Aurinkoista sunnuntaita taas kaikille!!!!
On se vaan ihmeellinen tuo aurinko ja sen voima, ja miten se luo sellaisen kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen..kun on valoisaa ja lämmin - mä oon niin kesän lapsi, ja tämä kesä on kyllä ollut auringon ja lämmön osalta vähän kitulias, mutta nautitaan nyt siitäkin edestä kun näitä hyviä päiviä meille suodaan.
Mie olin eilen pitkän tauon jälkeen oikein kunnollisella pyöräretkellä punaisen paholaisen kanssa, aamulla jo heti 9n jälkeen starttasin kohti Inkoota, alkumatka sujuikin tosi reippaasti - 28 km mentiin aikaan 1h 25 minuuttia, vaikkei kello kaulassa ajeltukaan sen kummemmin. Inkoossa sitten nautin meren rannalla mansikoista ja jäätelöstä, ja annoin leppoisan merituulen vilvoitella kasvojani ja möyhentää kiharapilveni entistäkin tuuheammaksi:)
Sieltä matka jatkui sitten Fagervikin kautta Karjaalle, josta kohti Billnäsiä. Sen jälkeen Fiskarsiin,joka oli tämän retken ns. pääkohde - ja kun sinne olin ajanut,oli matkaa kertynyt jo juhlalliset 72km - ja kotiinkin vielä oli ajettava. Sää oli koko matkan ihanteellinen pyöräilyä ajatellen, aurinko paistoi ja välillä tuuli vilvoitti hikistä kulkijaa, liikenne oli rauhallista ja maisemat enimmäkseen kauniita.
Fiskarsista sitten lähdin Antskogin ja Karjalohjan ja Sammatin kautta kotia, ja kun paholaisen kans kurvattiin kotipihalle, inin fillarin matkamittarissa luki: 120km!!!!!!
Että semmoinen pyöräretki sitten tällä kertaa - kertakaikkiaan upea elämys, ja kokonaisvaltainen nautinto.
120 kilometrin aikana kun sitä taivalta tuolla yksin polkee, niin ehtii kummasti ajattelemaan yhtä sun toista ja asiat saa oikeat mittasuhteet ja päänsä kuntoon....niin tälläkin kertaa.
Nyt on minun henkinen kovalevyni puhdistettu ulkoisista viruksista, ja virustorjunta sekä palomuurit päivitetty ajan tasalle.
Välillä muurien läpi pääsee joku livahtamaan, välillä huomaamatta,ja välillä teen inhimmillisen arviointivirheen ja lasken jonkun tarkoituksella sisään - huomatakseni myöhemmin,että se ei ollutkaan fiksu idea.
Minulla on yleensä aina ollut se ajatus, että mielummin katuisin tehtyjä asioita kuin niitä,jotka olen jättänyt jostain syystä tekemättä - mutta sekin piti sit laittaa uusiksi - sillä nyt jouduin katumaan 2 asiaa jotka olin mennyt tekemään juuri tuon arviointivirheeni takia - onneksi tuo 120km auttoi laittamaan senkin erheen oikeisiin mittasuhteisiin ja minun omaan henkiseen ö-mappiin, ja katse kohti tulevaisuutta eläen kuitenkin tiiviisti ja intensiivisesti juuri tässä hetkessä.
Tein itselläni empiirisiä tutkimuksia tässä menneen kuukauden aikana, ja turpiin tuli että tukka lähti,ja sai taas vähän aikaa nuolla haavojaan,mutta siitäkin taas opittiin..ja selvittiin,ja ollaan taas vahvempia kuin aiemmin. Nyt olen onnellinen ja nautin elämästä täysin siemauksin, sillä olen löytänyt ihanan tasapainoisen suhteen, parisuhteen, joka tyydyttää minut täydellisesti yrittämättä muuttaa minua tai alkaa hallitsemaan tai kontrolloimaan minua - olen parisuhteessa vapauden kanssa <3, ja tätä parisuhdetta haluan vaalia,ja pitää siitä kiinni.
On ihanaa mennä ja tulla miten haluaa, tehdä mitä haluaa missä ja milloin haluaa ja kenen kanssa tahansa haluaa, joutumatta tekemään siitä tiliä kenellekään. On ihanaa, kun töihin mennessään tietää että koti on just niin siisti tai likainen,kun mihin sen itse jätti,kun palaa töistä. On huojentava tunne palata töistä väsyneenä ,kun ei tarvitse alkaa passaamaan tai viihdyttämään ketään..voi vaan oikaista sohvalle,juoda lonkeroa suoraan tölkistä virttyneissä verkkareissa,ja tehdä Al Bundyt:) On vapauttavaa lähteä pitkille pyörämatkoille joutumatta tuntemaan omantunnon tuskia tai syyllisyyttä, ja saa pitää facebook kavereina ketä haluaa ilman että toinen alkaa tivaamaan kuka tuo tai toi on....lista on pitkä...
Kaupassakin on kiva käydä ja kokata, kun toinen ei kulje nokka rytyssä vieressä ja purnaa että olen kaikkiruokainen,mutta en tykkää kalasta enkä oikeestaan parsakaalista enkä oikeestaan sinihomejuustostakaan jne....loppujen lopuksi ennen kassalle menoa se lista niistä ruuista,mistä henkilö ei tykkääkään,onkin pidempi kuin se,josta hän tykkää....
Mutta me ihmiset olemme erilaisia,ja kaikille on kaikkea - jotkut ovat onnellisia parisuhteissa,ja se on hyvä - oikeasti on, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta myös minä olen löytänyt onneni - rakkauteni vapauden kanssa kukkii - malja sille <3 <3
Kaunista kesäpäivää kaikille!!!
Niin se vaan on taas aika rientänyt kuin siivillä..toukokuu tuli, toukokuu meni....ja nyt eletään jo kesää ja kesäkuuta. Toukokuu olikin hurjan kiireinen moninkin tavoin, opinnotkin vielä jatkuivat osan aikaa, oli yhdistyksen lehden tekoa, ja kävin tekemässä pari isompaa pyöräretkeäkin siinä sivussa.Toinen oli tuttu Lohjanjärven kierros upeassa yli 26 asteen helteessä ja auringonpaisteessa, toinen reissu sitten tuli tehtyä tuonne Turun saaristoon,jossa sitten yövyinkin Houtskarissa ja sieltä sitten Iniöön - molemmat reissut tosi kivoja kumpainenkin tavallaan. pyöräilyn lisäksi kuntoa olen edelleen yllä pitänyt lenkkeilemällä, mutta nyt se 10km on pisin lenkki, kun en viiti tahallani alkaa tota polvea rikkomaan useilla pidemmillä taipaleilla - juoksu kyl maittais enemmänkin, mutta vähän pitää säästellä.
Kuntoilu on kyllä mulle se henkireikä arjen kiireistä ja kun on huolia,niin saa päänkin purettua paremmin tuolla poluilla kipitellessä.....turhat murheet jä äsinne mettään ja järven rantaan. Mie oon kyl huomannut, että ei tarvii jäädä kuin pari päivää väliin liikkumisesta,niin alkaa heti pipo kiristämään ja hampaitta tulee narskuteltua ihan eri tavalla....se hyvän olon tunne ja autuus,kun on käynyt kuntoilemassa, on käsittämättömän upea olotila. Ja vaikka kuinka kiireiseksi elämä työharjottelujen, opintojen ym.asioiden vuoksi kävisikin, niin kuntoiluun on aina löydyttävä se oma aika...tai sitten herätään vähän aikaisemmin tai mennään myöhemmin nukkumaan - mutta terveydestä ja hyvästä olosta en ala tinkimään minkään enkä kenenkään takia.
Muutama työharjoittelupaikka on jo loppuvuodeksi tullut sovittua, ja yhtä aletaan varmaan pian vielä neuvottelemaan - kaikki täällä viihtyisässä Lohjan kaupungissa, josta todellakin on vihdoin muodostunut kotini kasvukipujen ja sopeutumisvaikeuksien jälkeen.
Kuopion tyttönä on vaikea kotiutua minnekään, missä ei ois järviä tai vaikka merta siinä lähellä,kun Kallavesi ja muitakin järviä oli koko ajan ympärillä. Täällä Lohjalla on kaunis Lohjanjärvi, ja se jo itsessään luo viihtyvyyttä kummasti. Kaupunki on justiinsa passelin kokoinen, siellä on kaikki tarvittava eikä mitään liikaa...ja tästä on hyvä ampaista maailmalle reissuun,koska laivoille, lentokentälle ja junille on lyhyt matka...
Täältä on kiva lähteä retkilleen, mutta aina yhtä kiva palata - alkaa ne juuret olla täällä ihan hyvin, mutta paljasjalkainen savolainen minä sydämeltäni olen,ja siitä äärettömän ylpeä,enkä sitä häpeä.
Joo, olen puhelias olen - oikea moottoriturpa - mutta entäs sitten....if you can't take the heat, get out of my kitchen! Me olemme kaikki erilaisia, tärkeintä on olla aina oma itsensä,ja pysyä sellaisena, ja seisoa sanojensa takana.
Ensi viikon torstaina on luvassa tälle pienelle kalakukko-fanille gourmeeta oikein antaumuksella, sillä minä pääsen Taste of Helsinki tapahtumaan, ja otan siitä kyllä kaiken ilon irti viini-ja shamppanja luentoineen ja maisteluannoksineen päivineen.....toivottavasti pääsen tapaamaan myös Tomi Björkiä ja saan kuvan ja nimmarin....ai miten niin muka fanitan häntä:)) ???
Jos on hyvä sää, ja olen ajoissa liikkeellä ,niin visiteeraan vielä kauppahallilla,torilla ja Kluuvin eat and joy maatilatorilla.....vois kyhätä juttua seuraavaan yhdistyksen lehteen ja siihen mun ruokakolumniin pääkaupungistamme ja sen ruokamatkailusta..
Eipä tässä tämän ihmeempiä....odotellaan niitä kunnon kelejä,kun ei toi ainakaan mun makuun vielä kesäsää ole....töissä tai ei,niin sais kyl olla reilusti enempi lämpöö - tai kohta pitää paeta talven harjoittelua tekemään tonne maailmalle pois kylmästä pohjolasta...ei jäis varmaan moni kaipailemaan..hehehe:)))
Mukavaa viikonjatkoa, olokee kiltisti!!
Ihanaa aurinkoista kevätpäivää kaikille!!!!! :)))
Ja mikä päivä tämä on ollutkaan, jo aamusta lähtien ihan mieletön auringonpaiste, kun kävin juoksemassa 6km lenkin tuolla tutuissa kotimaisemissa...siitä sai niin paljon virtaa ja hyvää mieltä, että kävin sit kotoa hakemassa uskollisen ajokkini ja yhdessä punaisen paholaisen kanssa lähdimme sitten kohti Kisakalliota.
Tänään siis pyörälenkin pituutta vain 26km, vaihteeks tällainenkin pyrähdys - sunnuntaina meinaan kävin kääntymässä Kirkkonummella Evitskogin kautta, silloin mittarissa oli kotiintullessa 81km ja risat....hieno ilma polkea silloinkin. Kisakalliossa sitten oikaisin pitkäkseni tuolle kuvassa näkyvälle laiturille ja laitoin silmät kiinni ja nautin- täydestä sydämestäni.....lintujen laulu kaikui ympärillä kuin parhain sinfonia, ja puitteet olivat paljon upeammat kuin La Scalan oopperatalolla.... Sitruunaperhoset kisailivat keskenään ojanvarsilla ja sinivuokkoja oli pilvin pimein. Laineet liplattivat, ja auringonsäteet kimpoilivat poskiltani ympäriinsä....kyllä siinä sielu lepäsi - aika pysähtyi.
Siitä oli tytön vaikea kiskoa itseään irti, mutta eihän sinne nyt ihan koko päiväksi voinut jäädä makoilemaan, vaikka toisaalta..miksei???? Mikäs kiire valmiissa maailmassa??
Tuollaiset laiturilla koetut elämykset ja hetket ovat niitä, joista ammentaa sitten kylminä talvipäivinä itseensä voimaa jaksaa taas kohti seuraavaa kevättä.
Mutta me punaisen paholaisen kanssa jatkoimme loistavaa päivää pysähtymällä jäätelölle..antaumuksella nautin herkullisesta suklaatötteröstä, ja mieleeni kiiri Maaritin biisi jäätelökesä..ihania muistoja nuoruudesta....
