lauantai 27. huhtikuuta 2013

Sunny sunday with castle ruins etc.....




Lohja -Virkkala - Fagervik - Raasepori castle ruins - Karjaa - Fiskars - Antskog - Karjalohja - Sammatti - Lohja
125,79km / 7hrs 10 min
avg.speed: 17,53km /hr
max.speed: 41,05km /hr





      Su 21.04.2013

   Varhainen lintu madon nappaa - vai mitenkä se nyt meni??? 
Joka tapauksessa tämä tyttö oli sunnuntai aamuna ylhäällä jo 7n jälkeen kahvin keitossa ja aamupalan teossa, lintujen laulu ja yksinäinen auringonsäde ikkunaverhojen raosta herätti uinuvan matkalaisen ruususen unistaan uuteen päivän ja uuteen seikkailuun.

     Keho ja mieli levänneenä ja virtaa täynnä oli hyvä lähteä jo hyvissä ajoin tien päälle ihmettelemään, mitenkä pitkälle se kevät olisikaan jo edennyt. 
Oli niin hiljaista, autoliikennettä ei ollut juuri nimeksikään, ja vain jokunen koiran pissattaja oli aamulla silmät sikkarallaan kävelyllä.

     Tämä kyseinen reitti, jonka ajoin, oli tuttu jo viime vuodeltakin, nyt lisäsin kohteeksi vain jännittävän Raaseporin linnan raunion.

Ajelin hauskaa ja mutkikasta Fagervikin museotietä pitkin, joka jatkui sitten ohi hiljaisen kevätauringossa kylpevän Fagervikin kylän  kohti Raaseporia





http://www.fagervik.fi/FIN/fagervik.htm

Fagervikista pienen kuvaustauon jälkeen jatkoin siis matkaa kohti Raaseporin linnan raunioita.

                      Raaseporin linna sijaitsee Raaseporissa, Snappertunassa. Linna on rakennettu ilmeisesti jo 1300 luvulla.
Linnan loistokkaimmat hetket sijoittuivat 1400 luvulle, mutta Helsingin perustamisen jälkeen se menetti arvoaan ja asemiaan, ja 1500 luvun puolivälissä hylättiin , ja linna raunioitui.





    Kun minä vierailin siellä, niin en suinkaan ollut yksin.
Ei - muita ihmisiä siellä ei ollut minun lisäkseni. Linnut olivat valloittaneet lähipuut ja lauloivat kilpaa, ja olin kuulevinani hieman mahtipontisuutta heidän äänissään.

Ja kun kiipesin aivan linnoituksen kylkeen, niin yllätin kevään ensimmäisen kyyn ottamassa aurinkoa kivetyksellä. 
Jotenkin en osannut odottaa vielä kyitä liikenteessä, kun tuntui kevään alku olevan niin kankea ja kylmähkö. En siis todellakaan liikkunut mäkeä ylös höyhenen kevyesti, joten tömistelyni varmaan herätti kyy poloisen päivätorkuiltaan, ja närkästynyt pikku matelija toverini pakeni lähimmän kiveyksen suojiin piiloon manaten varhaisen turistin mennessään:)

   Mielikuvitukseni alkoi taas laukkaamaan aivan omia teitään, niin kuin se niin usein tekee, kun sille vähänkään antaa tilaisuuksia. Linnat ja linnoitukset ovat aina minua kiehtoneet, ja ritarit sotisovissaan ja linnanneidot parvekkeillaan alkoivat vallata ajatuksiani yhä enemmän. 
Olisin voinut istuskella siellä auringonpaisteessa haaveilemassa vaikka kuinka pitkään, mutta onneksi ruokavetoisena ihmisenä ja eväiden loppuessa jo heti alkuunsa, jouduin jättämään vastahakoiset hyvästit linnalle, ja sen asukeille.

      Matka siis jatkui taas, mutta pitkän aikaa ajelin vielä ajatukset jossain 1300 luvulla, ja millaista elämä olisi olllut silloin.

       Karjaalla oli - yllätys yllätys - kahvi ja tankkaustauko ( jotenkin minusta tuntuu, että minä syön koko ajan enempi vähempi tuolla matkan varrella, tai ainakin kun näin jälkeen päin kirjoittelen reissuistani, niin melkoisen usein eväät ja ruoka ja kahvi ja herkut ovat ne päivää rytmittävät osat....)

   Paholaiseen vähän lisää ilmaa pyörän kumeihin, ja kun kuskillakin oli taas kupu täynnä, niin eikun menoks.
Kun Karjaan huoltoaseman kohdalla matkamittarissa luki jo 60km, oli jo aikalailla selvillä, että tiedossa on pitkä päivä ja paljon kilometrejä.



     Joutsenten ylilento, teiden reunoilla somat pajunkissat, aurinkoina kukkivat leskenlehdet, päivää paistatteleva kyy......kevät, oi ihana suloinen kevät <3 
Huomasin taas hymyileväni niin leveästi, että leukapieliin alkoi sattua, mutta kun sille hymylle ei voinut mitään -se vaan tuli ja pysyi naamalla koko matkan - jokainen osa kehostani imi niitä luonnon pieniä ihmeitä itseensä, ja latasi ihon kautta omat aurinkopaneelit täyteen energiaa.

      


       Ennenkuin huomasinkaan, olin jo tutuissa Fiskarsin maisemissa.



     Fiskarsin ruukki tunnetaan suomalaisen taiteen ja muotoilun keskuksena. Siellä sijaitsee myös pari hyvää ja tasokasta ravintolaa, sekä herkkusuiden taivas - aivan ihana suklaapuoti, jossa on järjen vievää ja lompakon tyhjentävää nannaa tarjolla - suklaaholistin paratiisi:

  
 Suosittelen lämpimästi vierailukohteeksi sekä koko Fiskarsin ruukkialuetta rakennuksineen ja puistoineen, kuin myös tuota jumalaista suklaapuotia..tulee vieläkin vesi kielelle....




                   Antskogin kuvankauniissa maisemissa oli hyvä vetää vielä henkeä ja keskittyä loppumatkaa varten - nyt tarvittiin sitä viimeistä rutistusta, jotta jaksaisi puskea edessä olevat tutut ja tuimat ylämäet.
 Jos joku oikeasti luulee, että Suomi on pelkkä lattana pannukakku, niin eikun vaan pyörän selkään ja Uudellemaalle, meinaan täällä eteläisessäkin Suomessa saa kyllä sykkeet hyvin nousemaan - kyllä täällä sen verran mäkiä riittää.
Aurinko lämmitti mukavasti ,ja paita liimautui selkään kiinni, ja juomistakin kului litratolkulla.

       Tuttujen kylien ja teiden myötä alkoi sitten olla tämäkin retki jo päätöksessään, ja matkalaisella mukava päivetys kasvoilla ja käsivarsilla ja kauttaaltaan hyvä ja onnellinen olo.

   Ja kun vihdoin olin kotiovella, oli mittarissa lukemat: 125,79km - jep jep, niin tuli poljettua aivan yrittämättäkään ennätys matka yhdelle päivälle. Ulkona tuli oltua yhtä soittoa 10 tuntia, nautittua luonnon mykistävästä kauneudesta, hyvistä eväistä, ja ammennettua palanen sekä historiaa että kulttuuria.

    Niin  - miksi siis teen näitä matkoja???
Eikös se lie tullut jo tuosta aiemmasta kirjoituksesta selville: nämähän ovat aivan mieletöntä pääomaa, uskomattomia elämyksiä, jotka pitävät sen elämän liekin sydämessäni niin voimakkaana ja hymyn kasvoilla niin valoisana - nämä retket, nämä hetket - niistä voimaa mä saan, jaksaa arkeen tulevaan.....

        Ja tätä kun kirjoitan, niin kartta on taas nenän edessäni levitettynä apposen auki, ja hostelliyöt varattuna seuraavaan seikkailuun - ja se alkaa jo ylihuomenna - mutta hei, siitä saatte sitten kuulla lisää kuvien kera kun palailen:)


     

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tour de Lake Lohja - and what a great trip it was!!! :)




Lohja - Sammatti - Karjalohja - Mustio - Virkkala -Lohja

73,51km / 4hrs 17 min
avg. speed. 17,15km /hr
max.speed: 40,71km /hr



              Hello again everyone:)

What a great day it has been - ever since from the early morning, when I woke up to the birds singing.
The spring has been late here in Finland, and it was raining a lot the whole week, so I got a bit fed up eventually to all that water..and getting soaked every single time I was out there and biking....

   But today has been different, and the sun finally decided to show up and make an end to my misery - or better yet, make an end to the misery of all people having to deal with me - I become quite a nuisance to everyone at some point - whine and moan, so I heard a huge sigh of relief from all of my friends, when the big yellow appeared to the sky:))))

      Anyway, because I didn't have proper equipmet for wet conditions, yesterday I bought a new jacket and cycling pants, which can take a monsune and a whole lot of wind too...so now I am all set up even when the rain decides to come back and say hello to me....

      No rain today - I left home around 9 am and headed towards Sammatti. 
The first 20km were slow - well, no rush anywhere, so why hurry. 
After that I cycled to Karjalohja, had a coffee break at a familiar gas station, had to leave a lottery coupon too, because somehow I felt extra lucky today...we'll just see about that later, won't we:)
  
   I got some speed and the sun was really warming up, I felt the warm gentle kiss on my cheeks as I was carrying on my way towards Mustio.
The first time during this spring I was able to bike without my gloves on, and also had to pull up the sleeves of my jacket - and that felt like a million bucks!!! And during one loooong hill up, I think I was even feeling a sweat drop on my forehead - bravo!!!!!! The spring is here - and not a moment too early.

       Around noon I was already at the beautiful park of Mustio Mansion, a place I have been several times before - it was beautiful now too, and it was all mine - because there was nobody else there, not a single person.



     
So I took my pannier and set myself up to that beautiful little " thing" ( whatever is that in english???)and had a little picnic there...cinnamon bun, chocolate bar, orange juice and a slice of rye bread..it tasted heaven - well, everything tastes great  outdoors and after you have cycled 50km.....
I was watching at the same time as a flock of birds were swimming peacefully around me, every now and then they had a good dive and it sure as heck looked as they were having a laugh and goofing around too - at least that's how I would like to think so..

      Time stopped, there were no worries there - none.
I was full of joy and energy, I live for these little moments - and these little places I get to see are the big part of the fun why I love bicycle touring so much.

  Well, once I managed to finish all up and had a full tummy ( boy I love eating too...), it was time to stroll around in the park and enjoy it.

I went to see my old friend, and you can see us both there on the photo above.... 
" Hesitating Venus " - that is her name - or is it mine??? Or the both of us??? I quess that remains as a mystery for years to come.

 I felt reluctant to leave that atmosphere which was all over the park - nice and peaceful, but it was time to get back home , so red devil and I said goodbye to all the birds, and to that Venus sculpture and all her friends and left.

      Well, when I had to ride about a good 11km in the road 25, it sure brought me back from that dreamlike feeling to a cold reality....

    There was a tricky and uncomfortable sidewind, which shaked the whole bike like I had driven straight into a cyclone...and it was tricky also, because every now and then there wasn't wind at all, and the very next moment it came back and viciously shaked the bike and myself and I had to really balance myself to be able to stay on the road .
It didn't help, that the traffic at that particular road was fairly busy, so with that weird sidewind and trucks and cars passing me by with a great speed, it was quite an experience of its own....

   I was so relieved and happy, when I got out of that road and back to the cycle path and away from the cars.
  
  The whole trip with its 73,5km felt so effortless and easy, I wasn't tired at all, when I came home - I was on fire and a huge smile was on my face, still is:)

  Tomorrow I go biking again, and I hope that the weather would be the same, or even better.
However, if it's worse, I don't care anymore! I am prepared now mother nature, so bring it on!!!!

      I'll try to remember write these blogs in english too, at least 50% of time, because I know I have friends all over the world, who enjoys to read these.
My previous updates are in finnish - I apologise for that, and try at least write a short summary in english.

        I am so madly in love to this hobby: biking!!

 And when I can add so many other passions and interest to this biking, it is picture perfect - I could do this for living- seriously....as long as I would have money enough for food,and basic necessities, it would be a great way of living.

