tärkeää, mitä ilman voisimme elää? Kuka maksaa ja miten? Vaikeita päätöksiä on tehtävä, ja niiden kanssa on sitten elettävä - mutta tunnelin päässä on aina valoa. Jos ei ole toivoa, ei ole mahdollisuutta, ei löydy voimia - jos pysyy optimistisena ja yrittää sinnitellä ja uskoa parempaan huomiseen, silloin tulevaisuuskin voi näyttäytyä vähän aurinkoisempana.
En ole pessimisti, enkä myöskään kävele ruusunpunaiset lasit silmilläni - elämän realiteetit ovat kyllä hyvin vahvasti tiedossa, mutta en suostu vaipumaan mihinkään maailmanlopun tunnelmaan ja epätoivoon, sillä se tekisi päivistä niin pimeitä ja synkkiä ja raskaita taivaltaa, että sille tielle en lähde.
Jokainen päivä on mahdollisuus - antaa hyvän kiertää!!!