Eikä se hyvä olo ja herkuttelu loppunut vielä siihen jäätelöönkään..miehän olen jo aiemmin sanonut, että rakastan ruokaa ja pieniä elämyksiä...kävin sitten tutustumassa Lohjan ABCn yhteydessä olevaan Deli Baker's liikkeeseen - ja siellä meinas tältä tytöltä lähteem opo kokonaan käsistä ja mennä pää aivan pyörälle niistä kaikista ihanista purkeista ja purnukoista,jotka olivat täynnnään kaikenlaisia ihania herkkuja - ja mukaan lähti minullekin iltapalaksi mukava pieni kokonaisuus...
Menkää kaikki jotka vaan suinkin liikutte täällä päin,niin käymään tuossa liikkeessä:
http://www.delibakers.fi/
Tässä on alla vielä toinen linkki Arctic Milk - aidosti suomalainen:
http://www.arcticmilk.fi/
Minä olen jo lyönyt lukkoon yhden lehtijuttua varten olevan haastattelun ensi viikon perjantaille, joten taas on yksi kiinnostava artikkeli tulossa lo'cariin ja myöhemmin julkaistavaksi myös blogiin (kunhan kesän lo'cari on ilmestynyt). Vielä yritän saada yhteyden eräälle vuohitilalle,josta myös haluisin käydä tekemässä niin ruokajuttua kuin myös ottamassa kuvia maatiaissivuilleni....eli ei multa kiireet lopu,mutta nämä on niitä kivoja kiireitä.....
Säät ovat sitten suosiollisia ( ainakin niin on luvattu) ajatellen ensimmäistä pidempää yön yli tehtävää pyörämatkaa telttavarustuksen kera..ja sehän siis suuntautuu Hämeen härkätielle - eli Turku - Hämeenlinna väli tulee nyt tulevan viikonlopun aikana polkaistua....siellä olisi sitten tarkoitus tehdä pikainen piipahdus Torronsuon kansallispuistoon ja Vekkilän museotilalle moikkaamaan tuttua ja rapsuttelemaan eläimiä,valokuvaamaan ja tekemään juttua myös sieltä....
Ihania aikoja, ihania projekteja, ihana kaunis Suomi - neitomme....<3 <3
Kaikki tietää Linnanmäet ja Särkänniemet ja muut isot kohteet,joilla on paljon varaa mainostaa ja joissak äy paljon porukkaa..minä en näitä paikkoja itse jaksa, minä etsin aitoja suomalaisia elämyksiä ja kokemuksia, ja sukeltamalla syvälle Suomalaiseen maaseutuun ja kyliin ja heidän ihmisiin,saat varmasti mieliinpainuvia elämyksiä, jotka vetävät vertoja ihan mille muulle tahansa.
Minä olen rakastunut..syvästi rakastunut...tähän kauniiseen neitoon...sen järviin,metsiin...katajaiseen kansaan..sen herkkuihin ja yöttömiin öihin kesällä, sen hiljaiseen eloon talven kaamoksessa - minulla on pitkät treffit tämän neitokaisen kanssa, ja suhde, joka vaan kasvaa,mitä enenmmän kilometrejä saan pyörälläni niellä sen varpaista lantiolle ja sieltä rintoja pitkin päälakeen..ihana kaunis Suomi <3
http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri
Yllä on linkki tekemääni power point ohjelmaan suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana koulutehtävääni.....tämä sama linkki tulee myöhemmin myös maatiais-sivuilleni....
Kuva: Inkoossa su 8.4.2012 kevään eka jäätelö meren rannalla
Matka: 70km : Lohja - Siuntio - Degerby - Inkoo- Virkkala - Lohja
Heippa taas kaikille - tie kutsuu kulkijaansa!!!
Niin se vaan aika kuluu kuin siivillä...eilen tuli miun mittarissa 42 vuotta täyteen, kumma kyllä ei tunnu missään, kun olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Koulu sujuu hyvin, pojan kanssa saa aikaa viettää ja touhuta ja nyt lumien sulettua myös retkeni punaisella paholaisellani ovat päässeet käyntiin. Inkoossa kävin sunnuntaina ajelulla, siitä on tullut mulle sellainen traditio, että siellä syödään kevään ensimmäinen jätski..ja eihän sitä perinnettä tohdi katkaista, tiiä mikä kirous iskisi päälle..joten jäätelölle siis...tuuli aivan tolkuttoman kovaa ja näpit oli jäässä ,mut Pingviini tuutti maistui taivaallisen hyvälle:)
Viikkoa ennen tuota Inkoon retkeä kävin myös Karkalissa ajelulla, silloin matkaa tuli 44km...oli vielä niinl umessa luonnonpuiston polut, että en lähtenyt tarpomaan lenkkareissa sinne, pitänee tehdä toinen retki myöhemmin keväällä vuokkojen aikaan...silloin siellä on koko maa täynnään upeita vuokkoja, kuin kaunis käsinkudottu kukkamatto....suosittelen liikkumaan siellä:)
Punaista paholaistakin on taas huollettu oikein antaumuksella ja laitettiin vähän lisäosiakin siihen mukavoittamaan matkoja jatkoa ajatellen: sivupeili, led-valo eteen ja upouusi ja huikeen hyvä geelisatula,joka on todella unelma istua - eipä tuntunut peffassa yhtään 70km, ihankuin ois pumpulilla istunut....kyllä nyt passaa polkea kaunista kotimaatamme ristiin rastiin, nauttien maisemista, luonnosta ja suomalaisesta ruuasta...
Syömällä Suomi tutuksi
Minulle kun ruoka todellakin on sellainen elämän yksi nautinto, niin sitähän tulee sitten ihan jossain määrin pyörittyä sen ruokateeman ympärillä kuin vain tilaisuuksia kohdalle sattuuu.
Minähän aloitin nyt toimittamaan SF caravan Lohjan seutu Ry.n jäsenlehteä Lo ' caria tämän vuoden alusta, ja pesti kestää tämän vuoden nyt alkajaisiksi. Siihen sitten heti aloitin sellaisen uuden juttusarjan kuin: " Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa." Tuon juttusarjan puitteissa pääsen sitten pitkin vuotta kiertämään kiintoisissa kohteissa ja tuomaan esiin kotimaista hyvää ruokakulttuuriamme ja erilaisia pientuottajia tiloineen ja herkkuineen. Toivottavasti saan näiden juttujen avulla omalta osaltani vähän tuettua näitä ihmisiä ja heidän todella tärkeää työtään suomalaisen hyvän ja laadukkaan ruoan ja raaka-aineiden puolesta.
Tuon lisäksihän minulla on ollut oma maatiaisprojektini, jota olen tehnyt vuodesta 2006, ja sen yhteydessä hiljaa muhinut : " the sights, sounds and flavours of Finland" lisäprojekti....siihen kuvia tulee otettua koko ajan lisää, ja onneksi tarjoilija opintojeni kautta pystyn toteuttamaan tätäkin osaa nyt vähän paremmin.
http://www.marinmaatiaiset.net/
Tuossa siis maatiaissivuni, sinne pitäisi lähipäivinä tulla power point esitelmäni Suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana omia koulu opintojani.
Eli tässä kevään mittaan pitkin tätä pyöräilykautta taas liikuskelen tien päällä valokuvaten ja herkutellen ja syöden Suomi-neitoa tutuksi..pikkuhiljaa...Kun joku asia on itselle tärkeä, niin sen eteen on kyllä valmis tekemään kovastikin töitä ja menemään tarvittaessa seinistä läpi, mutta sisua ja rohkeutta se vaatii, mutta intohimo ajaa eteenpäin.
Toivottavasti saadaan pian se kunnon kevät - lämpimät säät ja aurinko, nauttikaa joka hetkestä kuin se olisi viimeinen, kerranhan täällä vain eletään..ja hei - uskokaa niihin unelmiin!!!!!!!!
Lämmöllä: Kulkurineito Mari ja Punainen paholainen
Ovelle ei tulekaan kukaan, ei kuulu koiran haukuntaakaan.
Saranat narisevat ja voikertavat kohtaloaan, työnnän ovea varovasti auki huhuillen hiljaa onko ketään kotona..sydän hakkaa,ja kädetkin jo hikoavat...
Pienessä tuvassa aika ikäänkuin pysähtyy, kaikki tavarat on paikoillaan, seinäkellokin vielä jaksaa kovaäänisesti tikittää - mutta pannukahvin tuoksu ei leijaile ilmoilla, myös kiikkutuolin liike on pysähtynyt.
Kaikki on paikoillaan ,kuitenkaan mikään ei ole enää ennallaan.
