Anskun kuukauden viini II - kesäkuu 2023

 

  American wings , 2021

🇺🇸 California , USA
🍇 Zinfandel


Tämän viini on loistava kumppani pippuripihvin ja burgerin seuraksi .
Ko.viini ei ole hirveän raskas , joten sopii ihan itsenään myös nautittavaksi.

Zinfandelia viljellään eniten Californiassa , Yhdysvalloissa - ja USA:ssa se onkin toiseksi eniten viljelty lajike Cabernet Sauvignonin jälkeen.

Zinfandelia on viljelty Yhdysvalloissa jo lähes 200 vuotta , Californiaan se kotiutui jo 1850 - luvulla.
" Zinin " juuret ovat kuitenkin Kroatiassa,
se on identtinen sikäläisen Crljenak Kastelanski -lajikkeen kanssa.
Zinfandelia löytyy myös muilta, etenkin Uuden maailman viinitarhoilta, esim. Australiasta ja Uudesta - Seelannista.
Italian viinitarhoilla kasvaa Primitivo, joka on Zinfandelin sukulaisrypäle.


Tässä hyvä linkki serkuksista :

https://flavorado.com/viinikoulussa-serkukset-primitivo-ja-zinfandel/

Tässä lisää Zinistä:

https://www.foodandwine.com/wine/red-wine/zinfandel-wine-guide

Nyt vaan grilli tulille , tai lautaselle pippuripihvit ja kumppaniksi lasiin Californian nektaria 🍷..

Oikein aurinkoista juhannusta kaikille , nauttikaa valosta ja lämmöstä, hyvästä ruoasta ja juomista 😘..


MUTTA : JOS otat , ET aja!!!!!

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, kaveria ei  jätetä! 

(Kuvat © Anneli Laulumaa )

The people behind our food

 

I was having a day off from work today - it was a lovely sunny day, not even windy...quite perfect 👍.

Had a little walk too and then ended up to enjoy some lovely white wine from DOC Vinho verde and fresh perch at our restaurant ( yep, the one where I work , it is the only one in the island anyways lol....)

While I was enjoying my meal and the wine I once again found ,that my thoughts wandered to those very people , who actually do the job to provide us all the food ,what we are eating at daily basis.

It is the farmers and the fishermen(- and women) and all those wonderful hardy people, who works SO hard day in day out, that there is bread and milk on the supermarkets and fish and steaks at the restaurants and wines on our glasses.

Too often they are forgotten , or taken for granted , when the fact is, that we would all be totally screwed without them.

So - next time when you are sitting down to have your breakfast or dinner, appreciate the people , who put the effort and long hours, that you are eating!

I myself thank from the bottom of my heart each and everyone of you , who not only provide my food,but also make sure that I can actually do the job that I am very fond of , thank you for making it possible ❤🙏

(Photos© Anneli Laulumaa )

Anskun kuukauden viini - kesäkuu 2023

 

Tästäpä alkaa minun viini-päiväkirjani täällä blogissa , kulkien nimellä : " Anskun kuukauden viini" .

   Joka kuukausi ( tai ainakin melkein joka kuukausi, joskus jopa kaksi kertaa kuukaudessa) maistelen uuden viinin , jonka esittelen myös täällä blogissa Anskun kuukauden viininä.

Ja maailmassahan viinejä riittää maisteltavaksi , että ei lopun jutun aiheet siltäkään osin kesken.

Otan muutamat kuvat, kerron omia " arvioitani" ( fiiliksiä) ko.viinistä , esittelen rypäleen, viinialueen jne..ja laitan hövelisti linkkejä heille, jotka saattavat olla kiinnostuneita lukemaan lisää ..

Koska kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti oma viinipäiväkirjani , niin valitsen viinitkin siltä pohjalta, mitkä sattuvat jostain syystä kiinnostamaan juuri minua..

Pitemmittä puheitta - Anskun ensimmäinen kuukauden viini on tässä:

    Esporão Bico Amarelo / 2021

🇵🇹 Vinho Verde / Portugal
🍇Loureiro,Alvarinho,Avesso


 Tämä hurmaava ja kesäisen raikas viini tulee Portugalista , ja on  aivan erinomainen kumppani mm. kalaruokien ja salaattien seuraksi. 

• Tässä on linkki hyvään artikkeliin , mikä on vinho verde:

https://viinimaa.fi/artikkelit/viinialueet/vinho-verde-portugalin-vihrea-viini#a1cbe863

• Ja tässä linkki suoraan kyseisen viinintuottajan sivulle ja tämän viinin esittelyyn :

https://www.esporao.com/en/wines/bico-amarelo-2021/

• Tässä linkki Portugalista, sen viinialueista ja laatuluokituksista:

https://viinihetki.fi/portugali-viinialueet-ja-laatuluokitukset/

• tässä on linkki blogijuttuuni, jossa kerron vähän omasta taustastani viinien suhteen ..


https://anskunmietteet.blogspot.com/2023/06/in-vino-veritas-viinissa-on-totuus_2.html?m=1



Aurinkoista kesän alkua, t. Anneli

(Kuvat © Anneli Laulumaa )

In vino veritas - viinissä on totuus

 

( Kuvat © Anneli Laulumaa )

“In victory, you deserve Champagne; in defeat you need it.”
Napoleon Bonaparte

" Wine and friends are a great blend.”
Ernest Hemingway

“Wine is bottled poetry.”
Robert Louis Stevenson


Viinillä on pitkä historia , mutta lienee melko turvallista todeta, että se on ollut keskuudessamme tuhansia ja tuhansia vuosia.
Vanhimmat todisteet viinistä löytynevät yli 7 tuhannen vuoden takaa Kaukasuksen seuduilta.
Viinin historiasta löytyy paljon hyviä artikkeleita, ja niihin voi syventyä tuntikausiksi , mutta nyt kerron lähinnä omasta historiastani viinin suhteen.

Viinikiinnostukseni on lähtenyt liikkeelle joitakin vuosia aikaisemmin, kun mitä urani ravintola-alalla ( myöhäis-herännäinen molemmilta osin) .

Jo ennen ensimmäisiä viinikoulutuksiani tilasin ja luin viinilehteä, maistelin jotain mielestäni kiinnostavia viinejä jne...
Aika harmitonta pientä askarteluahan se on ollut , taisipa olla joskus jopa viinikaappikin ( siihen mahtui n.20 viiniå) .

2008 ja 2009 osallistuin Haaga-Perhon järjestämiin koulutuksiin:

☆  Haaga Instituutti, Helsinki / Spanish wine educators tour
☆ Haaga Instituutti, Helsinki / WSET level 2, intermediate certificate in wines and spirits 

    2016 sain mielettömän hienon mahdollisuuden olla töissä Sveitsiläisellä viinitilalla, joka oli perheyritys varsin lähellä Saksan rajaa, tässä linkki heidän viinitilansa sivuille;

https://weingemeinschaft.ch/


Vaikka oma viiniharrastuneisuus on varsin vaatimatonta ja lapsen kengissä, kiinnostus viinejä kohtaan ja halu oppia lisää on valtava .
Jossain määrin tätä prosessia hidastaa niin budjetti kuin varsin liikkuva elämäntyylini, mutta näillä mennään ja otetaan irti kaikki ne mahdollisuudet kehittyä, mitä vastaan tulee.

Oma viinimakuni ja filosofiani..

Mitä tulee valkoviineihin, kuohuviin ja roséviineihin, minun motto on: kuivana kiitos .
Jostain syystä haluan juomani kuivana , oli sitten kyseessä viinit tai siiderit.
Puolikuivat menee vielä jotenkin, mutta silloin pitää olla jo jotain sapuskaakin nokan edessä.
Kaikki sitä makeammat jää kyllä minulta juomatta , nämä on niitä kuuluisia makuasioita.

Rypäleistä erityisesti Albariño ja Grüner veltliner kuuluvat omiin suosikkeihini, mitä tulee juurikin valkkareihin , mutta Saltan alueelta Argentiinasta tulevat Torrontes-rypäleiden viinit maistuvat myöskin oivallisesti.
Portugalin DOC Vinho verden alueen valkkarit ja rosét ovat myös löyräneet tiensä minun lempiviinien joukkoon.

