Levoton olo, rauhaton sydän. Jalat kuljettavat - viemättä minnekään, edes takaisin.
Kädet hikoavat, hengitys tihenee,
katse hakeutuu ulos ikkunasta, etsien kiintopistettä.
Mieli halajaa rauhaa, keho kaipaa unta.
Odottaa, katsoo kelloaan.
Odottaa, vaan ei löydä vastaustaan.
Milloin tyyntyy tyrskyt mielen,
milloin saapuu pursi turvasatamaan?
kun ankkurin saan pudottaa tuttuun valkamaan,
silloin uneen rauhaisaan,
saa kulkuri tämä uinahtaa.
