Elämäni juoksu

   On sunnuntai, 16.9.2012..päivä alkaa varhaisella ylösnousulla, piristävällä suihkulla ja terveellisellä puuroaamiaisella, sitten kamat reppuun ja bussille -matka kohti pääkaupunkia saa alkaa.
Kaunis aamu, Helsinki kylpee syysauringon säteissä, perhosia vatsanpohjassa,mutta hyvä fiilis kaikinpuolin.

   Olen tullut elämäni toiseen puolimaratoniin eli 21km juoskutapahtumaan Helsinkiin, kaupunkiin, jonka kanssa minulla on aina ollut vähän sukset ristissä ja huonoa karmaa - olisiko nyt aika ottaa revanssi ja saada tästäkin kaupungista ns. niskaote?? Ainakin sää on suosiollinen, suorastaan ihanteellinen tällaiselle kesän lapselle juostavaksi....lämpöä lähes 20C ja ihana hurmaava aurinko.
Löydän Kaisaniemen ala-asteen, käyn ilmoittautumassa ja saan ajanottosirun ja oman juoksunumeroni ja paidan...
...valmistaudun, pukeudun juoksutrikoisiin ja paitaan, kiinnitän numeron rintaan ja sirun kenkään....juon proteiinijuomaa ja kuuntelen kuullokeista musaa ja venyttelen...ja visualisoin itseni maaliin tulevaksi.....

     Vain hetki aikaa lähtölaukaukseen...jännitys tihenee, syke nousee ja odotus on kova..millin pääsee lähtemään...joko nyt????
  Sitten..tulee laukaus ja kaikki kirmaavat taipaleelle - 21km matka on alkanut....kierrämme saman lenkin 3 kertaa, mutta lenkki on tosi kaunis ja siellä on ilo juosta - menohalut ovat kovat ja olo on mahtava,olen elämäni kunnossa..olen 42v ja kirmaan kuin nuori varsa kesäisellä laitumella.

    Ensimmäiset 8km sujuvat kuin tanssi, leikiten ja reippaassa tahdissa, kuitenkaan ei liian kovaa ettei väsy...mutta - sitten......aivan harmittomassa loivassa rinteessä jalkani lipsahtaa irtokivien vieriessä kengän alla,ja polvi vääntyy hieman siinä taiteillessa pystyssä pysymiseksi - 
juoksu jatkuu, mutta se muuttaa muotoaan , nyt alkaa taistelu oman kivusietokynnyksen ja sitkeyden kanssa.
 Matkaa on vielä yli puolet jäljellä ja koko ajan,jokaisella askeleella kipu muistuttaa olemassaolostaan. Puren hammasta ja keskityn juoksemiseen, keskityn maisemiin..joutsenia lammella, söpöjä koiria lenkillä jne.....kilometrit jäävät taakse ja maali on aina askeleen lähempänä....

  3nnelle kierrokselle lähtiessäni kirpoaa jo vedet silmiin, mutta keskeyttäminen ei lkäy kertaakaan mielessä..en varmaan luovuta kun kerran matkaan lähdin ja jo 2/3 on takana....sitkeästi ihmisten tsempatessa minua jatkan kulkuani,joka välillä tuntuu tuskaisen hitaalta.....

  Mutta - tuleehan se maalikin sieltä,lähenee joka askeleella.....ihan kohta olen ylittänyt maaliviivan..vielä muutama askel Mari ja se on siinä  .....NYT!!!!! Takana 21km ja aika..mikä se aika oli...???? Aika oli 2h 14min ja 05 sek.......häh???? Ei voi olla???? Mutta kyllä se vaan oli - tein elämäni juoksun!!!! Paransin omaa aikaani edelliseltä puolimaratonilta 35 minuutilla,ja juoksin yli puolet matkasta jalkavaivaisena - voitin kivun,sitkeys palkittiin - mieletön fiilis!!!!!!!

  Palkinto ojennetaan käteeni, minulta otetaan siru kengästä ja hörpin onnellisena palautusjuomaa silminnähden liikuttuneena tekemästäni saavutuksesta- olen äärettömän ylpeä itsestäni!!!!! En ole edes hirveän väsynyt, ilman sitä varhaisessa vaiheessa tapahtunutta pientä onnettomuutta oisin juossut vieläkin paremman ajan, ja oisin voinut juosta paljon pidemmälle - mutta...upeaa yhtä kaikki!!!!!!

  Tein elämäni juoksun, pystyn ihan mihin vaan, olen pysäyttämätön!!!! I love running <3

Makuja läheltä ja kaukaa – Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla

Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa

Makuja läheltä ja kaukaa –

Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla

Lohjalta, noin 10 km Hankoon päin, sijaitsee idyllisen kaunis Lohjansaari –ja Lohjansaaressa sijaitsee viihtyisä ja kiinnostava Alitalon omenaviinitila, ihanteellinen pyöräretkikohde koko perheelle maaseudun rauhaan ja hyvien makujen äärelle.

   Alitalon omenaviinitilalla on paljon tarjottavaa kaikenikäisille, ja siellä saa helposti kulumaan monta tuntia rentoutuen rauhallisessa ympäristössä, rapsutellen pihapiirin lukuisia kotieläimiä ja nauttien vaikka paikanpäällä viinitilan tuotteista.

Jos tilalle sattuu osumaan touko-kesäkuun vaihteessa, niin silloin ympärillä olevat lukuisat omenapuut olisivat upeassa kukkaloistossaan, mutta kohde on kyllä aivan yhtä viehättävä kaikkina vuodenaikoina auki ollessaan.

 Tilalla sijaitsee viinimyymälä, josta on saatavilla tilan tuotteita ympäri vuoden, sesonkiaikoina päivittäin, muulloin sopimuksen mukaan. Tilan valikoimista löytyy mm. Siidereitä, eri makeusasteella olevia viinejä, ja kuohuviiniäkin on saatavilla ( puolikuiva,hiilihapotettu kuohuviini) – toimittajan huomio: maistanut useita eri laatuja ja todennut ne erittäin herkullisiksi,voin lämpimästi suositella! J

Vanhaan navettaan on upeasti sisustettu viihtyisä saaribaari, viiniravintola, jossa voi nauttia tilan tuotteita ja makupaloja. Tilauksesta siellä voi järjestää myös ruokailumahdollisuuden. Alitalon omenaviinitilalla on mahdollisuus järjestää myös perhejuhlia, kokouksia ja muita yksityistilaisuuksia.

             Lapsille ja muillekin eläinten ystäville siellä on runsaasti hellyttäviä tuttuja kotieläimiä, jotka ovat kovasti seurallisia, ja pitävät rapsuttelusta ja huomiosta. Tilalla asustelee mm. Villisikoja, hevosia, vuohia, kaneja jne...

Suosittelen todellakin kohdetta lämpimästi kaikille, on todella hieno paikka viettää aikaa ja tukea kotimaisia yrittäjiä,jotka takaavat työllään meille laadukkaita ja persoonallisia makuelämyksiä!

Alitalon Omenaviinitila

Pietiläntie 138

08800 Lohja

p.019-349120

Kotisivut:

www.ciderberg.fi

 Avoinna: 1.6-15.8. päivittäin
15.-31.5. sekä 16.8-30.9 perjantaisin  & lauantaisin klo 12-17,

muulloin sop.mukaan. ( yksittäiset matkailijat )

Myymälä on avoinna muina aikoina ympäri vuoden sopimuksen mukaan.

Yleistä tietoa Suomen viinitiloista

  Suomessa toimii tällä hetkellä noin 30 tilaviiniyrittäjää eri puolilla maata. Nämä viinitilat valmistavat alkoholituotteita kotimaisista marjoista ja hedelmistä: viinejä, liköörejä, siidereitä. Tiloilta löytyy erilaisia palveluja ja toimintoja: viininmaistatusta, tilaviinimyymälöitä, ruokailpalveluja, majoitusta ym ym...

Viinitiloja Suomesta löytyy aivan Ahvenanmaalta Lappiin saakka ja siltä väliltä, joten nämä kohteet karavaanareillekin ovat varmasti yksi mukava tapa tutustua Suomalaiseen maaseutuun ja yrittäjyyteen, ja nauttia Suomen suvesta. On tietenkin muistutettava, että vastuullisina ihmisinä muistamme sitten noudattaa tunnollisesti ”jos otat et aja, jos ajat et ota –politiikkaa”. Eli joko kotiinviemispullot sitten kotiin saakka, tai jos jäädään maistelemaan tilan viinejä paikan päälle,niin kuski mukaan.

Mitä on tilaviinit?

Tilaviinit ovat suomalaisista marjoista ja hedelmistä käymisen avulla valmistettuja marja – ja hedelmäviinejä.Tilaviinituottajat saavat myydä alle 13 til - % alkoholia sisältäviä tilaviinituotteita viinitiloilta, valmistuspaikan läheisyydessä. Tätä väkevämpiä tuotteita saa vain anniskella tilan anniskelupaikassa.

Kotimaisesta viinintuotannosta kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen ja kohteisiin lisää netissä:

www.viinitilat.net

   Nautitaan Suomen suvesta, raikkaista puhtaista mauista ja kesästä!

 ( Tämän jutun olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo'carissa numero 2/2012)

Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa

Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa

      Elämmekö syödäksemme vai syömmekö elääksemme??? Ruoka ja ruokailu on yksi perustarpeitamme, osa Maslowin tarvehierarkiaa. Ruokailu on myös nautinto, se koostuu monista  pienistä asioista, joista muodostuu yksi suurempi kokonaisuus:elämys. Perheet kokoontuvat yhteen töiden ja koulujen jälkeen, ja siinä ruokailun yhteydessä on hyvä käydä läpi päivän tapahtumia. Suuret juhlat kokoavat ihmisiä yhteen: kastejuhlat, häät, ylioppilasjuhlat ym ym...Kaikissa näissä tapahtumissa ruoka näyttelee suurta roolia.

   

      Ruoka ja ruokakulttuuri sekä viinit ovat iso osa myös minun elämääni, ne ovat sekä harrastus että työ (tuleva tarjoilija).