   And if I can show how gourgeous country Finland is with its lakes and forests, and archipelagos and fells on Lapland, it would be great if that inspires people from other countries visiting here - with or without bikes(???).

  But now at least, you can sit back, relax, and enjoy the ride - I'll do the pedalling, you can enjoy the scenery - great deal -can't refuse that, or can you???

    In the end:
https://www.facebook.com/AntaaHyvanKiertaaPyoraillenKohtiParempaaHuomista

  Join me to this great adventure! Have a lovely evening, I will be back!
                 


   By the way - I almost forgot..I was also cycling on thursday...54km before I went to work. So, all together I have already biked 319km - and it doesn't even include the trips to work and back home nor the simple rides to buy groceries...pretty good, eh??

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Aurinkoa, leskenlehti, keväistä luontoa ja paljon pyöräilyä....siitä on 43 vuotis synttärit tehty:)






           10. 04. 2013

           Lohja - Virkkala - Inkoo - Degerby - Siuntio - Lohja
          Yht. 74,83km / 4h 25 min
          avg. speed 16,94km /h
          max. speed 37,06km /h

  
                     Alkoi tämä aamu sumuisena, pakkasta oli - 5,5C, mutta matkaan oli tietenkin päästävä - olihan tämä hyvin erityinen ja tärkeä päivä, ja joka vuosi on perinne ajaa pieneen merenrantakylä Inkooseen, niin mikä olisi parempi päivä sen retken toteutukseen kuin tämä????

  Matkaan siis, runsaasti vaatetta päälle - kerrospukeutuminen on kova juttu tässäkin lajissa, ja vaikka alkumatkan näytinkin varmaan japanilaiselta sumopainijalta, niin eipä tullut kylmäkään, vaikka tuuli puhaltelikin melko raa'asti vielä kulkijaa taipalelleellaan.
Kaupasta vähän evästä mukaan, jos vaikka energiat hupenisivat yllättäen,on aina hyvä olla polttoainetta matkassa.
    Ja sitten eikun baanalle - viuh viuh vaan....matka Inkooseen sujuikin varsin joutuisasti, tutut maisemat ja tuttu kyläkirkko pujahti näkyviin jo 1,5 tunnissa.

   Kahvia ja jotain suolaista pitää saada, ja koska kyseessä nyt oli allekirjoittaneen syntymäpäivä, niin sitähän piti vähän juhlistaa - jos ei muuten, niin vähän hienommilla eväillä:)
Suklaa latte ja broileri-aurajuustopiirakka maistui erinomaiselle, ja kahvila oli todella viihtyisä pieni paikka, joka sijaitsee siis Inkoon viehättävässä pienessä ostoskeskuksessa Strandissa.

Sitten kun oli sekä kahvi kuin myös piirakka kadonnut masuun,ja pyöräilyhousun vyö alkoi kiristää, oli aika poistua vähin äänin ulkoilmaan sulattelemaan eväitään.
Sen verran poikkesin ostarilla, että ostin kotiintuomiseksi aivan ihanaa juustoa sellaisesta pienestä herkkuputiikista - eli nyt on luomusämpylöiden välissä Saloniemen tilan kyyttöjuustoa, mustapippurijuusto " Äkkilähtöä ".

    Juustot kassiin ja merenrantaan nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta.

  Ja kylläpä luonto - äiti minua tänään hemmottelikin auringolla - sen lisäksi ojensi minulle vielä kevään ensimmäisen leskenlehden, jonka jätin toki muidenkin iloksi sinne rannan tuntumaan kasvamaan....kaunis pieni kukkanen <3
Lintuja oli melko paljon, tai ainakin sen kuvitelman sai siitä äänenkäytöstä,joka sieltä jostain jäätiköltä kuului....jokunen hiihtelijä vielä oli innostunut jäälle nauttimaan tämän kauden viimeisistä hiihtopäivistä.

  Olisin voinut istua ja nauttia siitä tunnelmasta tuntikausia. 
Oikein tunsin, kuinka aurinko ja se lämmin tunnelma siinä rannalla imeytyi elimistööni ja alkoi virrata uutena energiana verenkierrossani, päätyen ruokkimaan aina yhtä voimakkaana palavaa elämän liekkiä sydämeni sopukoihin...