Ja kun puhutaan kuplista, niin silloin Ansku kaivaa esiin Cava-pullon 🥂🍾.
Cava on minun valintani silloin, kun lasista pitää löytyä kuplia ja on syytä kilistää malja- oli kyseessä vaikka naapurin papan kissan nimipäivät.

Kun lasiin on saatava punaista, kun tekee mieli kaivautua syksyisenä sadeiltana viltin alle hyvän kirjan kera , niin silloin luotettu viinimaani on usein Espanja .
Mutta koska olen utelias sielu ja haluan tietenkin maistella eri viinejä eri puolilta maapalloa, niin yhtä jouhevasti siemailen muitakin.

Minua on kiinnostanut jo vuosikausia eri maiden ja alueiden omat natiivirypäleet; Telti Kuruk, Narince, Koshu jne jne......

Maailmaan mahtuu aikamoinen määrä erilaisia rypälelajikkeita , mutta toivoisin niiden saavan huomiota vielä enemmän - olkoonkin, että suunta alkaa olla parempaan päin koko ajan.

Siitä filosofiasta...

Kyllähän niitä viinin ja ruoan liittoja on paljonkin , että mikä sopii hyvin vaikka pihvin kanssa ja mikä merenelävien jne...
Eikä siinä mitään, nehän pitävät kylllä paikkansa.

Itse haluaisin kuitenkin taas kerran nostaa esiin sen, että kyse on kuitenkin taaaas kerran niistä makuasioista.
Jos ei se punaviini kertakaikkiaan sytytä, niin ota ihmeessä se, mikä juuri sinusta maistuu parhaimmalta - kukaan ei haasta oikeuteen , jos nautit mielummin valkoviinin tai rosén kesän grillijuhlissa .

Ja vaikka viineille on omat lasinsa , niin ei ole rikos nauttia kesäiltana viiniä kertakäyttömukistakaan, jos seura on hyvää ja maisemat mykistävät.

" Drinking good wine with good food in good company is one of life’s most civilized pleasures.”
Michael Broadbent

 

Ruokamuistoja

 

Tätä aihetta on tullut raapaistua jo ennenkin ( chilhood food memories 07/2020) , mutta koska en vain syö elääkseni vaan elän syödäkseni , niin joutaahan siitä vielä vähän kirjoitella lisääkin.

Mikä on yhteistä meillä kaikilla ?
Me kaikki syömme , meitä yhdistää ruoka: kansalaisuuteen, sukupuoleen ja ikään katsomatta - me syömme!

Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa minä keskityn vaan ruoan - ja juomankin, tuomiin muistoihin.

Meillä jokaisella on taatusti edes jotain ruokamuistoja.
Joku ruoka saattaa viedä lapsuuteen mummolaan , joku ruoka saattaa olla inhokki kouluajoilta ( olkoonkin, että ilmainen kouluruokailu on aika harvinaista herkkua maailmanlaajuisesti katsottuna).
Joku muistaa tasan tarkkaan 30 vuoden takaa, mitä heidän häissään tarjottiin jne...

Ihmiset matkustelevat koko ajan enemmän ja enemmän. Monet matkustavat jo ihan vaan tutustuakseen eri maiden ruokakulttuureihin , joka on loputtoman laaja - jo ihan yhden maan sisällekin mahtuu paljon alueellisia perinneruokia - kyllähän me nyt tämä tunnistetaan jo Suomesta : Karjalanpiirakat, Ahvenanmaan pannukakut, kalakukot ym ym ym...
Viinitiloille tehdään vierailuja, viskitislaamoihin, panimoihin maistelemaan käsityöläis-oluita.
( Noihin viinijuttuihin palaan ihan omassa tekstissään ).

Kun meidän eteemme tuodaan ruoka-annos, me käytämme kaikkia aistejamme ruokaillessamme.
Ruoan tuoksu, miltä se näyttää , miltä se maistuu, millainen jonkun raaka-aineen rakenne on ....
Ja kaikkiin näihin aisteihin, joko yhdessä tai erikseen, perustuu myös muistomme ruoasta : jostain yksittäisestä annoksesta, tai missä sen söimme, kenen kanssa.....