Makumatka maailman ympäri ruokalautasella on kiehtova asia, koska erilaisia keittiöitä on lukemattomia määriä, ja jokaisessa kulttuurissa on omat erikoisuutensa.

Ja mikä sopiikaan karavaanaareillekaan paremmin kuin lähteä mukaan makumatkalle – lähelle ja kauas, niin keittiöiden kautta kuin käytännössäkin.

           Tilat asuntovaunussa ja –autossa eivät ole ihan samaa luokkaa kuin normi asunnossa ( poikkeuksena toki nykyään esiintyvät suuret kulkuneuvot, joiden keittiöt alkavat olla samaa luokkaa kuin kivijalkatalojen kodeissakin.). Hyvä ruoka ja sen valmistaminen ei kuitenkaan ole kiinni loppupeleissä suurista tiloista ja hienoista varusteluista, vaan pienelläkin pärjää.

  Perusvarusteluina esim. omassa kodissamme ( siis vaunussamme) on mm. Yksi suurempi paistinpannu, 5l ja 3l kattilat, hyvät terävät veitset, raastinrauta, muutama muovikulho, leikkuulauta , pari erikokoista uunivuokaa...

Kun kaappitilaa ei ole paljon, on olennaista valita tarvikkeensa fiksusti.

Kuivakaapista on hyvä aina löytyä mm. Riisiä,pastaa, couscousia, liemikuutioita jne jne...

Meidän vaunun keittiö: 3 liekkinen kaasuhella, tiskiallas, ja 80l jääkaappi, vedenkeitinkin löytyy. Uunia ei meidän vaunussamme ole, mutta monesta muusta se jo löytyy tehtaalla laitettuna. Varsinkin kotimaamme leirintäalueiden keittiöt ovat aina uunilla varustettu, joten siellä voi hyvin paistaa laatikot ja pullat ja piiraat. Grillaaminen on iso osa myös monen karavaanarin elämää, ja grillatakin voi paljon paljon muutakin kuin makkaraa ja kasslereita.

   Ruokamatkailu

Torit ja kauppahallit ovat mahtavia paikkoja käydä reissun päällä, sieltä löytyy herkkuja joka lähtöön kalahallista vihanneksiin ja pientilan juustoihin...myös monet maatilat pitävät suoramyyntiä tilansa yhteydessä, tutuimpana varmaan kesäisin itsepomintatilat,josta saa pomia mansikoita jne..

. Joistakin paikoista saa jopa tinkimaitoa omiin pulloihin, yksi hyvä esimerkki tästä on Ahlmannin koulutila Tampereella, joka myy tilatankista kyytön maitoa. Tällaisia paikkoja kannattaa suosia, sillä lähiruoka ja kotimaisuus on aina valttia, ja niitä kannattaa omilla valinnoillaan tukea.

Useat karavaanarit ovat kovia marjastamaan ja sienestämään, myös kalastus on yksi erittäin suosittu harrastus tässä porukassa, ja löytyy niitä metsästäjiäkin. Mikäs on sen mukavampaa, kuin yhdistää syksyinen vaunureissu luontoretkeen ja lähteä koko perheen voimalla metsään marjaan ja ottaa kahvit ja eväät mukaan?

Ravintoloita ja kahviloita on niin paljon että ei perässä pysy, jokaiselle löytyy jotakin.

Ruoka ei kuitenkaan ihan kaikille ole itsestäänselvyys, joten kunnioitus sekä itse ruokaa kuin sen tuottajiakin kohtaan on hyvä säilyttää.

Tulen jatkossa tutustumaan erilaisiin kiinnostaviin paikkoihin, ja kerron niistä lisää kuvien ja vinkkien kera – myös joitakin reseptejä tulen julkaisemaan.

Bon Appetit!!

Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa 

   ( Tämän artikkelin olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo ' carissa numero 1 )

Terve sielu terveessä ruumiissa

        Heipä hei rakkaat radionkuuntelijat:)

    Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, mutta eihän tätä nyt voi tehdäkään pakottamalla, vaan sillon kun iskee se kirjoituskärpänen....

Minua on pitänyt kiireisenä varsinkin opiskeluihini liittyvät työharjoittelu, joka on piakkoin tulossa päätökseen tämän ekan harjoittelun osalta - huomenna näet on palattava pariks kuukaudeks koulunpenkille....mälsäää:((  Minä en oo kyllä yhtään mikään koulussaistuja-tyyppi, enkä varsinkaan jos ulkona on hyvä ilma..silloin tekis mieli olla lenkkipolulla eikä kuluttaa persaustaan koulun penkissä....mutta ei kerrota kellelkään...eihän??? :))

   Olen minä ton työharjoittelun ohessa ehtinyt onneksi kuntoilemaankin ihan kiitettävästi, eli pyöräilemään eripituisia lenkkejä pitkin poikin,ja myös juoksemaan. Viikko sitten ajoin 84km, ja viikolla jopa ennen työvuorojen alkua sellaisia 30-40km pituisia pyrähdyksiä...ja voi elämä kun mie nautin siitä, kun tuuli osuu kasvoihin, ja maisemat vilisee silmissä kun huruuttaa alamäkeen välillä jopa 40km tuntivauhdilla......siinä meiningissä maistuu elämisen maku, ja sitä tehdään ilon kautta..

   Nyt kun on vielä ns. kesäkausi päällä ja keli mainioita ulkotreeniin, niin silloin ei sisällä  pahemmin happamoiduta, olenkin siis rakennellut ihan omaa kuntopiiriäkin, jota myös teen tässä ihan kotimaisemissa: juoksuspurtteja,joihin on yhdistetty: kyynärdippejä,hyppynarua, portaiden loikkimista yms.kivaa:))

 Tänään sitten tein ikioman kotikutoisen triathlonin sprinttimatka-treenin:
  20km pyöräilyä (1h), 5km juoksua (30min) ja 1000m uintia ( 30min)....
Ens pyhänä vois kokeilla samaa mutta ns. olympiamatkalla....

  16.9. olisi sitten Helsingissä elämäni toinen puolimaratoni, mutta en minä pelkästään sitä varten tässä treenaa...kyllä tästä kuntoilusta on tullut elämäntapa aivan totaalisesti....ne tarvittavat lepopäivät toki pidän mitkä kuuluukin ,että keho voi palautua jne...mutta arvatkaapa vaan jos jää jo useampi päivä väliin,ettei jostain syystä ole päässyt kuntoilemaan,niin olo on kyllä sen mukainen: jopa fyysisesti voi huonommin, ei maistu ruoka niin hyvin, iskee ummetus ja kaikki muu mahdollinen.....mutta sekin liene lievempi kiusa kun se ahdistus ja kiukku,mikä iskee henkisesti,kun alkaa olla ylimääräistä energiaa latautunut kehoon eikä sitä voikaa purkaa toivomallaan tavalla...silloin minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä immeinen: kärttyinen, entistäkin lyhytpinnaisempi ym.ei niin viehättävää....on siis koko yhteiskunnan ja lähipiirin etu,että minä pääsen säännöllisesti liikkumaan, muuten alkaa päitä putoilemaan.....

    On vaan pakko ihmetellä erästä asiaa,joka tässä on nyt vastaan tullut,kun olen viimeiset pari vuotta aktiivisemmin kuntoillut ( 5-6 pvä/vko)....ensin tietenkin oletetaan,että minä treenaan jotain tiettyä tapahtumaa varten, että ei voida olettaa, että joku voi tehdä tätä ilman sen kummempaa tiettyä tavoitetta, tyyliin maratoni tai finlandiahiihto jne....
  Sitten ihmetellään,että miksi??? Miksi minä " rääkkään " itseäni??? Ja elä nyt laihduta itseäsi tuon enempää jne....
Ensinnäkään, minä EN laihduta, minä en kuntoile laihtuakseni, minulla ei ole mitään laihtumistavoitetta enkä tätä sellaisella motivaatiolla tekisikään.....
Onhan se nyt tietysti sanomattakin selvää,että kun aktiivisesti kuntoilee,niin kaloreita palaa,kehosta tulee timmimpi ja kokonaiskuva on liikunnallinen ja hoikka,ja ok..myös varmaan ihan miellyttävä silmälle.....
Ja vaikka ei treenaakaan vaan ajatuksena saada hyvä kroppa,niin tuleehan se siinä sivussa joka tapauksessa. Ja kyllä minä myönnän auliisti sen, että kun olen 2 kertaa elämässäni painanut 90kg ja pukeutunut lähes puolijoukkuetelttaan, ja nyt paino on 56,5kg ja saa ostaa pieniä sieviä mekkoja,että kyllä se omaa mieltä kummasti kohottaa....siinähän sitten pidätte mua pinnallisena,eipä tuo minua hetkauta.
  Enkä minä suinkaan rääkkää itseäni..miksi kuntoilusta ja liikunnasta tehdään ajatuksena juuri vastenmielinnen..että jos liikut ja treenaat ,niin automaattisesti rääkkäät itseäsi...annetaan sellainen negatiivinen mielikuva.
  Minähän teen juuri päinvastoin....minä pidän itsestäni, ja haluan huolehtia kehostani - meillä kun on tämä yksi keho vaan jolla pitää pärjätä hautaan asti, minä siis haluan hemmotella sitä liikkumalla ja elämällä muutenkin terveitä elämäntapoja noudattaen.
  Runsaan  monipuolisen liikunnan lisäksi terveisiin elämäntapoihini kuuluu myös monipuolinen terveelinen - mutta herkullinen, ruokavalio. Säännöllinen elämänrytmi ja hyvät yöunet, tupakoimattomuus ja erittäin vähäinen alkoholinkulutus, sekä iloinen asenne ja kohtuu positiivinen elämänkatsomus ovat myös osa itsestäänhuolehtimista....
Kyllä minä osaan nauttiakin, ei minun elämäni mitenkään askeettista tai tylsää ole, minä vaan nautin omalla tavallani.....jäätelötötterö pyöräretkellä meren rannalla maistuu niiiin hyvälle, lasillinen kuplivaa cavaa silloin tällöin, hyvä leffa kera pop corn pöntön ym......
     Kuntoiluun vielä palatakseni.....fyysisen kunnon parantuessa myös korvien väli tosiaan pysyy kunnossa kun saa liikkua....molempien suhde omassa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on aikalailla tarkassa balanssissa fifty-fifty....jos toinen puoli krakaa,niin se pian vaikuttaa myös siihen toiseen puoleen....
Ja kyllä ihmisen itsetuntokin kohoaa,kun hän viihtyy omassa kehossaan ja tuntee voivansa hyvin....kun saa testata voimiaan ja huomata että jaksaakin juosta taas vähän pidempään ja vähän kovempaa jne....
    En minä ole saarnaamassa kellekään,jos he tupakoivat, tai alkoholi maistuu vähän liiankin hyvin,tai pikaruoka-eväät ja pitsat maistuu mielummin sääntönä kuin poikkeuksena.....miksi ihmeessä siis minä itse joudun usein tilanteeseen,jossa huomaan että saan selitellä sitä, miksi minulle ei maistu viina eikä tupakka eikä mäkkärin mätöt......???
    
 Syksyä kohti mennään, pyöräily ja juokseminen jatkuu minulla lumien tuloon asti...sen lisäksi kuvioon tuli nyt uiminen, ja myöh.syksyllä kuntosali....ja kun lumet ovat maassa, alkaa murtomaahiihdon palauttaminen osaksi liikuntasuunnitelmiani.....

   Näillä mennään.......nyt alan nauttimaan hyvää ananasrahkaa välipalaksi,ja alan sitten lukemaan.....myöhemmin voisi vielä käydä metsässä iltakävelyllä lataamassa energiaa luonnosta....

  Terve sielu terveessä ruumiissa.....palataan linjoille.....hyvää päivänjatkoa...olkaa kilttejä muille,mutta myös itsellenne!!!!

 Aurinkoista sunnuntaita taas kaikille!!!!


   On se vaan ihmeellinen tuo aurinko ja sen voima, ja miten se luo sellaisen kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen..kun on valoisaa ja lämmin - mä oon niin kesän lapsi, ja tämä kesä on kyllä ollut auringon ja lämmön osalta vähän kitulias, mutta nautitaan nyt siitäkin edestä kun näitä hyviä päiviä meille suodaan.


   Mie olin eilen pitkän tauon jälkeen oikein kunnollisella pyöräretkellä punaisen paholaisen kanssa, aamulla jo heti 9n jälkeen starttasin kohti Inkoota, alkumatka sujuikin tosi reippaasti - 28 km mentiin aikaan 1h 25 minuuttia, vaikkei kello kaulassa ajeltukaan sen kummemmin. Inkoossa sitten nautin meren rannalla mansikoista ja jäätelöstä, ja annoin leppoisan merituulen vilvoitella kasvojani ja möyhentää kiharapilveni entistäkin tuuheammaksi:)
  Sieltä matka jatkui sitten Fagervikin kautta Karjaalle, josta kohti Billnäsiä. Sen jälkeen Fiskarsiin,joka oli tämän retken ns. pääkohde - ja kun sinne olin ajanut,oli matkaa kertynyt jo juhlalliset 72km - ja kotiinkin vielä oli ajettava. Sää oli koko matkan ihanteellinen pyöräilyä ajatellen, aurinko paistoi ja välillä tuuli vilvoitti hikistä kulkijaa, liikenne oli rauhallista ja maisemat enimmäkseen kauniita.
Fiskarsista sitten lähdin Antskogin ja Karjalohjan ja Sammatin kautta kotia, ja kun paholaisen kans kurvattiin kotipihalle, inin fillarin matkamittarissa luki: 120km!!!!!!
Että semmoinen pyöräretki sitten tällä kertaa - kertakaikkiaan upea elämys, ja kokonaisvaltainen nautinto.


    120 kilometrin aikana kun sitä taivalta tuolla yksin polkee, niin ehtii kummasti ajattelemaan yhtä sun toista ja asiat saa oikeat mittasuhteet ja päänsä kuntoon....niin tälläkin kertaa.
Nyt on minun henkinen kovalevyni puhdistettu ulkoisista viruksista, ja virustorjunta sekä palomuurit päivitetty ajan tasalle.
Välillä muurien läpi pääsee joku livahtamaan, välillä huomaamatta,ja välillä teen inhimmillisen arviointivirheen ja lasken jonkun tarkoituksella sisään - huomatakseni myöhemmin,että se ei ollutkaan fiksu idea.
Minulla on yleensä aina ollut se ajatus, että mielummin katuisin tehtyjä asioita kuin niitä,jotka olen jättänyt jostain syystä tekemättä - mutta sekin piti sit laittaa uusiksi - sillä nyt jouduin katumaan 2 asiaa jotka olin mennyt tekemään juuri tuon arviointivirheeni takia - onneksi tuo 120km auttoi laittamaan senkin erheen oikeisiin mittasuhteisiin ja minun omaan henkiseen ö-mappiin, ja katse kohti tulevaisuutta eläen kuitenkin tiiviisti ja intensiivisesti juuri tässä hetkessä.


Tein itselläni empiirisiä tutkimuksia tässä menneen kuukauden aikana, ja turpiin tuli että tukka lähti,ja sai taas vähän aikaa nuolla haavojaan,mutta siitäkin taas opittiin..ja selvittiin,ja ollaan taas vahvempia kuin aiemmin. Nyt olen onnellinen ja nautin elämästä täysin siemauksin, sillä olen löytänyt ihanan tasapainoisen suhteen, parisuhteen, joka tyydyttää minut täydellisesti yrittämättä muuttaa minua tai alkaa hallitsemaan tai kontrolloimaan minua - olen parisuhteessa vapauden kanssa <3, ja tätä parisuhdetta haluan vaalia,ja pitää siitä kiinni.
   On ihanaa mennä ja tulla miten haluaa, tehdä mitä haluaa missä ja milloin haluaa ja kenen kanssa tahansa haluaa, joutumatta tekemään siitä tiliä kenellekään. On ihanaa, kun töihin mennessään tietää että koti on just niin siisti tai likainen,kun mihin sen itse jätti,kun palaa töistä. On huojentava tunne palata töistä väsyneenä ,kun ei tarvitse alkaa passaamaan tai viihdyttämään ketään..voi vaan oikaista sohvalle,juoda lonkeroa suoraan tölkistä virttyneissä verkkareissa,ja tehdä Al Bundyt:) On vapauttavaa lähteä pitkille pyörämatkoille joutumatta tuntemaan omantunnon tuskia tai syyllisyyttä, ja saa pitää facebook kavereina ketä haluaa ilman että toinen alkaa tivaamaan kuka tuo tai toi on....lista on pitkä...
 Kaupassakin on kiva käydä ja kokata, kun toinen ei kulje nokka rytyssä vieressä ja purnaa että olen kaikkiruokainen,mutta en tykkää kalasta enkä oikeestaan parsakaalista enkä oikeestaan sinihomejuustostakaan jne....loppujen lopuksi ennen kassalle menoa se lista niistä ruuista,mistä henkilö ei tykkääkään,onkin pidempi kuin se,josta hän tykkää....
Mutta me ihmiset olemme erilaisia,ja kaikille on kaikkea - jotkut ovat onnellisia parisuhteissa,ja se on hyvä - oikeasti on, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta myös minä olen löytänyt onneni - rakkauteni vapauden kanssa kukkii - malja sille <3 <3

Sinkkuus - taivas vai helvetti???

  Niitä on joka paikka tulvillaan,ja paljon erilaisia...netissä, lehdissä jne jne...jopa telkkarissa.... niin siis mitä?? Mahdollisuuksia saada tavata se unelmiensa prinssi tai prinsessa, se elämänsä sulostuttaja...
Netissä on paljon erilaisia sivustoja, joihin voi jättää ilmoituksensa ja hakea sitä oikeaa...telkussa on maajusseille morsmaikkuja ja jopa kokkaamalla löytää tiensä toisen sydämeen....ja sitten vielä tämä uusin hitti - the facebook, jopa siellä on omia sinkkusivuja, tämä aikuisten oma hiekkalaatikko:)
Ja tietenkin niitä mahdollisuuksia löytää se mussukka tai kulta puppeli on olemassa ihan arkipäivän elämässä ilman median vaikutusta asiaan.....työpaikalla, opiskelujen yhteydessä, harrastusten parista jne jne...

  Mikä on tämä valtava voima, joka vetää ihmisiä koko ajan etsimään sitä toista puoliskoa??? Onko se oikeasti totta,että meitä ei ole muka luotu elämään ja olemaan yksin? Emmekö me muka oikeasti kykene elämään elämäämme ilman sitä kumppania siinä rinnalla????
 Onko se läheisriippuvuutta?? Onko se pelkoa,että ei kyetä elämään yksin ja uskalleta kohdata itseämme? Joillakin se voi olla sitäkin, varsinkin heillä, jotka välittömästi yhden suhteen päädyttyä päätyvät kiireesti hakemaan sitä uutta kumppania....useimmin nämä ovat miehiä kuin naisia..

 Älkää nyt hermostuko kun tätä luette- en minä sano,että siinä on mitään väärää..siis haaveilla sieluntoveristaan tai jopa hakea sitä...tai elää parisuhteessa....se lie aivan luonnollista...ja jopa tässä yhteiskunnassa se hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin olla sinkkuna.

  Sinkkuus toki varsinkin nuorena on ihan ookoo, tai nimenomaan tämä yhteiskunta pitää sitä ihan hyväksyttävänä muotona elää,jos henkilö on ns. nuori....
      Mutta auta varjele, jos sinkkuna elää minunkin kaltainen 42 vuotta nuori aikuinnen nainen - sitten alkaa jo kummasti kuulkaas kulmakarvat kohoilemaan ja supatus käymään...
   Yleensä ensimmäisenä mietitään, että mikäköhän kyseisessä henkilössä mahtaa olla vikana, kun hän vielä tuossa iässä on sinkku?? Eikö hän mahtollisesti kykene kenties parisuhteeseen tai muuta vastaavaa....
   Sitten aletaan lohduttavasti taputtelemaan olkapäälle ja sanomaan,että älä huoli, kyllä sinä vielä sen oikean löydät....ja oikein aktiiviset tapaukset alkavat innokkaasti naittamaan sinulle kaikkia mahdollisia tuttavia,jotka tuntevat ja jotka ovat sinkkuja....

    Sitten toinen pienoinen lieveilmiö, varsinkin sinkkunaisille....menepäs yksin elokuviin, museoon, syömään tms.....joko saat perääsi outoja katseita...taas niitä sääliviä ja mietteliäitä,että voi ressukkaa,kun hän ihan yksin joutuu tulemaan syömään tai museoon,ei ketään seuralaista jne....
Ja yhtäkkiä huomaat,että ellet piiloudu jonkun taideteoksen taakse tai lehden taakse kahvilassa, niin seuraasi punkeaa puoliväkisellä joku herrashenkilö,joka olettaa automaattisesti,että kun olet yksin liikkeellä,niin olet ns. haku päällä tai säälikappale,jota pitää päästä viihdyttämään.

   Ei kellekään voisi tulla mieleen, että joku voisi ihan aikuisen oikeesti viihtyä omassa seurassaan ja yksin?? Ilman että on joku viallinen yksilö tai hakemassa kipeästi kumppania....

      Sitä on ehtinyt elämässään näkemään ja tekemään yhtä sun toista...on ollut sinkku, avoliitossa, avioliitossa, eronnut..elänyt etäsuhteessa, lähisuhteessa ym ym.....olen kokeillut jopa näitä nettitreffi-sivustoja, niin hyvällä kuin huonolla menestyksellä...käynyt treffeillä,joista voisi tehdä oikeasti hupaisan komedian..nyt naurattaa,silloin ei ollut lainkaan niin hauskaa:)) Pakko myöntää,olen tehnyt kerran oharit, myös mulle tehty oharit..no joo,ei kiva fiilis.....
...kaikkien näiden kokemusten jälkeen on ollut varsin helpottava ja huojentava tajuta vihdoin , että minä kertakaikkiaan olen yksi niitä immeisiä,jotka viihdyn yksin ja nautin siitä,tuntematta tarvetta pariutua.
 Olen rehellisesti sanottuna sen verta itsekäs ja mukavuudenhaluinen, ja pidän elämästäni juuri tällaisenaan niin paljon, että ajatuskin enää jonkun kanssa treffailusta puhumattakaan parisuhteen muodostamisesta ei mahdu päähäni -
tämän sanoen pitää tietenkin sanoa että vannomatta paras..kohta joku Lapin mies kaappaa mut matkaansa ja tunturit lumoavat ja revontulet peittävät kiihkeät lemmentäyteiset hellyydenosoitukset:)
   Vitsi vitsi.....ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan...mutta on hyvä tuntea itsensä....tietää kuka on ja mitä haluaa..
Minä tiedän vikani ja heikkouteni, tiedän myös vahvuuteni! En minä ole miestenvihaaja, en katkeroitunut, enkä pelkää tunteita ja niiden osoittamista - minä yksinkertaisesti pidän tästä mutkattomasta ja miellyttävästä vapaasta elämäntyylistäni, oma tupa ja oma lupa....en nyt näe mitään pätevää syytä ,miksi aikuinen nainen ei muka voisi elää täyttä ja rikasta elämää ilman sitä toista osapuolta siinä mukana kuvioissa...

  Okei....jos näkee painajaisia,niin aina voi tietty tökkii kumppanin hereille ja käskee sen pelottamaan möröt pois....ja jos ei ole auton tekniikka hallussa, niin voi pyytää sen ukkelin vaihtamaan ne renkaat(olettaen että sulla ylipäätään on auto - ja olettaern että se ukko osaa vaihtaa ne renkaat.)

Kaipa sitä ihminen jossain määrin sitä läheisyyyttäkin kaipaa...mutta ilmankin kyllä pärjää....kokeiltu on sekin ja henkiin on jääty....ja selibaatissakin voi elää melkoisia aikoja, vuosiakin tarvittaessa, ja keskittää energiat muille osa-alueille..jos ei satu olemaan oikeasti kohdalla sellaista tapaudsta, johon luottaa ja jonka kanssa voi turvallisesti purkaa naiselliset patoutumansa....

   Melkoinen ihmemies ja kummajainen on kyllä nyt tältä maapallolta löydyttävä,joka saa mut muuttamaan mieleni, mutta näyttää erittäin vahvasti siltä, että tämä neitokainen kirmaa vapaana kuin taivaan lintu hamaan tappiin asti nauttien elämästä täysin siemauksin...tai enhän mä sinkku ole, mulla on parisuhde vapauden kanssa.....
   Nauttikaamme tästä elämästämme kukin tavallamme....pääasia että nautimme -sillä elämä on arvokasta,jokainen hetki....ei sitä kannata tuhlata katekruuteen,vihanpitoon, kateuteen... se kannattaa käyttää niin,että ei tarvitse katua tekemättä jätettyjä asioita, vaan mielummin katua tehtyjä asioita... Halipusut<3

    

Kaunista kesäpäivää kaikille!!!