Mutta kun tiesin, että takaisinkin olisi vielä jaksettava polkaista, niin kokosin itseni siitä kiveykseltä ja hieman haikein tunnelmin jätin sen kauniin näyn taakseni .
 Kyllä luonto on sitten maaginen...sen lumoa ja taikavoimaa ei voita mikään maailmassa....kaikenmaailman tekaistut melusaasteet kuten ilotulitteet, eivät ikinä pärjää revontulille....
Luonto on täynnä pieniä ihmeitä, kun vaan malttaa jarruttaa, olla aistit avoinna ja ottaa vastaan sen, mitä sinulle kauniisti tarjotaan.

        Minulla tuli aikalailla äkkiä ikävä sitä seesteistä rauhallista tunnelmaa, mistä olin juuri lähtenyt, kun päädyin ajelemaan isojen rekkojen kupeessa hyvän tovin ennen pääsyäni pienemmälle tielle....
Siinä kaiken sen liikenteen tuoman melun, saasteiden ja maantiepölyn keskellä yritin yskien ja silmät vettä valuen katsella jonnekin kaukaisuuteen hakien jotain pientä ja kaunista, jonka avulla taas jaksaisi.
 Vastatuuli oli aivan mahdoton, ihankuin olisi ajanut päin näkymätöntä seinää koko ajan, sen ainokaisen alamäen tyngänkin sai polkea päästäkseen eteenpäin....mutta hitaasti kituutellen paholaisen kanssa kuitenkin jatkettiin.
Viihdytin itseäni hoilottamalla " käyn ahon laitaa minä ilman paitaa" ym. klassikoita ja ikivihreitä, ja tulihan se kauan kaivattu tienristeys ja pelastuskin sitten vihdoin ja viimein - jukeboksi kiinni ja takaisin pienen tien suojiin....
Degerbyn uinuvan kylän läpi ajelin suuntana Siuntio, ja myöhemmin Lohja. 
Jossain 50km kohdalla alkoi jo maitohapot muistuttaa olemassaolostaan, ja sisulla siinä sitten se loppumatka puskettiin, mutta onneksi oli lämmintä ja kaunista.


        Eilenkin kävin ajelulla, mutta en lainkaan niin pitkällä kuin tänään...eilen matkaa tuli taitettua 40km, sää oli kyllä viileämpi koko päivän ja matka oli: Lohja - Virkkala - Siuntio kk - Lohja.


Liikenne niin tänään kuin eilenkin on pääosin ollut minua pyöräilijää kohtaan kohtuullisen armollinen, joskin sillä isolla tiellä ne pari ohikiitävää rekkaa sai kyllä aikamoisen pyörteen aikaan, ja leveästä tienpientareesta huolimatta tunsin itseni pari kertaa aika suojattomaksi isojen peltilehmien joukossa.

  Kahden päivän aikana ajo kilometrejä on tullut 114, 83km, joten se on hyvä ja reipas alku tälle tulevalle fillarikaudelle - kokonaissaldo pyörän matkamittarissa on 167km, eikä siinä ole edes työmatkat mukana.

      Säätieteilijät on vihdoin luvanneet vähän parempaa säätä tulevaisuuteen, tai siis vettähän kuulema tulee ja runsaasti , mutta se sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät, ja sitten puhutaankin jo oikeasta keväästä:)
Ja sehän taas sopii minulle, sillä vaikka nyt onkin reidet vähän hapoilla ja persauksissa hiertymiä hyvästä satulasta huolimatta, niin täällä minä jo luen karttoja ja mietin uusia retkikohteita lähipäiville....kyllä on kivaa!!!!!

    



Palataan taas lähipäivinä näissä tunnelmissa......aurinkoista illan jatkoa!!




torstai 4. huhtikuuta 2013

Kevät keikkuen tulevi....




  Aurinkoista torstaita täältä Lohjalta:)

       Kevät on selkeästi myöhässä ainakin, jos edelliseen vuoteen vertaa esim. lumien sulamista ja ilman lämpötiloja. Mutta onhan ne meteorologitkin sanoneet, että maaliskuu oli kylmin vuosikymmeniin, ja varsinkin ne jatkuvat kovat yöpakkaset olivat erityisen poikkeuksellista.

   Pyöräilemään olen kuitenkin päässyt, ja se on hyvä - alkoi siihen malliin jo polttelemaan maa jalkojen alla ja olo käymään kovastikin kärsimättömäksi, että keskittymiskyky työhön ja muihin asioihin kärsi jo melkoisesti.

      Nyt olen tehnyt joitakin lyhkäsempiä kierroksia, ihan hyötyliikuntana, eli kauppareissuja ja tänään töihinkin, mutta sen lisäksi pari sellaista 20km lenkkiä.
Tänään oli tarkoitus ajaa oikeasti paljon pidempikin matka kuin tuo mainitsemani 20km, mutta niinhän siinä kävi, että takaisin piti kääntyä - on se vaan kumma juttu, että tällainen kohta 43 vuotias ei osaa vieläkään pukeutua oikein.
Aina paleltaa jotain kohtaa, tai sitten on selkä märkänä...tuntuu olevan jo haaste itsessään, että osaa laittaa oikein päälleen.

   Tällä kertaa varpaat alkoivat kaksista sukista huolimatta ilmoitella olevansa jäätymispisteessä jo varsin varhain paljaan maantieosuuden alkupisteessä...sitkeästi siinä jatkoin matkaa, kun olisi ollut niin hyvä vauhti ja menofiilis päällä. Kypärän alla oleva myssy nousi koko ajan pois korvilta, niin seuraavaksi sitten korvalehdet alkoi ilmoitella että aikasta kylmä on täällä..
Edelleen jatkoin matkaa - hetkisen siinä ajeltuani kovassa tuulessa ( aukean pellon laidalla), ajattelin, että hullu voi kyllä olla, mutta tyhmä ei tarvitse olla.
 Täyskäännös ja nokka kohti kotia.
 Kävin ostamassa sellaisen windstopperin pyöräilykypärän alle, sellanen kommandomallinen pipo, joka suojaa sekä korvia ja poskia kuin myös kaulaakin - oivallinen hankinta myös kesän viileämpiä ajopäiviä ajatellen - varsinkin siellä pohjoisemmassa.
  Lämpimämmät sukat myös seuraavalla kerralla, ja vaikka lapaset olivatkin hyvät ja sormet lämpöiset, niin ajohanskat pitänee vielä hommata - saa paremman otteen kahvoista.

    No, huomenna uudestaan ja toivottavasti sillä kertaa ei ainakaan tarvitse palella - kai sitä joskus oppii, kantapään kautta..ainakin sillai se oppi jää parhaiten päähän, varsinkin mulla:)

    Vaikka se kevät onkin nyt myöhässä ja päivät tuntuu olevan vielä kylmiä, luntakin jäljellä normaalia enemmän, niin kyllä sen luonnossa huomaa, että kevättä on rinnassa yhdellä jos toisellakin....
Eläimet alkavat saamaan poikasia, osa saanut niitä jo....
Puut näyttävät jotenkin niin haavoittuvaisilta ilman kaunista talvitakkiaan, ja odotellen kevätmuotia päälleen uusien lehtien muodossa. 
Luonto on niin ihmeellinen - poikani sai Sieppo lehden mukana sellaisen kevätseuranta kortin, ja toisen samanlaisen koulusta - taidankin ottaa itse toisen niistä korteista ja alkaa tehdä havaintoja - se siivittää samalla sitä ajankulua, kun koko ajan lähdön hetki käy lähemmäksi.

   Aika tekee minulle kepposia - mitä lähemmäksi lähtöä aika kuluu, sitä hitaammin se tuntuu menevän eteenpäin - testaa minun kärsivällisyyttäni, laittaa minut koetukselle...jekuttaa....
Mutta voiton puolella ollaan jo, koska pääsee tonne pienille lenkeille, ja sitä kautta päiväretket pitenevät., ja saa sen vapauden ja liikkeen tunnun sekä hyvää harjoitusta samalla.

      Nyt päiväkahvia, hetki rentoutumista ja sitten töihin - olkaa ulkona, nauttikaa auringosta, ja seuratkaa pieniä luonnon ilmiöitä, se on takuulla sen arvoista <3