• Tuoksu:
Oliiviöljyssä freesaantuva valkosipuli, vastapaistetun leivän tai juuri leivotun pullan tuoksu....aaahhhh.....
Ihmiset, jotka koronan vuoksi menettivät joko osittain tai kokonaan haju-ja makuaistinsa sanoivat, että olo oli kuin rammalla ankalla.
Olkoonkin, että emme elä koirien tavoin niin voimakkaasti hajujen maailmassa mitä koirat elävät( ehkä ihan hyväkin näin) , niin kyllä kyky haistaa on myös meille tärkeä aisti. Ilman sitä olisi elämä kyllä aika paljon tympeämpi ja mälsempi.

▪ Näkö

Miltä se ruoka näyttää? Väreillä on suuri merkitys myös meidän ruokienkin suhteen..
Jos kaikki lautasella on tasaisen harmaanruskeaa, niin kyllähän se lähettää väkisinkin meidän aivoillemme signaalin, että näinköhän tuo maistuukaan millekään ( vaikka se saattaisi maistuakin aivan loistavalta).
Muistoissamme saatamme palata jonnekin toreille, mitkä olivat tulvillaan värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia.
Tai taas sinne mummin luo, kun käytiin keräämässä mökin metsästä metsämansikoita ja mustikoita ja istuttiin kannon nokkaan niitä mutustamaan onnellisena .

• Maku

Ne viisi kuuluisaa perusmakua: suolainen/ makea/ hapan/karvas/umami
Ja taas kerran hypätään muistojen kärryihin ja ajellaan jonnekin erityiseen paikkaan tai hetkeen.....

Kuljitko muistoissasi ensi treffeille leffaan, jolloin jaoitte yhteiset pop cornit?
Vai kenties kesäraveihin hiljaa tummuvaan heinäkuisern iltaan, jossa ravimakkarat maistuivat taivaallisen hyvälle - varsinkin kun ne sai ostaa omilla toto-voitoillaan.


• Rakenne

Muistatko maistaneesi jotain sellaista, jonka rakenne ei miellyttänyt?
Oletko ehkä kokeillut ostereita , joka muljahtaa kitusista alas tai hampaissa narskuvaa etanaa ?
Myös ruoan rakenne vaikuttaa niihin muistoihin, mitä on syönyt .
Hövelisti tunnustan, että osterit ja muut meren elävät ( kaloja ja rapuja ja hummereita lukuunottamatta) vaatii minulta lisää maistelukertoja ja harjoittelua - ei ollut se rakkautta ensi maistelulla.
Islannin lammastilalla ollessani sen vajaat 6 viikkoa ( tammi-helmikuu 2018) , eteeni ilmestyi perin merkillisiä eväitä.
Pässinkivekset , rasvakalan ja fermentoidun hain lihan sain vielä alas kitusistani , mutta se valaan rasva jäi kyllä hissiin välille , ja lopuksi myös nielaisematta.
Tasapuolisuuden nimissä, minä voitin ne maisteluskabat 2-0, koska muutoin niin mukava islantilainen isäntäni ei saanut edes turkinpippuria syötyä loppuun....

Aisteista ulkoruokintaan ....

Kyllä se niin vaan on, että ulkoilmassa luonnonhelmassa kaikki maistuu aina paremmalta.
Minä olen pyöräillyt ristiin rastiin kaunista kotimaatamme vuosien varrella.
Niihin tuhansiin kilometreihin mahtuu hyvin erinäköisiä evästaukoja erilaisissa maisemissa.
Välillä on voinut olla pyörärepussa jo elämää nähnyt banaani, pari risaista pasteijaa ja kassinpohjalle levinnyt pähkinäpussi.
Ja niin vaan on sekin eväs maistunut lähes gourmeelta jossain laiturilla varpaita vedessä liotellen ja auringosta nauttien.
Ja kun aamulla heräät metsässä ja ryömit teltasta silmät sikkuralla, keität siinä retkikeittimessä kahvit ja kuuntelet lintujen aamukonserttia kun tuuli huojuttaa puiden lehtiä, se hetki voittaa mennen tullen kalliitkin ravintolaillalliset.
Tulistelut ja evästelyt laavulla ovat kyllä niin parhautta - ne ovat niitä muistoja, jotka taatusti jäävät elämään.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - seura.

