Se menee juurikin niin....mutta elämä on muutoksia, elämä on päätöksiä - juuri kun käännyt yhdestä risteyksestä, tulee jo vastaan toinen - ja taas on päätösten aika..mennäkö oikealle vaiko vasemmalle vai jatkaako suoraan?? Pääasia liene kuitenkin, että on valmis ja avoin muutoksille ja uskaltaa ottaa ne vastaan ja tehdä omanlaisensa. Paikalleen jääminen liene turvallisinta, mutta se ei johda mihinkään - elämä jää junnaamaan paikalleen ja sitä taantuu, ainakin henkisesti.
Minun elämässäni on ollut paljon risteyksiä, osa valitsemistani teistä ollut hyvinkin kuoppaisia ja mäkisiä, mutta aina on vaan tarvottu eteenpäin katse kohti kaukaista horisonttia.
Ehkä kuitenkin suurimmat, varsinkin positiivisimmat valintani olen tehnyt viimeisen seitsämän kuukauden aikana...
Ensimmäinen valinta oli 3.5., kun edessäni oli risteys: vasen - pyörällä kohti suurta tuntematonta
oikealle johtavassa kyltissä luki: kohti sielunmaisemaa meren ympäröimälle pienelle saarelle
Pienen hetken mietin ja kuullostelin, miten voimakkaasti tuo Nuuskamuikkunen minussa vaatisi lähtöä tien päälle, maailmalle.....
..hämmästyin kuitenkin hieman tämän matkaajasieluni vaitonaista läsnäoloa, ja loppujen lopuksi päätös kääntyä oikealle risteyksestä oli se ainoa oikea minulle.....ja hetkeäkään en ole tätä päätöstä katunut.
Kesä kului hämmästyttävän nopeasti, ja kotiuduin tänne todella hyvin, aloin kasvattamaan lisää juuria tänne kallioiselle saarelle, josta niin usein jouduin vaan uneksimaan, ja nyt saan herätä joka aamu näihin maisemiin....
Aika kuluu kuin siivillä, silloin kun on kivaa...Onnekseni myös sain jatkaa täällä eloani sen 5 kuukauden jälkeen, jolloin minun oli alunperin tarkoitus palata manner - Suomeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja hyvä niin - sillä suuri olisi ollut suru taas jos täältä olisi pitänyt pois lähteä...
Seuraava suuri päätös osuikin sitten loppusyksyyn.....alkoi tuntua siltä, että koska sydämeni on niiin voimakkaasti täällä Kökarissa ja rakkauteni mereen ja tähän karuun luontoon on niin tiukassa jo ihollani, että halusin jotain pysyvämpää....
.....lähes 7n vuoden asuntovaunu elämän jälkeen oli aika katkaista sekin napanuora, lopettaa kun vielä oli kivaa, ja vaihtaa vähän erilaiseen asumismuotoon....
Ja niin minä sitten muutin tähän nykyiseen kotiini, ihanaan ja viihtyisään rivitalon pääty yksiöön Kökarin kylän keskustaan :)
Tätäkään päätöstä en kadu tippaakaan, ja kun katson tässä samalla keittiöni ikkunasta rauhallista peltomaisemaa ja tuuli ujeltaa nurkissa ja kotona leijailee tuoreen jouluisen maustekakun tuoksu, niin tiedän, että valintani oli nytkin oikea.
Minulla on ollut jo vuosia, jopa kymmeniä vuosia kadoksissa joulu- ja talvifiilis....olen vaan elänyt kesää odotellessa ja herännyt vasta keväällä.....
mörköillyt koko talven ja kiukutellut ja tuhlannut niiin paljon hyvää energiaa aivan turhiin asioihin...
Minua ei myöskään ole elämäni aikana kovin usein näkynyt kirkossa, en koe olevani kovin uskonnollinen ihminen, vaikka spirituaalinen ja herkkä olenkin luonteeltani....
..nyt minä voisin istua tuolla meidän saaren kauniin kirkkomme kovilla puupenkeillä tuntikausia ja vain katsellen ympärilleni ja kuunnellen kuoron laulua ja urkujen soittoa....
Elämäni oli pitkään rauhatonta, levotonta, ja lapsuudessani myös turvatonta.
Nyt saan elää turvallista ja rauhallista elämää, tehdä asioita jotka oikeasti merkitsevät minulle paljon, elää paikassa, jossa haluan elää....
..minulla on ihana viihtyisä koti, maailman suloisimmat lapset, parhaimmat ystävät - minulla on terveyteni jota vaalin, tutustun uusiin ihmisiin ja saan käydä töissä ja pidän työstäni kovasti - enhän minä voisi muuta enää edes toivoakaan....
Kyllä - elämä on muutoksia, se on valintoja, se on lukemattomia suljettuja ovia edessämme.
Kuinka moni meistä uskaltaa tarttua siihen ovenkahvaan, painaa se alas ja avata se ovi - ovi tuntemattomaan....
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille <3
t. Saaren Ansku
