Ihanaa aurinkoista kevätpäivää kaikille!!!!! :)))

   Ja mikä päivä tämä on ollutkaan, jo aamusta lähtien ihan mieletön auringonpaiste, kun kävin juoksemassa 6km lenkin tuolla tutuissa kotimaisemissa...siitä sai niin paljon virtaa ja hyvää mieltä, että kävin sit kotoa hakemassa uskollisen ajokkini ja yhdessä punaisen paholaisen kanssa lähdimme sitten kohti Kisakalliota.
Tänään siis pyörälenkin pituutta vain 26km, vaihteeks tällainenkin pyrähdys - sunnuntaina meinaan kävin kääntymässä Kirkkonummella Evitskogin kautta, silloin mittarissa oli kotiintullessa 81km ja risat....hieno ilma polkea silloinkin. Kisakalliossa sitten oikaisin pitkäkseni tuolle kuvassa näkyvälle laiturille ja laitoin silmät kiinni ja nautin- täydestä sydämestäni.....lintujen laulu kaikui ympärillä kuin parhain sinfonia, ja puitteet olivat paljon upeammat kuin La Scalan oopperatalolla.... Sitruunaperhoset kisailivat keskenään ojanvarsilla ja sinivuokkoja oli pilvin pimein. Laineet liplattivat, ja auringonsäteet kimpoilivat poskiltani ympäriinsä....kyllä siinä sielu lepäsi - aika pysähtyi.
Siitä oli tytön vaikea kiskoa itseään irti, mutta eihän sinne nyt ihan koko päiväksi voinut jäädä makoilemaan, vaikka toisaalta..miksei???? Mikäs kiire valmiissa maailmassa??
Tuollaiset laiturilla koetut elämykset ja hetket ovat niitä, joista ammentaa sitten kylminä talvipäivinä itseensä voimaa jaksaa taas kohti seuraavaa kevättä.
Mutta me punaisen paholaisen kanssa jatkoimme loistavaa päivää pysähtymällä jäätelölle..antaumuksella nautin herkullisesta suklaatötteröstä, ja mieleeni kiiri Maaritin biisi jäätelökesä..ihania muistoja nuoruudesta....
Eikä se hyvä olo ja herkuttelu loppunut vielä siihen jäätelöönkään..miehän olen jo aiemmin sanonut, että rakastan ruokaa ja pieniä elämyksiä...kävin sitten tutustumassa Lohjan ABCn yhteydessä olevaan Deli Baker's liikkeeseen - ja siellä meinas tältä tytöltä lähteem opo kokonaan käsistä ja mennä pää aivan pyörälle niistä kaikista ihanista purkeista ja purnukoista,jotka olivat täynnnään kaikenlaisia ihania herkkuja - ja mukaan lähti minullekin iltapalaksi mukava pieni kokonaisuus...
Menkää kaikki jotka vaan suinkin liikutte täällä päin,niin käymään tuossa liikkeessä:

http://www.delibakers.fi/

  Tässä on alla vielä toinen linkki Arctic Milk - aidosti suomalainen:
http://www.arcticmilk.fi/

      Minä olen jo lyönyt lukkoon yhden lehtijuttua varten olevan haastattelun ensi viikon perjantaille, joten taas on yksi kiinnostava artikkeli tulossa lo'cariin ja myöhemmin julkaistavaksi myös blogiin (kunhan kesän lo'cari on ilmestynyt). Vielä yritän saada yhteyden eräälle vuohitilalle,josta myös haluisin käydä tekemässä niin ruokajuttua kuin myös ottamassa kuvia maatiaissivuilleni....eli ei multa kiireet lopu,mutta nämä on niitä kivoja kiireitä.....

Säät ovat sitten suosiollisia ( ainakin niin on luvattu) ajatellen ensimmäistä pidempää yön yli tehtävää pyörämatkaa telttavarustuksen kera..ja sehän siis suuntautuu Hämeen härkätielle - eli Turku - Hämeenlinna väli tulee nyt tulevan viikonlopun aikana polkaistua....siellä olisi sitten tarkoitus tehdä pikainen piipahdus Torronsuon kansallispuistoon ja Vekkilän museotilalle moikkaamaan tuttua ja rapsuttelemaan eläimiä,valokuvaamaan ja tekemään juttua myös sieltä....

Ihania aikoja, ihania projekteja, ihana kaunis Suomi - neitomme....<3 <3
Kaikki tietää Linnanmäet ja Särkänniemet ja muut isot kohteet,joilla on paljon varaa mainostaa ja joissak äy paljon porukkaa..minä en näitä paikkoja itse jaksa, minä etsin aitoja suomalaisia elämyksiä ja kokemuksia, ja sukeltamalla syvälle Suomalaiseen maaseutuun ja kyliin ja heidän ihmisiin,saat varmasti mieliinpainuvia elämyksiä, jotka vetävät vertoja ihan mille muulle tahansa.

Minä olen rakastunut..syvästi rakastunut...tähän kauniiseen neitoon...sen järviin,metsiin...katajaiseen kansaan..sen herkkuihin ja yöttömiin öihin kesällä, sen hiljaiseen eloon talven kaamoksessa - minulla on pitkät treffit tämän neitokaisen kanssa, ja suhde, joka vaan kasvaa,mitä enenmmän kilometrejä saan pyörälläni niellä sen varpaista lantiolle ja sieltä rintoja pitkin päälakeen..ihana kaunis Suomi <3

Elämän liekki....se hiipuu välillä, melkein jopa sammuu...sitten roihahtaa taas täyteen leimuun - sydämessä...ja pilke palaa silmiin..pikkuhiljaa.....

  Ihmissuhteet....ne ovat niin haastavia, monisyisiä, jopa pelottavia...ne voivat antaa paljon mielihyvää ja tuoda onnea, mutta ne voi myös jättää pahaa jälkeä..tuhkaa ja pimeyttä.....
Ihmissuhteet on taitolaji, miten tulla ymmärretyksi ja ymmärtää itsekin toista - eikä siihen aina pysty vaikka kuinka yrittäisi asettua toisen asemaan. Välillä tuntuu, että puhuisi aivan eri kieltä toiselle, välillä tuntuu että hiljaisuus ja selän kääntäminen on kovempi tapa ilmaista itseään kuin huutaa ja haukkua, molemmat kyllä koskee....

Mitä on ystävyys??? Mielestäni ystävyys perustuu ehdottomaan molemminpuoliseen luottamukseen ja rehellisyyteen, se on kaksikaistainen tie, jossa molemmat sekä antavat että saavat takaisin- ei aina samassa mittasuhteessa, mutta kuitenkin tasapuolisesti.
On aikoja, jolloin toinen tarvitsee tukea ja olkapäätä enemmän kuin toinen ,ja silloin sitä antaa se vahvempi osapuoli. Mutta on aikoja, jolloin tilanne onkin päinvastoin, ja silloin se tukikin kääntyisi sen mukaisesti...
mutta kuinka paljon on liikaa??? Vai voiko ystävyydessä olla ikinä liikaaa...pitääkö se olla ehdotonta??
Voiko se olla ystävyyttä, että toinen on se saaja koko ajan, ja toinen ammentaa itsestään kaiken energian aina sen toisen tukemiseen....ja kun tarvitsisi vihdoin itse sen vahvan olkapään, niin ei saakaan sitä???

Kun avaa sydämensä jollekin, ja elämänsä kipeimmätkin asiat jakaa toisen kanssa, ja sitten saakin kuulla että heippa ja kiitti kaikesta ja näkemiin, niin sitä huomaa taas kerran ryömivänsä lattialla ja ettimänsä ittensä palasia sieltä...sydämensä palasia kokoon......ja sillä hetkellä kun ne suolaiset kyyneeleet kirvelevät silmiä ja hapuilee siellä lattialla yksinään,niin sitä vannoo, että enää minun sydämeeni ei pääse uusia ihmisiä.

Sitä alkaa rakentamaan muuria entistäkin korkeammaksi, pyörittää ympärille pari kierrosta lisää piikkilankaa, laittaa pääsy kielletty kylttejä pihan täyteen.....
..ja istuu yksin linnakkeessaan...haarniskan paino niskaassaa hiostavan..muurit nini tiheet,että auringonvalo ei sinne mahdu......

..  Eihän tämä ole oikein!!!! Tämähän on juuri paras palkinto niille ihmisille, jotka ovat minua loukanneet ja hyväksikäyttäneet,kukin omalla tavallaan....nyt he näkevät,millaisen vaikutuksen jättivät minuun, kun yksinäni katkeroidun ja muutun kyynisemmäksi jokainen sekuntti....enhän minä ole katkera ja kyyninen ihminen..minä olen aina uskonut hyvyyteen,ja antanut hyvän kiertää..siksi ehkä osittain saankin nenilleni,kun jaksan sinisilmäisesti uskoa ihmisestä hyvää ja antaa heille uusia tilaisuuksia......

  Ja sellaisena minä haluan pysyäkin........riisun raskaan haarniskani, käyn purkamassa sitä muuria ja piikkilankoja.....kieltokyltit vaihdan uusiin: tervetuloa kylään - positively smiling:) Kyyneleetkin alkavat olla jo lopuillaan, ja lintujen laulunkin jo kuulen kun tiiliseinä ei piilota elämän ja luonnon ääniä taakseen...

Paras tapa näyttää niille, jotka minun sydämeni ovat särkeneet, on jatkaa elämääni pää pystyssä ja hymillen, ja ollen juuri sellainen kun olen,pyytelemättä sitä anteeksi!!!!!!
Minä olen kokenut omat kolhuni elämäni aikana, ja aina nousen ylös - ja kokoan itseni kasaan.
Kovalla työllä olen tehnyt elämästäni selaisen,että viihdyn siinä,ja että minulla on kiinnostavia harrastuksia ym. Mitään en ole saanut ilmaiseksi, mutta työtä en pelkää...
Yksi kolhu lisää sydämessäni...silitän sitä hellästi ja puen sille kypärän päähän - uusia seikkailuja kohti, vähän siipirikkona, mutta uskaltaen kuitenkin luottaa siipiensä kantavuuteen - uskaltaen uskoa hyvään ja antaen hyvän kiertää.....kohoan hitaasti ilmojen teille ja lennän vapauteen -
rakkaat ihanat ystäväni <3 <3 olette aarteitani, josta olen aina kiitollinen!!!!

Lämmöllä: Mari - liekki sydämessä, ja tuli silmissä....ja se ei sammu..ei ennen kun sydänkäyrä näyttää viivaaa....

Keväistä lauantaipäivää kaikille:)

   Tuleehan se sieltä kuitenkin, se kevät, vaikka meinaa ensin vähän ujostella ja vetäytyä vielä talven voimakkaan selän taakse piiloon...pienen houkuttelun jälkeen pilkistää päänsä esiin ja rohkenee näyttäytyä, mutta vain vähän kerrallaan.

Kevät tuo tullessaan erilaisia kiireitä, mutta kun päivät ovat pidempiä ja valoisampia,niin unen tarvekin on vähäisempi ja silti tuntee hyvin ehtivänsä. Nyt pitää pikkuhiljaa aloittaa uusimman yhdistyksen lehden tekeminen juttujen osalta, keräämään materiaalia ja ottamaan valokuvia. Koulu tuo omat kiireensä, ensimmäinen lukukausi jo loppusuoralla ja sitä mukaa kokeita tulee enemmän ja erilaisia etätehtäviä ym. asiaankuuluvia vastuita.
Tämän päivän blogikuvakin kertoo, mitä nyt opiskellaan.....juomatietouden kokeeseen, alue on laaja ja käsittää paljon kaikenlaista, joten siihen on hyvä valmistautua jo hyvissä ajoin,että tulokset ovat toivottuja. Itse kokeen lisäksi on samasta aineesta edessä vielä iso etätehtävän teko, joten ei lopu kyllä tekeminen kesken, mutta eipähän käy aikakaan pitkäksi.
Mutta mitäs viiniopintoja ne sellaiset on, joissa ei pääse sitten maistelemaan niitä...ennenkuulumatonta!!! Joten mie sitten korkkasin oman kevääni hankkimalla tämän kevään ja kesän ekan rose-viinipullon- ja onkin raikas ja miellyttävä tuttavuus.
Oma alkoholinkäyttöni on kyllä aina ollut äärettömän vähäistä ja pysynyt nimenomaan tällä viinilinjalla, ja kesällä saunan päälle lonkero tai siideri - kuulutan perään vastuullista käyttämistä ja fiksua alkoholikulttuuria, jossa Suomessa on vieläkin paljon opittavaa....
Keväällä ihmiset alkavat mennä mökeilleen ja grillailemaan, ja mukaan tulee tietenkin juotavaa.....on yksi asia,jossa minulla on täydellinen nollatoleranssi, ja se on se, että pysy pois sieltä ratista jos otat yhtään mitään!!!!!!!! Sama pätee tietty myös veneilijöille, miksi ei meille pyöräilijöillekin - mutta useimmiten sellainen hieman liikaa nautiskellut pyöräilijä ei aiheuta harmia kuin itselleen kuukahtamalla johkin ojan pohjalle - mutta silti!!!
Jos otat, et aja - jos ajat,et ota!!!!!!!
Kauniista säästä saa ja pitääkin nauttia, mutta senkin voi tehdä fiksusti ja pysytellen kohtuudessa...mutta tämä tästä saarnasta tällä erää:))

