Mietteitä ja kuulumisia työrintamalta, osa 1
Niinhän siinä sitten taas kävi, että lopetin työnhaun TE-toimistossa ( jälleen kerran) , ja oon omillani .
Olen aika useasti törmännyt siihen ongelmaan, että tuo nykyinen järjestelmä ei kertakaikkiaan toimi - ainakaan minun kohdallani .
Se on aivan liian kankea ja siinä yritetään survoa kaikki ihmiset samaan muottiin ymmärtämättä alkuunkaan sitä , että me olemme erilaisia .
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
TE- toimisto olettaa ja vaatii, että kaikki hakevat niitä kokoaikaisia ja vakituisia työpaikkoja - oli niitä sitten tai ei.
Ja monilla aloilla työsuhteet ovat järkiään määräaikaisia, sesonkiluonteisia, osa-aikaisia töitä , joka sopii minulle oikein hyvin.
Minä tarvitsen sitä vaihtelua , ja juuri se vaihtelu ja työnkuvien monipuolisuus on syy, miksi ylipäätään lähdin ravintola - alalle opiskelemaan 42-vuotiaana ( v.2012).
Minä tykkään tehdä keikkoja ja erilaisia sesonkeja . Minusta on kiva, kun joku päivä saan olla aamiaistarjoilijana, ja seuraavana päivänä saatankin olla jo jollain festareilla töissä, ja siitä muutaman päivän kuluttua vaikka koulun tai palvelutalon keittiössä apulaisena.
Onhan se toki totta, että kun paikat ja työtehtävät vaihtuu usein, niin se on kuluttavampaa, koska pitää aina pystyä omaksumaan uusia asioita ja mielellään kohtuu ripeässä tahdissakin - välillä siinä onnistuu ihan kivasti, ja välillä tuottaa haasteita - toki perehdytykselläkin on iso merkitys onnistumis mahdollisuudessa.
Toinen epävarmuus-tekijä on tulojen epäsäännöllisyys . Joku kuukausi saattaa olla taloudellisesti hyvä ja keikkaa riittää, ja seuraava kuukausi ihmetelläänkin sitten , että söiskö lounaaks kaurapuuroo vai kaurapuuroo.
Kaikista haasteista huolimatta en voisi kuvitellakaan olevani töissä yhdessä ainoassa paikassa loppuelämääni , pelkkä ajatuskin siitä saa seinät kaatumaan päälle.
Katkaisin työnhakuni TE- toimistossa, koska en kertakaikkiaan pysty toimimaan niitten jäykkien raamien sisällä, mitä sieltä annetaan .
Te-toimiston kirjoilla olo on aiheuttanut minulle lähinnä ahdistusta ja stressiä , enkä koe siitä instanssista olevan itselleni mitään hyötyä työnhaussa , lähinnä harmia ja mielipahaa.
Jokainen kerta, kun olen ollut pois työkkärin kirjoilta, olen voinut paremmin ja pystynyt hengittämään vapaammin.
Niinhän siinä sitten taas kävi, että lopetin työnhaun TE-toimistossa ( jälleen kerran) , ja oon omillani .
Olen aika useasti törmännyt siihen ongelmaan, että tuo nykyinen järjestelmä ei kertakaikkiaan toimi - ainakaan minun kohdallani .
Se on aivan liian kankea ja siinä yritetään survoa kaikki ihmiset samaan muottiin ymmärtämättä alkuunkaan sitä , että me olemme erilaisia .
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
TE- toimisto olettaa ja vaatii, että kaikki hakevat niitä kokoaikaisia ja vakituisia työpaikkoja - oli niitä sitten tai ei.
Ja monilla aloilla työsuhteet ovat järkiään määräaikaisia, sesonkiluonteisia, osa-aikaisia töitä , joka sopii minulle oikein hyvin.
Minä tarvitsen sitä vaihtelua , ja juuri se vaihtelu ja työnkuvien monipuolisuus on syy, miksi ylipäätään lähdin ravintola - alalle opiskelemaan 42-vuotiaana ( v.2012).
Minä tykkään tehdä keikkoja ja erilaisia sesonkeja . Minusta on kiva, kun joku päivä saan olla aamiaistarjoilijana, ja seuraavana päivänä saatankin olla jo jollain festareilla töissä, ja siitä muutaman päivän kuluttua vaikka koulun tai palvelutalon keittiössä apulaisena.
