Mietteitä ja kuulumisia työrintamalta, osa 3

 

Mietteitä ja kuulumisia työrintamalta, osa 3

  " No news is good news " - vai miten??

   
       Täytyy myöntää , että olin sunnuntaina jo aika väsynyt pitkän viikon jälkeen.
Energiat oli miinuksella niin fyysisesti kuin henkisestikin - ei tässä tosiaan enää mitään nuoria olla , siitä muistutti myös  jumittava selkä , ja mieltä kaihertamaan jääneet mokat töissä.

Oma mieliala koki kuitenkin kotiin tultuani huiman nosteen, kun sähköpostiini oli tullut työtodistukseni Kaustisen festariviikon työkeikalta - ja se lämmitti sydäntä ❤️ - olin siis kerrankin osannut tehdä asioita oikein ja hyvin  , siinä se oli ihan mustaa valkoisella .
   Ja kyllähän se olikin ihan mahtava viikko - Kalliokrouvi on ollut yksi mun lemppari-paikoista olla töissä .
Ei oo montaa muuta paikkaa, missä voi olla niin vahvasti omalla persoonalla työssään , kuin tuo paikka - ja se näkyy myös työn jäljessä , tekeminen on vapautunutta ja iloista, ei tarvitse jännittää ja pingottaa niin kovasti.

        Mutta palatakseni tuohon aiheeseen - eli itse palautteeseen.

    Silloin, kun annetaan rakentavaa palautetta, sillä on merkitystä, miten sen antaa ja missä sen antaa.
Mihinkään pumpuliin ja hattaraan sitä palautetta ei tietenkään tarvitse kääriä, mutta palautteen on oltava asiallista ja se EI saa olla henkilöön menevää, vaan koskea itse tekemistä.

Asiakkaan edessä ei ole syytä alkaa alleviivaamaan työntekijän virheitä , ei ole järkevää nolata työkaveriaan / alaistaan toisten ihmisten edessä.
Rakentava palaute annetaan henkilökohtaisesti ilman tarpeettomia silmä-ja korvapareja.

   Faktahan on se, että kukaan EI ole täydellinen ( vaikka joku saattaa sellaista itsestään kuvitellakin ), ja jokainen tekee virheitä ja unohtaa joskus asioita.

Kukaan ei lähde tahallaan tekemään asioita väärin ja huonosti ,vaan tekemään parhaansa ,  ja virheet ovat myös osa oppimis-prosessia.
Tietenkin niistä on sanottava, ja annettava mahdollisuus korjata virheensä.

   Kun työpaikalla aloittaa uusi ihminen, oli se sitten työntekijä tai alaansa opiskeleva työharjoittelija, taas kerran haluan nostaa esiin perehdytyksen merkityksen !!!!!!!

JA prioriteetit : mitkä on oikeesti ne tärkeät ja työn laadun kannalta merkitykselliset asiat oppia , ja mitkä on epäoleellisia - tai eivät ainakaan tärkeyslistan kärjessä keikkuvia juttuja.
Jos heti alkuun tungetaan jäätävä määrä uusia asioita , niin ihmisen omaksumiskyvyssä tulee jossain vaiheessa se raja vastaan , ja silloin loput valuu vaan toisesta korvasta ulos.
Joten oikeasti kannattaa miettiä, että mitkä on niitä tärkeitä juttuja oppia ASAP , ja mitkä asiat voivat odottaa.

  JA : rakentavan palautteen lisäksi  aivan yhtä tärkeää on myös antaa sitä positiivista palautetta!
" No news is good news" - asenne , eli edelleen varsin yleinen toimintamalli Suomessa , on mielestäni syytä tunkee roskikseen .

Jos työntekijä / työharjoittelija saa vain ja ainoastaan kuulla mitä on tehnyt väärin tai unohtanut, se alkaa kyllä jossain vaiheessa syömään sekä motivaatiota että nakertamaan ammatillista itsetuntoa.

Enkä nyt tarkoita , että pitää kehua kehumisen vuoksi ( " avasitpa hienosti maitotölkin " ym ...se on jo veetuilua, ei aitoa positiivista palautetta).

Mutta kyllä se vaikuttaa omaan tekemiseen ja jaksamiseen kummasti, kun joskus saa ihan suoraa positiivistakin palautetta , ei se palautteen saaja siitä mitenkään ylpisty tai mene rikki , hän saattaa vaan kokea olevansa arvostettu työntekijä , ja sen nyt luulisi olevan kaikkien etu.

  Positiivisen palautteen merkitys on erityisen tärkeää nuorille, vasta työelämänsä aloitteleville ihmisille .
Mutta kyllä tällaiset " vanhat pierutkin " ( kuten allekirjoittanut) arvostavat sitä saamaansa myönteistä palautetta tehdystä työstä.

      
    Vapaapäivä jatkuu palautumisen merkeissä, eli ulkoilua ja lukemista , mutta ensiks kupponen kahvia ☕️.

   Oikein hyvää alkanutta viikkoa 🌞!

T. Ansku

( kuvat: Anneli Laulumaa)