tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kun Lempi velho liemen keitti....




     Olipa kerran pieni velho nimeltänsä Lempi.
Hänen suuri huvinsa oli keitellä pienessä mökissään erilaisia liemiä ja keittoja, joita hän sitten iloinen pilke silmäkulmassaan muille tarjoili - meni kiven taakse piiloon, hieroi käsiään ja hykerteli...

 Jostain syystä ihmiset kovasti pitivät Lempistä, vaikka hänen keitoksensa eivät aina olleetkaan suurinta gourmeeta ja sai vielä ihmiset käyttäytymään varsin merkillisesti....

Ei Lempi velho ilkeä ollut, eikä pahansisuinen, mutta jekkuja ja kepposia hän rakasti, sillä ihmisistä oli tullut niin kiireisiä ja totisia, että Lempi halusi tuoda vähän naurua ja hupia heidänkin elämäänsä....
enimmäkseen siinä kävikin juuri niin, mutta välillä meni raaka-aineet keitoksissa vähän vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun...
..sillä miksipä muuten kylän totisin ihminen, nimismies Numminen kiipeilisi puissa banaania syöden...
...tai miksi Pastorin rouva Möttönen juoksisi yösydännä kukkaisessa flanellimekossaan papiljotit päässään laulaen ei ehkä niin kovin hengellisiä veisuja??

  Kerran Lempi velho sai päähänsä tehdä aivan uutta soppaa, jonka päätti nimetä itsensä mukaan: lemmen liemeksi....

Hän keräili kasveja, ja marjoja, ja keitteli ja maisteli..ja keräsi vähän lisää kasveja...ja kukkia...torpan piipusta alkoi nousta runsasta savua kun Lempi hämmenteli tulella olevaa valtavaa kattilaansa...

..lähellä olevat metsän eläimet osa pakenivat kauemmaksi, osa kävi uteliaaksi ja menivät kurkkimaan tuvan ikunoista mitä siellä oikein tapahtui....

....Lempi lisäili mausteita huolettomasti vihellellen, yskiskeli välillä pyyhkien silmiään...
..sitten kuului iso pamaus...ilmoille leijui merkilllisen värinen savupilvi -
Lempi hieman säikähtäneenä pyyhki käsiään esiliinaansa, otti kuitenkin urheasti lusikan käteensä ja kunnon kokin lailla maistoi taas keitostaan...

"Eipä hullumpaa", hän mumisi itsekseen ja otti toisenkin lusikallisen....
kylläpä nyt sopan keitin, hän totesi ja kauhoi lautaselle ison annoksen keittoa ja hörppi nälkäisenä lautasen tyhjäksi alta aika yksikön...

  " Onpas kevyt olo", ja miksi näen kaiken vaaleanpunaisena?? Lempiä alkoi naurattamaan ja kohta hän kihersi ja kikatti kuin pieni tyttö torpassaan ilon kyyneleet poskille valuen...
Seuraavassa hetkessä torpan ovi lensi kaaressa selälleen ja oven takana salaa kuunnellut kettu meinasi saada koko oven päähänsä.

 Ovesta lennähti ulos hameenhelmat hulmuten Lempi, edellen kikattaen ja laulellen ja kärrynpyöriä heitellen...

 " Jopas Lempi nyt liemet keitti" hän rallatteli, taidan olla rakastunut.....

Kaksi varista istui puun oksalla katsomassa tämän hieman nuhruisen, mutta hyvin iloisen velhon tempauksia....

 Toinen varis sanoi: " niin sai Lempi maistaa omaa lääkettään"

Johon toinen varis hetken emmittyään vastasi: " maistuis varmaan sullekin :)