Pienen punaisen tuvan iloinen ja puhelias emäntä on poistunut kotoa, ei mennäkseen hakemaan postia, ei kauppa-autolle, hän on poistunut kotoaan pysyvästi.
Tuntuu väärältä liikkua hänen rakkaassa pirtissään ilman että hän itse istuisi kiikkutuolissa sukankutimet villisti laukaten..tuntuu,että on tehtävä jotain, ei voi vaan olla paikallaan..kastelen pelargoniat ja siirrän tuvan pöydältä kahvikupit pieneen tiskialtaaseen...
..ei niitä voi siihenkään jättää, tiskaan ne ja laitan varoen kuivumaan.
Kyyneleet alkavat vieriä poskia pitkin, ne maistuvat niin suolaiselle,silmiä kirvelee....
totuus alkaa valjeta, rakas läheinen ei enää juttele kanssani, ei kävele metsäpolkua riehakkaan koiransa kanssa, ei istu särppimässä kahvia lautaselta sokeripala huulten välissä, ei silitä kissaa kamarin vuoteella....
Kierrän tätä tutuksi tullutta pientä mökkiä, kurkistan kamariin-päiväpeite niin siistinä paikoillaan, lukulasit piirongin päällä. Ja lukulasien alla pieni lappu - tohdinko ottaa sen käteeni..kyynelten läpi haparoin lappusen käsiini, ja säpsähdän hieman sillä se on osoitettu minulle.
" Rakas ystäväni, kaikkien on aika lähteä, jokainen omalla vuorollaan.
Älä itke nyt siellä hupsu tyttö, silmäsi vaan alkavat punoittaa.
Äläkä nyt ainakaan tiskaa minun jättämiäni astioita ( ups, tein sen jo), vaikka tiedän kyllä että teit sen kuitenkin.
Muista tämä - minä kiitän sinua näistä meidän yhteisistä hetkistä, kun kävit luonani pitämässä minulle seuraa. Kyllä minä enimmäkseen viihdyin ihan yksiksenikin olematta yksinäisen, ja olihan minulla Löppönen(kissa)ja Moppe(se haukkuva koira) seuranani.
Sinä päivänä kuitenkin,kun ensi kertaa tulit tupaan ja jäit kanssani kahville(,vaikka olit vain kysymässä tietä,)olin onnellinen,että olit eksynyt - se oli minun onni,ja taisi olla kuitenkin sinunkin, koska siitä alkoi lyhyt ja ytimekäs ystävyytemme.
Ulkomailla asuva poikani on hakenut joitakin tavaroitani, ja halusin että rakkaat lemmikkini lähtevät heti perääni,koska en halunnut niitä kiertoon laittaa.
Ota se punainen pannu matkaasi, sillähän saa sitä parasta pannukahvia,ja se sopii pyörälaukkuusi.
Ystäväni - älä ole surullinen, sillä en lähtenyt pois täältä yksinäisenä,siitä sinun käyntisi ja iloinen helmeilevä naurusi piti huolen. Kuljen mukana matkoillasi, ja katselen perääsi..
rakkaudella: mökin mummo"
Puristan kirjettä rintaani vasten ja kyynelten valuessa vuolaampana kompuroin itseni takasin tupaan. Otan hellalta tutuksi tulleen ja rakkaan punaisen pienen kahvipannun,istun hetkeksi kuuntelemaan seinäkellon tikitystä..se sanoo: "en päivääkään vaihtaisi pois".
Jalat tuntuvat raskailta...kävelen ulos, ja talutan pyörääni mökkitietä poispäin...käännyn risteyksessä katsomaan taakseni - viimeistä kertaa,siellä se koivujen takan näkyy, pieni punainen mökki ja sen suloinen emäntä..nousen pyörän selkään ja ajan hiljalleen kotia kohti.
Eräänä aamuna yksin heräsin,
tyhjä olo , juuri mitään en tuntenut.
Syy tyhjyyteeni pian selvisi, yöpöydältäni kun pienen lapun löysin.
" Olen lähtenyt pois, pakannut kassini.
Kaipaan tilaa, valoa, meren pauhua - laineiden suloista sointua kaipaan.
Suolan makua huuliltani pois lipoa haluan.
Hiljaisuutta, luonnon kauneutta arvostan - siksi sinne nyt matkustan."
Sydämeni muutti Kökariin.
kirj.Mari Laulumaa