Yhteiset ruokailut kesken lampolan siivouksen irlantilaisen isännän kanssa.
Tai kun aamupäivä oli rehkitty rinteillä viinipensaiden parissa Sveitsissä, ja kokoonnuttiin sitten joukolla syömään - ja kyllä, nauttimaan myös lasi viiniä.
Lukuisat hetket ruokapöydän ääressä rakkaan ystäväni luona ja hänen seurassaan, kun tuolini ympärille oli kerääntynyt useita paria anovia silmiä( jos vaikka jotain tippuis kun oikein nätisti katsoo) .
Ihan ne arkiset ateriat ja aamiaiset rakkaiden poikieni kanssa ❤
Ja omassa seurassani nautitut loputtomat ruokailuhetket niin täällä suloisessa Suomenmaassa kuin maailmallakin.

Ruoka yhdistää maailman , ja se tuo meidät kaikki saman pöydän ääreen.

Live and let live 🙏❤

Asiakaspalvelua suurella sydämellä

 

Asiakaspalvelua - suurella sydämellä ja monella kielellä.

Heti aluksi haluan painottaa, että tämän( kin) tekstin mielipiteet ovat täysin omiani ja henkilökohtaisia, eivätkä millään lailla edusta niitä yrityksiä ja työnantajia, joilla olen ollut /tulen olemaan töissä ravintolan asiakaspalvelussa.

Aloitin työskentelyn ravintola-alalla vuonna 2012, kun opiskelin tarjoilijaksi - ja tämä kirjoituskin painottuu nimenomaan ajatuksiini juurikin ravitsemusliikkeisiin ja asiakaspalveluun niissä.
Asiakaspalvelutyössä olin myös silloin, kun opiskelin pieneläinhoitajaksi, ja työskentelin eläinklinikoiden vastaanotossa.

Asiakaspalvelu tietysti ihan yksittäisen asiakkaankin näkökulmasta on ehtinyt jo näillä maileilla tulla tutuksi , sillä käytänhän minäkin erilaisia palveluja -budjetin mukaan enemmän tai vähemmän.

Millainen on hyvä tarjoilija?

Tähän löytyy varmaan mielipiteitä vaikka ja kuinka .
Siisti, hyväkäytöksinen, kohtelias , ei pidä asiakasta odotuttamassa itseään jne jne...
Asiakaspalvelusta on paljon tehty kirjojakin, joten en ala nyt tässä pureskelemaan auki koko asiakaspalvelua ja sen eri nyansseja.
Sen sijaan olen poiminut tähän sellaisia juttuja, joista nyt jostain selittämättömästä syystä haluan avautua.

• Lapset ravintoloissa

Henkilökohtaisella tasolla minulle on hirveän tärkeää lasten ruokakasvatus, johonka kuuluu ilman muuta myös ravintolakäynnit ( enkä nyt tarkota huoltoasemien ravintoloita enkä pikaruokapaikkoja yhtään niitäkään väheksymättä, kaikelle on aikansa ja paikkansa. ) ja yhteisölliset ruokailut.
Että jo alusta asti myös kersat oppii arvostamaan ruokaa ja ruoantuotantoa, ruokailutapoja pöydässä, ruokakulttuureista jne....
Kyllä tuli juniorin kanssa käytyä hyvinkin erilaisissa paikoissa ihan alun alkaen.

Tarjoilijanakin arvostan lapsivieraita , ja ilman muuta hekin ravintoloihin ovat tervetulleita , ihan siinä missä muutkin.
MUTTA - tässä taas peräänkuulutan niitten lasten kanssa tulevien aikuisten vastuuta ja toimintaa niin, että muutkin asiakkaat otetaan huomioon.

Kyllä minä ravintolassa lapsivieraiden kanssa keskustelen suoraan heidän kanssaan, enkä heidän ohi vanhemmille, jos siis tenavat ovat vähänkään sen ikäsiä, että osaavat jo puhua omasta puolestaan.
Pariinkiin ravintolaan sain puhuttua, että hommattiin värikynät ja piirrustuspaperia niin aika kului vähän paremmin odotellessa ruokaa.
Ja vanhemmilta kysäsen, että tuodaanko lasten ruoka samalla kun aikuisten alkupalat, niin pääsevät nopeammin syömään jne....

Ymmärrän kyllä oikein hyvin myös niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää esim.lapsivapaat häät tai juhlia muuten vaan aikuisessa seurassa .
Siinä missä lapset elämään kuuluvatkin häistä hautajaisiin ja kirjastoretkistä ravintolassa käymisiin, niin kunnioittaa täytyy myös sellaisia tilanteita ja paikkoja, jossa ne piltit nyt vaan jää kotiin turvalliseen seuraan.

Sitä minä vähän oudoksun, että sitten kun on sellanen tilaisuus missä lapsiakin on, niin ne mukulat istutetaan keskenään johonkin lasten pöytään eikä sinne aikuisten kanssa.
Tai että ravintoloissa on aina ne iänikuiset nakit ja ranut ym. iänikuista huttua lasten listoilla....

--->>> Tämä nyt ei enää lapsivieraisiin liity, vaan nelijalkaisiin asiakkaisiin .
Eläinrakkaana ihmisenä minusta on aina mukava asioida ja olla töissä sellaisissa paikoissa, joihin myös koirat ovat tervetulleita.
Vesikuppi nyt ainakin kiikutetaan myös hännänheiluttajille ( edelleen puhun koirista, wirn) ehkä muutamien rapsutusten kera ...jos siis omistaja antaa luvan - siihen koiran rapsuttamiseen siis 🙈
Ettei nyt ihan levottomaksi käy jutut, niin vaihetaanpa puheenaihetta..

• Asiakaspalvelua eri kielillä - ja murteilla

Maailma on täynnä erilaisia kieliä ja murteita , Suomi kansainvälistyy - ja hyvä niin 👍.
Erityisesti majoitus-ja ravitsemisala on voimakkaasti kansainvälistä.
Samassa työpaikassa voi olla hyvinkin monen eri kansallisuuden edustajaa - myös yksi syy, miksi minä tykkään näissä ympyröissä pyöriä.
Tietenkin myös asiakaskunta voi olla kovastikin kansainvälistä.
Näin ollen on mielestäni tärkeää, että hyvä asiakaspalvelija kykenee palvelemaan vieraitaan mahd.hyvin edes muutamalla kielellä oman äidinkielensä lisäksi.
Minun äidinkieleni on suomi, ja koska olen Kuopion lahja maailmalle , niin myös savon murre.

Sepä onkin siitä metka murre, että vaikka muutin Kuopiosta pois jo 25-vuotiaana, ja olen asunut useita vuosia myös ulkomailla, niin savon murre on säilynyt - ei sitä niin vaan pysty piilottamaan eikä salailemaan, vaikka kuinka yrittäisi - tai ainakin se vaatisi melkoisia ponnisteluja.
Savon murre nyt ei ehkä ole kovin mediaseksikäs murre, ja jossain valkeiden liinojen ja posliinien fine dining -mestoissa voimakasta savvoo viäntävä tarjoilija saattaa herättää hämmennystä ja närkästystä.
Olen yrittänyt puhua kohtuullisen selväsanaisesti ja ymmärrettävästi silloin, kun töissä olen - mutta minkäpä sitä seepra raidoilleen mahtaa ....ihan kaikkea energiaani en ala käyttämään vaan siihen, ettei vahingossakaan lipsahda savon murretta asiakaspalvelutilanteessa.

Suomen ja savon lisäksi palvelen vieraat erinomaisen sujuvalla englanninkielellä, ja varsin kohtuullisella ruotsinkielelläkin - kiitos tästä Kökarissa vietetyn vuoden ❤.
Näiden lisäksi onnistuu alkeellinen espanja ja norja, jokunen perussanasto myös saksaksi ja muutamat tervehdykset venäjäksi ja ranskaksi.

Kielet ja kulttuurit, ruokakulttuuri mukaanlukien , kiinnostavat minua loputtomasti.


