" Life is like a box of chocolate - you never know what you get ". Tuo repliikki on yksi mieleenpainuvimmista elokuvarepliikeistä, ja niin paikkansapitävä...itse elokuvakin kokonaisuudessaan oli unohtumaton, ja sitä katsoo aina uudelleen ja uudelleen - eikä siihen oikein kyllästy koskaan.
Kysehän on siis klassikosta eli Forrest Gumpista.
Elämä todellakin on kuin konvehtirasia - yllätyksiä ja makuja tulvillaan. Ja vaihtelu virkistää, ja tekee hyvää - ainakin tämän blogin kirjoittajalle pieni muodonmuutos ja maisemien vaihto tasaisin väliajoin tekee ihan eetvarttia.
Näinpä ollen päätin vähän virkistää ja muokata myös blogin ulkoasua ja stailata se tähän hetkeen sopivaksi.
Punainen paholainen on edelleenkin suuri osa elämääni ja hänen kanssaan tehtävät pyöräretket rakas - jopa rakkain, harrastukseni - joten niistäkin retkistä ihan varmaan tulen kirjoittamaan jatkossakin.
Pyöräretkien lisäksi tulen kyllä kirjoittelemaan paljon muistakin asioista, ainakin kovasti yritän.
Minä olin joskus erittäinkin aktiivinen kirjoittaja - kirjoittelin runoja, päiväkirjaa, erilaisia artikkeleja - koulussa kirjoitin pitkiä ainekirjoituksia, ja olin jopa aika hyvä siinä.
Jostain syystä kuitenkin tämä verbaalinen tuotanto on viime aikoina kärsinyt - kai siihen voisi keksiä jos jonkinlaisia syitä, mutta mitäpä iloa niiden puimisesta olisi, välillä ei vaan kertakaikkiaan ole mitään sanottavaa.
Joskus taas ajatukset ovat niin henkilökohtaisia, että niitä ei vaan halua jakaa, tai jos ne koskettavat voimakkaasti muitakin ihmisiä, silloin ne ajatukset pitää sisällään jo toisen ihmisen yksityisyyden suojaamiseksi.
Mutta tässä minä taas olen - yhtä seikkailunhaluisena ja elämänjanoisena kuin aina ennenkin, ja odotan innolla mitä nurkan takan tulee vastaan ,kun kääntyy risteyksestä aivan eri suuntaan mihin normaalisti...
Tämä minun blogini voi olla jollekin loistavaa unilääkettä, jollekin aihe repiä hiuksia päästään, jollekin puhdasta viihdettä siinä missä hömppä-novellitkin...
Tätä voi lukea lisäkseni vain yksi ihminen, ehkä kaksi....mutta ei silläkään ole loppujen lopuksi väliä, kuinka moni tätä lukee...
Mutta jos tässä maailmassa on yksikin ihminen, joka tulee hyvälle tuulelle ja jonka minun kohellukset saa hymyilemään, niin se riittää....
Antaa hyvän kiertää <3
