On sunnuntai, 16.9.2012..päivä alkaa varhaisella ylösnousulla, piristävällä suihkulla ja terveellisellä puuroaamiaisella, sitten kamat reppuun ja bussille -matka kohti pääkaupunkia saa alkaa.
Kaunis aamu, Helsinki kylpee syysauringon säteissä, perhosia vatsanpohjassa,mutta hyvä fiilis kaikinpuolin.
Olen tullut elämäni toiseen puolimaratoniin eli 21km juoskutapahtumaan Helsinkiin, kaupunkiin, jonka kanssa minulla on aina ollut vähän sukset ristissä ja huonoa karmaa - olisiko nyt aika ottaa revanssi ja saada tästäkin kaupungista ns. niskaote?? Ainakin sää on suosiollinen, suorastaan ihanteellinen tällaiselle kesän lapselle juostavaksi....lämpöä lähes 20C ja ihana hurmaava aurinko.
Löydän Kaisaniemen ala-asteen, käyn ilmoittautumassa ja saan ajanottosirun ja oman juoksunumeroni ja paidan...
...valmistaudun, pukeudun juoksutrikoisiin ja paitaan, kiinnitän numeron rintaan ja sirun kenkään....juon proteiinijuomaa ja kuuntelen kuullokeista musaa ja venyttelen...ja visualisoin itseni maaliin tulevaksi.....
Vain hetki aikaa lähtölaukaukseen...jännitys tihenee, syke nousee ja odotus on kova..millin pääsee lähtemään...joko nyt????
Sitten..tulee laukaus ja kaikki kirmaavat taipaleelle - 21km matka on alkanut....kierrämme saman lenkin 3 kertaa, mutta lenkki on tosi kaunis ja siellä on ilo juosta - menohalut ovat kovat ja olo on mahtava,olen elämäni kunnossa..olen 42v ja kirmaan kuin nuori varsa kesäisellä laitumella.
Ensimmäiset 8km sujuvat kuin tanssi, leikiten ja reippaassa tahdissa, kuitenkaan ei liian kovaa ettei väsy...mutta - sitten......aivan harmittomassa loivassa rinteessä jalkani lipsahtaa irtokivien vieriessä kengän alla,ja polvi vääntyy hieman siinä taiteillessa pystyssä pysymiseksi -
juoksu jatkuu, mutta se muuttaa muotoaan , nyt alkaa taistelu oman kivusietokynnyksen ja sitkeyden kanssa.
Matkaa on vielä yli puolet jäljellä ja koko ajan,jokaisella askeleella kipu muistuttaa olemassaolostaan. Puren hammasta ja keskityn juoksemiseen, keskityn maisemiin..joutsenia lammella, söpöjä koiria lenkillä jne.....kilometrit jäävät taakse ja maali on aina askeleen lähempänä....
3nnelle kierrokselle lähtiessäni kirpoaa jo vedet silmiin, mutta keskeyttäminen ei lkäy kertaakaan mielessä..en varmaan luovuta kun kerran matkaan lähdin ja jo 2/3 on takana....sitkeästi ihmisten tsempatessa minua jatkan kulkuani,joka välillä tuntuu tuskaisen hitaalta.....
Mutta - tuleehan se maalikin sieltä,lähenee joka askeleella.....ihan kohta olen ylittänyt maaliviivan..vielä muutama askel Mari ja se on siinä .....NYT!!!!! Takana 21km ja aika..mikä se aika oli...???? Aika oli 2h 14min ja 05 sek.......häh???? Ei voi olla???? Mutta kyllä se vaan oli - tein elämäni juoksun!!!! Paransin omaa aikaani edelliseltä puolimaratonilta 35 minuutilla,ja juoksin yli puolet matkasta jalkavaivaisena - voitin kivun,sitkeys palkittiin - mieletön fiilis!!!!!!!
Palkinto ojennetaan käteeni, minulta otetaan siru kengästä ja hörpin onnellisena palautusjuomaa silminnähden liikuttuneena tekemästäni saavutuksesta- olen äärettömän ylpeä itsestäni!!!!! En ole edes hirveän väsynyt, ilman sitä varhaisessa vaiheessa tapahtunutta pientä onnettomuutta oisin juossut vieläkin paremman ajan, ja oisin voinut juosta paljon pidemmälle - mutta...upeaa yhtä kaikki!!!!!!
Tein elämäni juoksun, pystyn ihan mihin vaan, olen pysäyttämätön!!!! I love running <3