Minulle jokainen asiakas on yhtä tärkeä, ja kohtelen jokaista yhtä asiallisesti ja ystävällisesti.
Ostat sitten kupin kahvia tai vingutat firman visaa koko illan ja syötte pitkän kaavan mukaan, niin yhtä tasapuolisen hyvää palvelua saatte molemmissa tapauksissa.
Olet sitten naapurin talonmies Pikkarainen tai ministeri, niin sama ystävällinen asiakaspalvelu on vastassa.
Minä en ketään kumartele enkä mielistele, ihan sama mikä henkilön ammatti tai virka on .


Ehkä lopuksi voisin sanoa, että teen tätä työtä suurella sydämellä ja laitan voimakkaasti oman persoonani peliin.
Minulle tämä työ tarjoilijana ei ole mikään läpikulku-ammatti, vaan kaikista haasteista huolimatta pidän valtavasti työstäni ja joka kerta, kun kietaisen essun eteeni, lähden tekemään parhaani, että juuri sinä viihdyt ja että käyntisi on ollut miellyttävä, josta jää hyvä muisto.

   Kiitos ajastasi ja kiinnostuksestasi ❤🙏

Childhood food memories

   Childhood food memories and few words of my own kitchen philosophy

 

   I am certain, that we all have some precious memories from our childhood.
I am also certain, that at least some of those memories includes food and family.
And so is the case with me.

My dear mom would have turned 71 yrs this week, unfortunately we lost her nearly 14 years ago.
So, I wanted to make a very popular dish that day - well, popular here in Finland at least.
We call it " puolukkapuuro" aka lingonberry porrage.
It is something, that mom used to make a lot, while we were kids.
So making it on her birthday certainly brought back fond memories, and made my eyes leak.
Mom was a good cook, working single mom, but we never were hungry, that was taken care of.
It was very typical finnish home-cooking, with affordable and common ingredients.
Mom also did some baking, mouth-watering cinnamon buns etc..

Simple, yet good. That's how it was, and how it still is, what comes to my food philosophy and way of cooking.

I don't like to cook food, that requires many gadgets, goggles and tweezers - molecule gastronomy is definetely not for me.
I used to live 12 years in a camper van, so there wasn't room for anything excessive.
I didn't mind it, still prefer to keep it simple - less is more.
Recipes, that have 2 pages of ingredients required, 7 pages of instructions, those gadgets and tons of different techniques, I fluently skip and focus on the dishes, that all have one thing in common:
they are packed with flavour!!
Not too complicated to prepare, and won't require too difficult to purchase ingredients - yes please!

Comfort food, soul food, like a giant hug on a plate.
Casseroles, stews, soups etc....so simple, hearty, made with love - in a cold winter day that sort of meal is a kiss to a cheek saying: " you matter to me, I care for you".

I like to bake too, but for that inspiration to hit me, all the moon and the stars need to be at a right position.
Again, as with cooking savoury, my baking and desserts follow the same golden rule: simple, yet delicious!
it lacks the finesse , the platings are done with " childlike innocence and enthusiasm", probably not Master Chef quality on appearance - but it has what it needs - the substance!!

Now, that the Covid-19 has really crippled the world on so many ways, this modern nomad has stayed put and wait for the better times - I know things will get better at some point.
While waiting, I travel around the globe on my plates and on my glass.
That is fun too, but I need bigger pants soon, lol...
It is an interesting journey to learn the flavours from different countries and cultures.
I enjoy watching those food-travel documents, MC Australia, reading magazines and articles and so forth.

I am priviledged , I am full aware of that and I never take anything for granted.
I am painfully aware, that while I am stuffing myself with Chicken Tikka masala, naan bread, mango chutney etc, not even that far from me are children, whose last warm meal might have been quite a while ago 😢 this is an unfair world.

If I would be a chef and had a restaurant, it would be something simple.
There would be an open fire, smoked fish, season's products from local farmers and producers....there would NOT be avocado nor fish and meat from thousands of miles away...
The dining area would have a fireplace, and it seats maximum 50 people.
Beers from local small breweries, wines that matches the superb ingredients.
No molecule chemistry is needed for bringing the magic, because the flavours of carefully picked products grown with love, is magic in itself already.

Until then, welcome to Bistro Annie - come as you are, and you will leave with a full tummy and a smile on your face!!