Jos nyt sen verran pysytään viellä tuolla tiellä, niin minulla olisi autoilijoille kaino pyyntö, ja luulenpa että tähän yhtyvät mielellään muutkin pyöräilijät:
"    Olkaa niin kilttejä, että kierrätte meidät pyöräilijät vähän kauempaa kun ohitatte meidät, ettei lähde ne polvilumpiot matkaan mukaan!!!!! Meitä alkaa olla nyt enemmän liikenteessä myöskin kun on kevät ja kesä tuloillaan, ja kun me ollaan pienempiä,meillä on hitaampi vauhti ja teillä raskaat kulkuneuvot, niin aikalailla jäämme kyllä heikommaksi lenkiksi, kun niitä törmäämisiä tulee....kyllä me pyritään ajamaan niin paljon kuin mahdollista siinä tien laidassa, mutta aina se ei ole mahdollista teiden huonon kunnonkaan tms takia...mutta pyrimme pysymään omalla reviirillämme, voisitteko te sitten mennä vähän kauempaa tosiaan ohi??
Nöyrä kiitos!!!!! :) "

      Myös ihmisistä huomaa kevään tulon.....hymyillään enemmän, jutellaan enemmän, jopa vieraiden kanssa ( wow!! ), ja kuvioon tulevat kesäiset kevyemmät asustukset ja pieni flirtti..kaikilla on kevättä rinnassa - jäätelöä alkaa kulumaan ja terassit aukeavat...tyttöjen perään vihellellään ja prätkät kaivetaan talviteloilta....
Nautitaan - eletään tässä hetkessä, nyt...huominen tulee kun on tullakseen ja eilinenkin jäi jo selän taakse, on tärkeää pystyä elämään juuri tässä hetkessä, tai elämä lipuu sormiesi välistä.
Ne asiat mihin et voi itse vaikuttaa, on syytä unohtaa, ja välttää niistä stressaaminen.
Ne asiat, joihin sie voit vaikuttaa, on niitä,,joihin kannattaa käyttää energiaansa - ja tehdä se positiivisin mielin.
Sinä itse, juuri sinä, voit luoda elämäsi sellaiseksi kun haluat, sellaiseksi,jossa viihdyt. Kukaan ei tee sitä puolestasi, se on sinun vastuusi ja sinun oikeutesi - joten käytä se! Joudut tekemään töitä sen eteen ,mutta se kannattaa..kun elämässä on siältöä ja siinä viihtyy, niin ne arjen raskaatkin hetket ovat kevyempiä kantaa harteillaan.

  Hymyile, ja anna ilon pulputa sydämestäsi saakka - sillä se leviää silmii ja saa ne tuikkimaan tähtien lailla!!

With love: Mari

Valintani

Se, että nyt hymyilen ja olen onnellinen ei tarkoita sitä,ettenkö koskaan olisi ollut surullinen.
Se, että olen nyt vihdoin tasapainossa ja hyväksyn itseni tällaisenaan ei tarkoita sitä, ettenkö koskaan olisi joutunut ponnistelemaan tai kohtaamaan vaikeuksia ja tekemään raskaita vaikeita päätöksiä.
Elämä on täynnä valintoja, täynnä tienristeyksiä, ja me olemme itse oman purtemme kapteeneita kaikesta huolimatta.

Liikaa menneiden hautominen ja huomisesta murehtiminen vie tämän hetken käsistämme - elän tässä ja nyt!
Kaikelle on tilansa..surulle, vihallekin, myös rakkaudelle.
En halua katkeroitua, kantaa kaunaa vaikka siihen syitä olisikin.
Minä valitsen elämän pieninekin ilonhippuineen, ja valitsen hymyn ja naurun..sillä ne kantavat hedelmää ja antavat voimaa pimeänkin tullen.

( kirj. Mari Laulumaa )

Suomalainen ruokakulttuuri

http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri


Yllä on linkki tekemääni power point ohjelmaan suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana koulutehtävääni.....tämä sama linkki tulee myöhemmin myös maatiais-sivuilleni....

On the road again....

Kuva: Inkoossa su 8.4.2012 kevään eka jäätelö meren rannalla
          Matka: 70km :  Lohja - Siuntio - Degerby - Inkoo- Virkkala -                                  Lohja


Heippa taas kaikille - tie kutsuu kulkijaansa!!!

  Niin se vaan aika kuluu kuin siivillä...eilen tuli miun mittarissa 42 vuotta täyteen, kumma kyllä ei tunnu missään, kun olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Koulu sujuu hyvin, pojan kanssa saa aikaa viettää ja touhuta ja nyt lumien sulettua myös retkeni punaisella paholaisellani ovat päässeet käyntiin. Inkoossa kävin sunnuntaina ajelulla, siitä on tullut mulle sellainen traditio, että siellä syödään kevään ensimmäinen jätski..ja eihän sitä perinnettä tohdi katkaista, tiiä mikä kirous iskisi päälle..joten jäätelölle siis...tuuli aivan tolkuttoman kovaa ja näpit oli jäässä ,mut Pingviini tuutti maistui taivaallisen hyvälle:)

 Viikkoa ennen tuota Inkoon retkeä kävin myös Karkalissa ajelulla, silloin matkaa tuli 44km...oli vielä niinl umessa luonnonpuiston polut, että en lähtenyt tarpomaan lenkkareissa sinne, pitänee tehdä toinen retki myöhemmin keväällä vuokkojen aikaan...silloin siellä on koko maa täynnään upeita vuokkoja, kuin kaunis käsinkudottu kukkamatto....suosittelen liikkumaan siellä:)

Punaista paholaistakin on taas huollettu oikein antaumuksella ja laitettiin vähän lisäosiakin siihen mukavoittamaan matkoja jatkoa ajatellen: sivupeili, led-valo eteen ja upouusi ja huikeen hyvä geelisatula,joka on todella unelma istua - eipä tuntunut peffassa yhtään 70km, ihankuin ois pumpulilla istunut....kyllä nyt passaa polkea kaunista kotimaatamme ristiin rastiin, nauttien maisemista, luonnosta ja suomalaisesta ruuasta...

                                                                Syömällä Suomi tutuksi

  Minulle kun ruoka todellakin on sellainen elämän yksi nautinto, niin sitähän tulee sitten ihan jossain määrin pyörittyä sen ruokateeman ympärillä kuin vain tilaisuuksia kohdalle sattuuu.
Minähän aloitin nyt toimittamaan SF caravan Lohjan seutu Ry.n jäsenlehteä Lo ' caria tämän vuoden alusta, ja pesti kestää tämän vuoden nyt alkajaisiksi. Siihen sitten heti aloitin sellaisen uuden juttusarjan kuin: " Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa." Tuon juttusarjan puitteissa pääsen sitten pitkin vuotta kiertämään kiintoisissa kohteissa ja tuomaan esiin kotimaista hyvää ruokakulttuuriamme ja erilaisia pientuottajia tiloineen ja herkkuineen. Toivottavasti saan näiden juttujen avulla omalta osaltani vähän tuettua näitä ihmisiä ja heidän todella tärkeää työtään suomalaisen hyvän ja laadukkaan ruoan ja raaka-aineiden puolesta.
Tuon lisäksihän minulla on ollut oma maatiaisprojektini, jota olen tehnyt vuodesta 2006, ja sen yhteydessä hiljaa muhinut :  " the sights, sounds and flavours of Finland" lisäprojekti....siihen kuvia tulee otettua koko ajan lisää, ja onneksi tarjoilija opintojeni kautta pystyn toteuttamaan tätäkin osaa nyt vähän paremmin.
 
http://www.marinmaatiaiset.net/

Tuossa siis maatiaissivuni, sinne pitäisi lähipäivinä tulla power point esitelmäni Suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka tein osana omia koulu opintojani.
Eli tässä kevään mittaan pitkin tätä pyöräilykautta taas liikuskelen tien päällä valokuvaten ja herkutellen ja syöden Suomi-neitoa tutuksi..pikkuhiljaa...Kun joku asia on itselle tärkeä, niin sen eteen on kyllä valmis tekemään kovastikin töitä ja menemään tarvittaessa seinistä läpi, mutta sisua ja rohkeutta se vaatii, mutta intohimo ajaa eteenpäin.

  Toivottavasti saadaan pian se kunnon kevät - lämpimät säät ja aurinko, nauttikaa joka hetkestä kuin se olisi viimeinen, kerranhan täällä vain eletään..ja hei - uskokaa niihin unelmiin!!!!!!!!

Lämmöllä: Kulkurineito Mari ja Punainen paholainen