   Niin se vaan on taas aika rientänyt kuin siivillä..toukokuu tuli, toukokuu meni....ja nyt eletään jo kesää ja kesäkuuta. Toukokuu olikin hurjan kiireinen moninkin tavoin, opinnotkin vielä jatkuivat osan aikaa, oli yhdistyksen lehden tekoa, ja kävin tekemässä pari isompaa pyöräretkeäkin siinä sivussa.Toinen oli tuttu Lohjanjärven kierros upeassa yli 26 asteen helteessä ja auringonpaisteessa, toinen reissu sitten tuli tehtyä tuonne Turun saaristoon,jossa sitten yövyinkin Houtskarissa ja sieltä sitten Iniöön - molemmat reissut tosi kivoja kumpainenkin tavallaan. pyöräilyn lisäksi kuntoa olen edelleen yllä pitänyt lenkkeilemällä, mutta nyt se 10km on pisin lenkki, kun en viiti tahallani alkaa tota polvea rikkomaan useilla pidemmillä taipaleilla - juoksu kyl maittais enemmänkin, mutta vähän pitää säästellä.

Kuntoilu on kyllä mulle se henkireikä arjen kiireistä ja kun on huolia,niin saa päänkin purettua paremmin tuolla poluilla kipitellessä.....turhat murheet jä äsinne mettään ja järven rantaan. Mie oon kyl huomannut, että ei tarvii jäädä kuin pari päivää väliin liikkumisesta,niin alkaa heti pipo kiristämään ja hampaitta tulee narskuteltua ihan eri tavalla....se hyvän olon tunne ja autuus,kun on käynyt kuntoilemassa, on käsittämättömän upea olotila. Ja vaikka kuinka kiireiseksi elämä työharjottelujen, opintojen ym.asioiden vuoksi kävisikin, niin kuntoiluun on aina löydyttävä se oma aika...tai sitten herätään vähän aikaisemmin tai mennään myöhemmin nukkumaan - mutta terveydestä ja hyvästä olosta en ala tinkimään minkään enkä kenenkään takia.

     Muutama työharjoittelupaikka on jo loppuvuodeksi tullut sovittua, ja yhtä aletaan varmaan pian vielä neuvottelemaan - kaikki täällä viihtyisässä Lohjan kaupungissa, josta todellakin on vihdoin muodostunut kotini kasvukipujen ja sopeutumisvaikeuksien jälkeen.
Kuopion tyttönä on vaikea kotiutua minnekään, missä ei ois järviä tai vaikka merta siinä lähellä,kun Kallavesi ja muitakin järviä oli koko ajan ympärillä. Täällä Lohjalla on kaunis Lohjanjärvi, ja se jo itsessään luo viihtyvyyttä kummasti. Kaupunki on justiinsa passelin kokoinen, siellä on kaikki tarvittava eikä mitään liikaa...ja tästä on hyvä ampaista maailmalle reissuun,koska laivoille, lentokentälle ja junille on lyhyt matka...
Täältä on kiva lähteä retkilleen, mutta aina yhtä kiva palata - alkaa ne juuret olla täällä ihan hyvin, mutta paljasjalkainen savolainen minä sydämeltäni olen,ja siitä äärettömän ylpeä,enkä sitä häpeä.

 Joo, olen puhelias olen - oikea moottoriturpa - mutta entäs sitten....if you can't take the heat, get out of my kitchen! Me olemme kaikki erilaisia, tärkeintä on olla aina oma itsensä,ja pysyä sellaisena, ja seisoa sanojensa takana.

    Ensi viikon torstaina on luvassa tälle pienelle kalakukko-fanille gourmeeta oikein antaumuksella, sillä minä pääsen Taste of Helsinki tapahtumaan, ja otan siitä kyllä kaiken ilon irti viini-ja shamppanja luentoineen ja maisteluannoksineen päivineen.....toivottavasti pääsen tapaamaan myös Tomi Björkiä ja saan kuvan ja nimmarin....ai miten niin muka fanitan häntä:)) ???
Jos on hyvä sää, ja olen ajoissa liikkeellä ,niin visiteeraan vielä kauppahallilla,torilla ja Kluuvin eat and joy maatilatorilla.....vois kyhätä juttua seuraavaan yhdistyksen lehteen ja siihen mun ruokakolumniin pääkaupungistamme ja sen ruokamatkailusta..

     Eipä tässä tämän ihmeempiä....odotellaan niitä kunnon kelejä,kun ei toi ainakaan mun makuun vielä kesäsää ole....töissä tai ei,niin sais kyl olla reilusti enempi lämpöö - tai kohta pitää paeta talven harjoittelua tekemään tonne maailmalle pois kylmästä pohjolasta...ei jäis varmaan moni kaipailemaan..hehehe:)))

  Mukavaa viikonjatkoa, olokee kiltisti!!