Onhan se toki totta, että kun paikat ja työtehtävät vaihtuu usein, niin se on kuluttavampaa, koska pitää aina pystyä omaksumaan uusia asioita ja mielellään kohtuu ripeässä tahdissakin - välillä siinä onnistuu ihan kivasti, ja välillä tuottaa haasteita - toki perehdytykselläkin on iso merkitys onnistumis mahdollisuudessa.
Toinen epävarmuus-tekijä on tulojen epäsäännöllisyys . Joku kuukausi saattaa olla taloudellisesti hyvä ja keikkaa riittää, ja seuraava kuukausi ihmetelläänkin sitten , että söiskö lounaaks kaurapuuroo vai kaurapuuroo.
Kaikista haasteista huolimatta en voisi kuvitellakaan olevani töissä yhdessä ainoassa paikassa loppuelämääni , pelkkä ajatuskin siitä saa seinät kaatumaan päälle.
Katkaisin työnhakuni TE- toimistossa, koska en kertakaikkiaan pysty toimimaan niitten jäykkien raamien sisällä, mitä sieltä annetaan .
Te-toimiston kirjoilla olo on aiheuttanut minulle lähinnä ahdistusta ja stressiä , enkä koe siitä instanssista olevan itselleni mitään hyötyä työnhaussa , lähinnä harmia ja mielipahaa.
Jokainen kerta, kun olen ollut pois työkkärin kirjoilta, olen voinut paremmin ja pystynyt hengittämään vapaammin.
Eli nyt siis olen omillani , ja tällä hetkellä asun ja keikkailen rakkaassa kotikaupungissani eli Kuopiossa, jonne muutin kesäkuun alussa.
Käpäisin heinäkuussa viikon verran Kaustisella, kun siellä oli taas vuotuiset kansanmusiikki - festivaalit, jossa olin töissä jo toistamiseen - ja kyllä vuan tykkäsin ...
..tykkäsin ihan niin paljon, että suatoinpa pistee ihan tanssiksi työvuoron päätteeksi Irkkumusan siivittämänä - kiitos vielä kerran huikeasta elämyksestä : Irish Session Band 💚🍀.
( kuvan otin vuoden 2025 kansanmusiikki - festareilta )
Pieni liikutuksen kyynel saattoi pyrkiä silmäkulmaan Kuopiorockissa , kun työpisteelle kantautui Eppujen tuttuja ja legendaarisia biisejä 🎶🎵 - vähän joutui nieleskelemään palaa kurkusta ...ei olis näyttänyt hyvältä, jos ruokakojun myyjä olisi parkunut täyttä kurkkua 🤭.
Mutta nuo molemmat yllämainitut festarit on taas loistavia esimerkkejä siitä, miksi nautin työstäni tällä monipuolisella alalla, ja miksi koko työhistoriani on iloisen kirjava kuin mummin räsymatto.
Lisäksi - tässä työssä et oo koskaan valmis - aina on uutta opittavaa ja mahdollisuuksia kehittää taitojaan : niin salissa kuin keittiössä kuin baaritiskin takanakin....
Ja jos / kun keikkamahdollisuudet tiällä Savossa näyttää hyytymisen merkkejä, niin sit voi taas pakata rinkan ja Nuuskamuikkus-mukinsa ja lähtee välillä muualle ihmettelemään maailman menoa....
Jassoo..jospa valmistautuis pyykkirumbaan,niin ois taas puhasta vaatetta vähäks aikoo.
Mietteitä ja kuulumisia työrintamalta, osa 2 tullee lähiaikoina....
( kesämuistoja / kaikki kuvat : Anneli Laulumaa)
Lisäksi - tässä työssä et oo koskaan valmis - aina on uutta opittavaa ja mahdollisuuksia kehittää taitojaan : niin salissa kuin keittiössä kuin baaritiskin takanakin....
Ja jos / kun keikkamahdollisuudet tiällä Savossa näyttää hyytymisen merkkejä, niin sit voi taas pakata rinkan ja Nuuskamuikkus-mukinsa ja lähtee välillä muualle ihmettelemään maailman menoa....
Jassoo..jospa valmistautuis pyykkirumbaan,niin ois taas puhasta vaatetta vähäks aikoo.
Mietteitä ja kuulumisia työrintamalta, osa 2 tullee lähiaikoina....
( kesämuistoja / kaikki kuvat : Anneli Laulumaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti