Tapani mukaan olen tänäkin aamuna herännyt jo viideltä.
Aamurutiineihin kuuluu kupillinen kahvia , nyt syksyn tultua sytyttää kynttilä palamaan , ja oikaista pitkin pituuttani nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta - ja siitä kahvista .
Sitten onkin vuorossa käydä kurkkaamassa, onko tullut uusia kuulumisia esim. Mäkiseltä, Asiantuntijoilta, Tepposelta - tuolta Huikkaperän Herriotilta , Veetiltä ja sen laumalta.........ja muilta tutuilta .
Päivä on hyvä aloittaa hymyllä ja hykertelyllä , niin on ehkä toivoa, että se loppupäiväkin sujuisi duuri-voittoisesti.
Siinä vaiheessa, kun puut ovat pudottamassa, ja pudottaneet värikkäät syysnuttunsa tatamiin, ja pimeys ottanut vallan pitkistä valoisista päivistä, meinaa mörökölli ottaa vallan Ansku aurinkoisesta
Tähän aikaan vuodesta koen olevani erityisen haavoittuvainen ja herkillä , ja kaikenlaiset ikävät ja negatiiviset jutut meinaa saada vieläkin suuremman pinta-alan ajatuksissa kuin normaalisti.
Huomaan, että pitää tehdä hartiavoimin töitä ,ettei antaudu mukaan virran vietäväksi ja synkkyyden ahmaistavaksi.
Siksi, itseni tuntien ja itsesuojeluvaiston kytkeytyessä päälle oikein kunnolla, lähden päättäväisesti karkottamaan kaikenlaisia energiasyöppöjä kauemmaksi.
Alan vältellä uutisten aktiivista seuraamista, ja erityisesti politiikan aktiivista seuraamista . Katselen tyttökultia ja Frendejä ja muita tutuksi koettuja sarjoja, joiden jälkeen ei pelota eikä ahdista , vaan pikemminkin vähän saattaa jopa naurattaa.
Luen hyviä kirjoja, kuuntelen musiikkia, joka hoitaa sieluani , nautin ulkoilusta silloin kun ei sada kaatamalla ( kyllä - minulla on kumisaappaat ja sadetakki ym.rensselit, mutta en saa mitään kicksejä mennä ulos sateessa, ellei ole pakko).
Laitan ruoaksi keittoja ja patoja, kaadan tilkan viiniä lasiin, puen rakkaan ystäväni neulomat villasukat jalkaani ja sukellan torkkupeiton syleilyyn.
En oikein jaksa lajiaan enempää sellaisia " elämäntapa-valittajia", joilla ei koskaan ole mikään hyvin - ja nyt sietokyky on pienentynyt entisestään.
Tottakai meillä kaikilla on huonoja päiviä, ja haasteita ja surua ja raskaita menetyksiä - se on elämää, ja se on luonnollista.
Jokainen toki myös käsittelee ne haasteensa eri tavoin ja eri aikataululla.
Minä tarkoitankin noilla elämäntapa-valittajilla heitä, jotka eivät koskaan tunnu löytävän mistään asioista mitään positiivista sanottavaa.
Ihan yhtä vähän, jopa vielä huonommin jaksan kaikenlaisia perseilijöitä ja ihan vaan ikäviä ja ilkeitä ihmisiä - heitä en halua lähelleni yhtään ja osoitan kyllä poistumisreitin välittömästi.
Minä kaipaan ja tarvitsen iloa, valoa ja hyvää mieltä , värikkäitä vaatteita marraskuun harmauden keskelle, tulisia lattari-rytmejä ja suussa-sulavaa suklaata kera Pinot Noirin..
Upea, jo edesmennyt Aira Samulin opetti ihmiset tanssimaan ilman paria, että kenenkään ei tarvitsisi odottaa hakijaa.
Hän sanoi, että tanssiva ihminen on kaunis.
Joten nouse ylös, anna musiikin viedä mennessään ja tanssi sydämesi kyllyydestä!
Naura vedet silmissä, ilakoi häpeilemättömästi ja heittäydy höpsöksi ja hulluttele sielusi kyllyydestä!
" Tanssi kuuluu kaikille. Ei vain nuorille ja kauniille vaan kaikenikäisille, kaikenkokoisille, terveille ja sairaille. Kaikille." / Aira Samulin ,1983
