keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Yksinäisyys






Kuinkahan monen oven takana on yksinäinen ihminen?
Kuinkahan monesta ikkunasta ulos katsoo kasvot, jotka toivoisivat edes hetken seuraa?

Kuinka moni vanhus kaipaisi jotakuta, joka veisi tuokioksi puistoon katsomaan syksyn värikkäitä lehtiä?
Ja kuinka moni yksinäinen lapsi toivoisi edes yhden ystävän soittavan ovikelloa ja tulevan leikkimään hänen kanssaan?

Kuinka monen sielun on lähdettävä täältä täysin yksin, ilman että kukaan edes tajuaa hänen olleen yksin?

Yksinäisyys repii, raastaa, jäytää.
Yksinäisyys eristää, ahdistaa, pelottaa.

Älä jätä ketään yksin!
Pidä hetki kädestä, viivähdä tuokio, toinenkin.
Sinä voit olla jollekin koko päivän ainoa kohtaaminen,
olethan hyvä sellainen?

Anneli Laulumaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti