Se, että nyt hymyilen ja olen onnellinen ei tarkoita sitä,ettenkö koskaan olisi ollut surullinen.
Se, että olen nyt vihdoin tasapainossa ja hyväksyn itseni tällaisenaan ei tarkoita sitä, ettenkö koskaan olisi joutunut ponnistelemaan tai kohtaamaan vaikeuksia ja tekemään raskaita vaikeita päätöksiä.
Elämä on täynnä valintoja, täynnä tienristeyksiä, ja me olemme itse oman purtemme kapteeneita kaikesta huolimatta.
Liikaa menneiden hautominen ja huomisesta murehtiminen vie tämän hetken käsistämme - elän tässä ja nyt!
Kaikelle on tilansa..surulle, vihallekin, myös rakkaudelle.
En halua katkeroitua, kantaa kaunaa vaikka siihen syitä olisikin.
Minä valitsen elämän pieninekin ilonhippuineen, ja valitsen hymyn ja naurun..sillä ne kantavat hedelmää ja antavat voimaa pimeänkin tullen.
( kirj. Mari Laulumaa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti