Ruokamuistoja

 

Tätä aihetta on tullut raapaistua jo ennenkin ( chilhood food memories 07/2020) , mutta koska en vain syö elääkseni vaan elän syödäkseni , niin joutaahan siitä vielä vähän kirjoitella lisääkin.

Mikä on yhteistä meillä kaikilla ?
Me kaikki syömme , meitä yhdistää ruoka: kansalaisuuteen, sukupuoleen ja ikään katsomatta - me syömme!

Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa minä keskityn vaan ruoan - ja juomankin, tuomiin muistoihin.

Meillä jokaisella on taatusti edes jotain ruokamuistoja.
Joku ruoka saattaa viedä lapsuuteen mummolaan , joku ruoka saattaa olla inhokki kouluajoilta ( olkoonkin, että ilmainen kouluruokailu on aika harvinaista herkkua maailmanlaajuisesti katsottuna).
Joku muistaa tasan tarkkaan 30 vuoden takaa, mitä heidän häissään tarjottiin jne...

Ihmiset matkustelevat koko ajan enemmän ja enemmän. Monet matkustavat jo ihan vaan tutustuakseen eri maiden ruokakulttuureihin , joka on loputtoman laaja - jo ihan yhden maan sisällekin mahtuu paljon alueellisia perinneruokia - kyllähän me nyt tämä tunnistetaan jo Suomesta : Karjalanpiirakat, Ahvenanmaan pannukakut, kalakukot ym ym ym...
Viinitiloille tehdään vierailuja, viskitislaamoihin, panimoihin maistelemaan käsityöläis-oluita.
( Noihin viinijuttuihin palaan ihan omassa tekstissään ).

Kun meidän eteemme tuodaan ruoka-annos, me käytämme kaikkia aistejamme ruokaillessamme.
Ruoan tuoksu, miltä se näyttää , miltä se maistuu, millainen jonkun raaka-aineen rakenne on ....
Ja kaikkiin näihin aisteihin, joko yhdessä tai erikseen, perustuu myös muistomme ruoasta : jostain yksittäisestä annoksesta, tai missä sen söimme, kenen kanssa.....

• Tuoksu:
Oliiviöljyssä freesaantuva valkosipuli, vastapaistetun leivän tai juuri leivotun pullan tuoksu....aaahhhh.....
Ihmiset, jotka koronan vuoksi menettivät joko osittain tai kokonaan haju-ja makuaistinsa sanoivat, että olo oli kuin rammalla ankalla.
Olkoonkin, että emme elä koirien tavoin niin voimakkaasti hajujen maailmassa mitä koirat elävät( ehkä ihan hyväkin näin) , niin kyllä kyky haistaa on myös meille tärkeä aisti. Ilman sitä olisi elämä kyllä aika paljon tympeämpi ja mälsempi.

▪ Näkö

Miltä se ruoka näyttää? Väreillä on suuri merkitys myös meidän ruokienkin suhteen..
Jos kaikki lautasella on tasaisen harmaanruskeaa, niin kyllähän se lähettää väkisinkin meidän aivoillemme signaalin, että näinköhän tuo maistuukaan millekään ( vaikka se saattaisi maistuakin aivan loistavalta).
Muistoissamme saatamme palata jonnekin toreille, mitkä olivat tulvillaan värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia.
Tai taas sinne mummin luo, kun käytiin keräämässä mökin metsästä metsämansikoita ja mustikoita ja istuttiin kannon nokkaan niitä mutustamaan onnellisena .

• Maku

Ne viisi kuuluisaa perusmakua: suolainen/ makea/ hapan/karvas/umami
Ja taas kerran hypätään muistojen kärryihin ja ajellaan jonnekin erityiseen paikkaan tai hetkeen.....

Kuljitko muistoissasi ensi treffeille leffaan, jolloin jaoitte yhteiset pop cornit?
Vai kenties kesäraveihin hiljaa tummuvaan heinäkuisern iltaan, jossa ravimakkarat maistuivat taivaallisen hyvälle - varsinkin kun ne sai ostaa omilla toto-voitoillaan.


• Rakenne

Muistatko maistaneesi jotain sellaista, jonka rakenne ei miellyttänyt?
Oletko ehkä kokeillut ostereita , joka muljahtaa kitusista alas tai hampaissa narskuvaa etanaa ?
Myös ruoan rakenne vaikuttaa niihin muistoihin, mitä on syönyt .
Hövelisti tunnustan, että osterit ja muut meren elävät ( kaloja ja rapuja ja hummereita lukuunottamatta) vaatii minulta lisää maistelukertoja ja harjoittelua - ei ollut se rakkautta ensi maistelulla.
Islannin lammastilalla ollessani sen vajaat 6 viikkoa ( tammi-helmikuu 2018) , eteeni ilmestyi perin merkillisiä eväitä.
Pässinkivekset , rasvakalan ja fermentoidun hain lihan sain vielä alas kitusistani , mutta se valaan rasva jäi kyllä hissiin välille , ja lopuksi myös nielaisematta.
Tasapuolisuuden nimissä, minä voitin ne maisteluskabat 2-0, koska muutoin niin mukava islantilainen isäntäni ei saanut edes turkinpippuria syötyä loppuun....

Aisteista ulkoruokintaan ....

Kyllä se niin vaan on, että ulkoilmassa luonnonhelmassa kaikki maistuu aina paremmalta.
Minä olen pyöräillyt ristiin rastiin kaunista kotimaatamme vuosien varrella.
Niihin tuhansiin kilometreihin mahtuu hyvin erinäköisiä evästaukoja erilaisissa maisemissa.
Välillä on voinut olla pyörärepussa jo elämää nähnyt banaani, pari risaista pasteijaa ja kassinpohjalle levinnyt pähkinäpussi.
Ja niin vaan on sekin eväs maistunut lähes gourmeelta jossain laiturilla varpaita vedessä liotellen ja auringosta nauttien.
Ja kun aamulla heräät metsässä ja ryömit teltasta silmät sikkuralla, keität siinä retkikeittimessä kahvit ja kuuntelet lintujen aamukonserttia kun tuuli huojuttaa puiden lehtiä, se hetki voittaa mennen tullen kalliitkin ravintolaillalliset.
Tulistelut ja evästelyt laavulla ovat kyllä niin parhautta - ne ovat niitä muistoja, jotka taatusti jäävät elämään.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - seura.

Yhteiset ruokailut kesken lampolan siivouksen irlantilaisen isännän kanssa.
Tai kun aamupäivä oli rehkitty rinteillä viinipensaiden parissa Sveitsissä, ja kokoonnuttiin sitten joukolla syömään - ja kyllä, nauttimaan myös lasi viiniä.
Lukuisat hetket ruokapöydän ääressä rakkaan ystäväni luona ja hänen seurassaan, kun tuolini ympärille oli kerääntynyt useita paria anovia silmiä( jos vaikka jotain tippuis kun oikein nätisti katsoo) .
Ihan ne arkiset ateriat ja aamiaiset rakkaiden poikieni kanssa ❤
Ja omassa seurassani nautitut loputtomat ruokailuhetket niin täällä suloisessa Suomenmaassa kuin maailmallakin.

Ruoka yhdistää maailman , ja se tuo meidät kaikki saman pöydän ääreen.

Live and let live 🙏❤

Asiakaspalvelua suurella sydämellä

 

Asiakaspalvelua - suurella sydämellä ja monella kielellä.

Heti aluksi haluan painottaa, että tämän( kin) tekstin mielipiteet ovat täysin omiani ja henkilökohtaisia, eivätkä millään lailla edusta niitä yrityksiä ja työnantajia, joilla olen ollut /tulen olemaan töissä ravintolan asiakaspalvelussa.

Aloitin työskentelyn ravintola-alalla vuonna 2012, kun opiskelin tarjoilijaksi - ja tämä kirjoituskin painottuu nimenomaan ajatuksiini juurikin ravitsemusliikkeisiin ja asiakaspalveluun niissä.
Asiakaspalvelutyössä olin myös silloin, kun opiskelin pieneläinhoitajaksi, ja työskentelin eläinklinikoiden vastaanotossa.

Asiakaspalvelu tietysti ihan yksittäisen asiakkaankin näkökulmasta on ehtinyt jo näillä maileilla tulla tutuksi , sillä käytänhän minäkin erilaisia palveluja -budjetin mukaan enemmän tai vähemmän.

Millainen on hyvä tarjoilija?

Tähän löytyy varmaan mielipiteitä vaikka ja kuinka .
Siisti, hyväkäytöksinen, kohtelias , ei pidä asiakasta odotuttamassa itseään jne jne...
Asiakaspalvelusta on paljon tehty kirjojakin, joten en ala nyt tässä pureskelemaan auki koko asiakaspalvelua ja sen eri nyansseja.
Sen sijaan olen poiminut tähän sellaisia juttuja, joista nyt jostain selittämättömästä syystä haluan avautua.

• Lapset ravintoloissa

Henkilökohtaisella tasolla minulle on hirveän tärkeää lasten ruokakasvatus, johonka kuuluu ilman muuta myös ravintolakäynnit ( enkä nyt tarkota huoltoasemien ravintoloita enkä pikaruokapaikkoja yhtään niitäkään väheksymättä, kaikelle on aikansa ja paikkansa. ) ja yhteisölliset ruokailut.
Että jo alusta asti myös kersat oppii arvostamaan ruokaa ja ruoantuotantoa, ruokailutapoja pöydässä, ruokakulttuureista jne....
Kyllä tuli juniorin kanssa käytyä hyvinkin erilaisissa paikoissa ihan alun alkaen.

Tarjoilijanakin arvostan lapsivieraita , ja ilman muuta hekin ravintoloihin ovat tervetulleita , ihan siinä missä muutkin.
MUTTA - tässä taas peräänkuulutan niitten lasten kanssa tulevien aikuisten vastuuta ja toimintaa niin, että muutkin asiakkaat otetaan huomioon.

Kyllä minä ravintolassa lapsivieraiden kanssa keskustelen suoraan heidän kanssaan, enkä heidän ohi vanhemmille, jos siis tenavat ovat vähänkään sen ikäsiä, että osaavat jo puhua omasta puolestaan.
Pariinkiin ravintolaan sain puhuttua, että hommattiin värikynät ja piirrustuspaperia niin aika kului vähän paremmin odotellessa ruokaa.
Ja vanhemmilta kysäsen, että tuodaanko lasten ruoka samalla kun aikuisten alkupalat, niin pääsevät nopeammin syömään jne....

Ymmärrän kyllä oikein hyvin myös niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää esim.lapsivapaat häät tai juhlia muuten vaan aikuisessa seurassa .
Siinä missä lapset elämään kuuluvatkin häistä hautajaisiin ja kirjastoretkistä ravintolassa käymisiin, niin kunnioittaa täytyy myös sellaisia tilanteita ja paikkoja, jossa ne piltit nyt vaan jää kotiin turvalliseen seuraan.

Sitä minä vähän oudoksun, että sitten kun on sellanen tilaisuus missä lapsiakin on, niin ne mukulat istutetaan keskenään johonkin lasten pöytään eikä sinne aikuisten kanssa.
Tai että ravintoloissa on aina ne iänikuiset nakit ja ranut ym. iänikuista huttua lasten listoilla....

--->>> Tämä nyt ei enää lapsivieraisiin liity, vaan nelijalkaisiin asiakkaisiin .
Eläinrakkaana ihmisenä minusta on aina mukava asioida ja olla töissä sellaisissa paikoissa, joihin myös koirat ovat tervetulleita.
Vesikuppi nyt ainakin kiikutetaan myös hännänheiluttajille ( edelleen puhun koirista, wirn) ehkä muutamien rapsutusten kera ...jos siis omistaja antaa luvan - siihen koiran rapsuttamiseen siis 🙈
Ettei nyt ihan levottomaksi käy jutut, niin vaihetaanpa puheenaihetta..

• Asiakaspalvelua eri kielillä - ja murteilla

Maailma on täynnä erilaisia kieliä ja murteita , Suomi kansainvälistyy - ja hyvä niin 👍.
Erityisesti majoitus-ja ravitsemisala on voimakkaasti kansainvälistä.
Samassa työpaikassa voi olla hyvinkin monen eri kansallisuuden edustajaa - myös yksi syy, miksi minä tykkään näissä ympyröissä pyöriä.
Tietenkin myös asiakaskunta voi olla kovastikin kansainvälistä.
Näin ollen on mielestäni tärkeää, että hyvä asiakaspalvelija kykenee palvelemaan vieraitaan mahd.hyvin edes muutamalla kielellä oman äidinkielensä lisäksi.
Minun äidinkieleni on suomi, ja koska olen Kuopion lahja maailmalle , niin myös savon murre.

Sepä onkin siitä metka murre, että vaikka muutin Kuopiosta pois jo 25-vuotiaana, ja olen asunut useita vuosia myös ulkomailla, niin savon murre on säilynyt - ei sitä niin vaan pysty piilottamaan eikä salailemaan, vaikka kuinka yrittäisi - tai ainakin se vaatisi melkoisia ponnisteluja.
Savon murre nyt ei ehkä ole kovin mediaseksikäs murre, ja jossain valkeiden liinojen ja posliinien fine dining -mestoissa voimakasta savvoo viäntävä tarjoilija saattaa herättää hämmennystä ja närkästystä.
Olen yrittänyt puhua kohtuullisen selväsanaisesti ja ymmärrettävästi silloin, kun töissä olen - mutta minkäpä sitä seepra raidoilleen mahtaa ....ihan kaikkea energiaani en ala käyttämään vaan siihen, ettei vahingossakaan lipsahda savon murretta asiakaspalvelutilanteessa.

Suomen ja savon lisäksi palvelen vieraat erinomaisen sujuvalla englanninkielellä, ja varsin kohtuullisella ruotsinkielelläkin - kiitos tästä Kökarissa vietetyn vuoden ❤.
Näiden lisäksi onnistuu alkeellinen espanja ja norja, jokunen perussanasto myös saksaksi ja muutamat tervehdykset venäjäksi ja ranskaksi.

Kielet ja kulttuurit, ruokakulttuuri mukaanlukien , kiinnostavat minua loputtomasti.


Minulle jokainen asiakas on yhtä tärkeä, ja kohtelen jokaista yhtä asiallisesti ja ystävällisesti.
Ostat sitten kupin kahvia tai vingutat firman visaa koko illan ja syötte pitkän kaavan mukaan, niin yhtä tasapuolisen hyvää palvelua saatte molemmissa tapauksissa.
Olet sitten naapurin talonmies Pikkarainen tai ministeri, niin sama ystävällinen asiakaspalvelu on vastassa.
Minä en ketään kumartele enkä mielistele, ihan sama mikä henkilön ammatti tai virka on .


Ehkä lopuksi voisin sanoa, että teen tätä työtä suurella sydämellä ja laitan voimakkaasti oman persoonani peliin.
Minulle tämä työ tarjoilijana ei ole mikään läpikulku-ammatti, vaan kaikista haasteista huolimatta pidän valtavasti työstäni ja joka kerta, kun kietaisen essun eteeni, lähden tekemään parhaani, että juuri sinä viihdyt ja että käyntisi on ollut miellyttävä, josta jää hyvä muisto.

   Kiitos ajastasi ja kiinnostuksestasi ❤🙏