sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kotipesä kullan kallis....

   Ulkona tuulee ja tuiskuttaa, lunta on tullut niin paljon,että heikompaa hirvittää, joten sitähän voisi vaikka kääriytyä sohvan nurkaan lämpimään, ottaa kuppi höyryävää kaakaota ja nauttia talvipäivästä hyvän kirjan parissa.....
...tai ainahan voi juoda finrexiniä ja kuvitella mielessään laskiaispullan maku suussaan, ja istua räkä poskella sängyn nurkalla röhimässä keuhkonsa pihalle - ensimmäinen vaihtoehto oli huomattavasti houkuttelevampi, valitettavasti toi jälkimmäinen tapaus oli se tämänhetkinen reaalitilanne....näillä siis mennään. Kiirettä on pukannut, joten on joutunut oikein urakalla nyt miettimään ja pohtimaan,että mihinkä sitä aikaansa haluaa jatkossa käyttää - tuo kalenteriin tuijottaminen ja kellon kans kilpaa juoksu ei ole koskaan ollut se mun lajini, joten jatketaan omalla etanalinjalla edelleen. Opiskelut tähän tarjoilijan ammattiin on luonnollisesti tällä hetkellä se aikaa vievin projektini, joka myös ansaitsee sen prioriteetin - VÄÄRIN!!!!
Ihan ensin tulee poika ja sen hyvinvointi ja hänenkin kanssaan on mukava viettää aikaa muulloinkin kun pari tuntia iltasin koululäksyjen vahtimiseen. Terveys - henkinen ja fyysinen kokonaisuus, on sit myöskin iso asia, ei paljoo jaksais opiskella jos ei ois kunnossa eikä vois muutenkaan hyvin - sitä jaksaa paljon paremmin puurtaa,kun sekä keho että mieli on balanssissa. Sit tulee ne opinnot ja siihen liittyvät harjoittelut ym... ja sit alkaakin radikaalit kalenterin ja muun ohjelman tyhjennystalkoot....se,mitä tuo tarkoittaa käytännössä, jää nähtäväksi, mutta en aio ruveta repimään itteeni joka paikkaan.
Kevät ja kesä on minun vuodenaikaani, jolloin minä herään kunnolla henkiin ja aistin ympärilläni olevan maailman voimakkaimmin, ja haluan panostaa tähän aikaan vuodesta asioille, jotka tuovat voimaa ja positiivista energiaa myös syksyn pimeyuteen ja talven kylmyyteen.
  
   On huolestuttavaa nähdä koko ajan se suunta tässä maailmanmenossa, että raha ja saavutukset merkitsevät enemmän koko ajan ja niillä puntaroidaan ihmisarvokin. Kaikissa poliittisissa päätöksissäkin kovat arvot ovat esillä ja jyräävät, talouskasvu on tärkeämpää kuin henkinen hyvinvointi - ja sitten kaikki tämä näkyy uutisissa, huonoina uutisina...puukotuksia, ampumisia, perhe-tragedioita, koulukiusaamista ym ym ym......ei paljoo tee mieli avata telkkua ja katella tai lukee uutisia, kun sieltä tulee vaan ikäviä asioita toisensa perään....
Miten Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voidaankin näin huonosti? Koko ajan tuijotetaan jotain koulumenestyslukemia joilla elvistellään maailmalla, ja silti koulukiusaamiset on yleistyneet koko ajan. Pienten kyläkoulujen lakkauttaminen ja oppialiden rahtaaminen isoihin kouluihin,jossa on suuret luokkakoot,eivät varmaan vähennä ongelmmia, päinvastoin. Oma poikani saa olla 2 ensimmäistä kouluvuottaan tosi pienessä koulussa, josta olen todella kiitollinen. Kun 2. luokka on ohi, sitä joutuu vakavasti miettimään jatkoa ja tulevaisuutta, jotta minne seuraavaksi..

  Miun " ongelma " taitaa muutenkin olla se, että mietin ja pohdiskelen  liikaa maailman menoa ja kyseenalaistan joidenkin mielestä liikaa tätä nykyistä yhteiskuntaa ja sen toimintaa....eihän siitä voi seurata muuta kuin se, että saa sangollisen p..askaa niskaan välillä oikealta ja sit vasemmalta....ois liene helpompi ummistaa silminsä ja laittaa aivonsa narikkaan,ja heittäytyä suuren virran vietäväksi, ettei vaan poikkeaisi liikaa muista ihmisistä. Helpompaa se varmasti oiskin, mutta ei kyllä onnistu minulta -mä olen mä enkä muuksi muutu. Elelen omaa itseni näköistä elämää selkä suorana, enkä anteeksipyytele elämääni enkä elämänkokemuksiani, niistä on oppinut paljon, ja ne ovat tehneet minusta vahvemman, kuitenkaan tekemättä minusta kyynistä ja kylmää.
Minä en vahingoita ketään, en muita enkä itseäni,en riko lakia, maksan veroja siinä missä muutkin,..teen sen vaan omalla tavallani ja omaan rytmiini.
Minulla on paljon erilaisia työkokemuksia elämäni varrelta, en vähättele mitään työtä, nämä eri työtehtävät lyhyydestään huolimatta ovat tehneet minusta sopeutuvan ja joustavan, ja antaneet minulle laajemman perspektiivin elämästä. Jostain syystä kuitenkin tuo minun työkokemusten runsaus ja työsuhteiden lyhyys on nähty ja nähdään jossain määrin edelleenkin negatiivisena asiana.
Koetaan ,että olen hätäinen ja joustamaton,ja että en tulisi toimeen ihmisten kanssa,kun niin tiuhaan olen vaihtanut työpaikkoja. Ja että en pystyisi keskittymään yhteen asiaan kunnolla, kun pitää säätää koko ajan jotain muutakin.
Kumma juttu tuo keskittymisen puute??? Hmm.. keskityin 5 vuotta aikalailla yhteen projektiin, ja se oli tuo maatiaiskotieläintyöni,jonka edelleen koen poikieni jälkeen kaikkein suurimmaksi ja upeimmaksi saavutuksekseni ja kokemuksekseni.
Minulle sopivat pätkätyöt, lyhytaikaiset työsuhteet ja vaihtelevat työnkuvat, ja samaa rataa aion jatkaa tulevaisuudessakin, senkin jälkeen kun olen valmistunut tarjoilijaksi.
Minulla ei ole aikomustakaan saada tai hankkia pitkäaikaisia työsuhteita, ja 1 vuosi onkin ehdoton maksimi samassa paikassa, ja sen on silloinkin oltava jo tosi kiva paikka työskennellä. Enpähän ole tappelemassa niistä vakipaikoista muiden kanssa, kun minulle riittää lyhyemm'ätkin työpestit.
Mutta eikö se ole juuri tämän elämän rikkaus?? Että me olemme erilaisia?? Ei erilaisuutta pidä pelätä,eikä sitä pidä tukahduttaa....erilaisuus tekee tästä maapallosta paljon kiinnostavamman paikan - joskin eriarvoisuus ja materian jakaantuminen tällä pallolla niin pahasti vain pienelle ryhmälle on aiheuttanut valtaisan määrän suuria ongelmia.
Rikkaudet..jos nyt siis tässä yhteydessä puhutaan juuri rahasta(vaikka itse en elämän arvoa ja rikkauksia mittaakaan valuuttana tai materiana),on jakautuneet todellakin epäoikeudenmukaisesti...
..tänään katselin juuri maikkarilta ohjelmaa maailman huippukokeista ja heidän michelin tähtien arvoisista ravintoloistaan, ja vaikka itsekin opiskelen juurikin ravintola-alalla(en tosin kokiks mutta silti), niin kyllä jälleen kerran taas pisti miettimään tätä kuviota uusiksi...
Toisilla ei ole edes puhdasta vettä, ei edes sitä minimi ruokamäärää,joka pitäisi olla  että saisi ne tarvittavat ravinteet kasvua ja kehitystä ajatellen.
Toisaalla tehdään todella arvokkaista raaka-aineista molekyyli-gastronomiaa, ja kun annos ei olekaan oikein tehty,niin se heitetään roskiin....
Eikä tähän ruoan roskiin heittämiseen syyllisty vain ravintolat, vaan yksi syy ainakin Suomessa on hysteerinen elintarvikelaki, jonka mukaan tietyn ajan jälkeen ruoka olisi niin kelpaamatonta,että se heitetään mielummin roskiin kuin annetaan jollekin,joka haluaisi sen syödä.
Miten paljon meneekään sairaaloissa, ravintoloissa, kaupoissa ym ym täysin ihmisille kelpaavaa ruokaa hukkaan, on täysin käsittämätöntä ja järjetöntä.
   Epäkohtia riittää, vääryyksiä riittää maailman tappiin asti...on vaikea säilyttää positiivisuutensa ja elämänilonsa kaiken kurjuuden keskellä, mutta jostain sekin löytyy se elämänilo kaikesta huolimatta - minulla se löytyy luonnosta ja kuntoilusta...kukin tavallaan, antaa hyvän kiertää ja kaikkien kukkien kukkia <3 peace and love: Mari

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoa:)

Aivan super - kaunis sää ulkona, kuin luotu metsäretkelle - mukaan vain eväät ja kahvia termariin ja askel kohti luontoemon syleilyä....
Onpas taas vaan ollut aikamoista menoa ja meinikiä tässä nämä viime viikot, paljon erilaisia, ja kiinnostaviakin tapahtumia ja tehtäviä monessakin eri mielessä.. kahteen otteeseen tuli oltua mukana vaalilautakunnassa ääniä vastaanottamassa, kun oli ne pressanvaalit, uusi kokemus sekin.
Sen lisäksi otin vastaan SFC Lohjan Seutu ry.n jäsenlehden toimittajan pestin, ja siinä samalla avasin uuden blogin yhdistykselle ja muillekin karavaanereille:

http://lohjankaravaanarit.blogspot.com/

Sitten on tietysti omat opiskelut sitä tarjoilijan ammattia kohti, ja aikamoista säpinää löytyy siltäkin saralta..eilenkin tein yhteen putkeen 4 eri etätehtävää ja lähetin ne opettajille sähköpostitse, tänään on työssäoppimisharjoittelupaikkaa varten haastattelu klo 17.30,joten sinne sitten seuraavaksi. Sunnuntaina on koulun keikka, siis tarjoilukeikka, joka vie lähes koko päivän, se onkin mulle sitten ensimmäinen virallinen tämän alan työkokemus - toiv.kaikki sujuu hyvin enkä aiheuta mitään maata mullistavia katastrofeja.
Tällä viikolla meillä oli ns. avoin viikko, ja minä valitsin kahvilatoiminnot..eilinen päivä ja maanatai meni sitten koulun yhdessä opetuskeittiössä leipoessa yhtä sun toista, ja kiirettä piti. Minulla oli työparina onneksi jo kokenut kokiksi opiskeleva ihminen ,joten olin ns. hyvissä käsissä - ja opettajakin tietenkin piti meitä silmällä ja huuteli ohjeita ja neuvoja...se meininki muistutti välillä ihan masterchefin ja top chefin menoa...tulos oli kuitenkin erittäin hyvä, ja minäkin sain aikaseksi aikas herkulliset suklaapikkuleivät ja porkkanakakun,slurps:)
    Ihme kyllä kaiken tämän hässäkän keskellä olen ehtinyt jopa kuntoilla siinä määrin, että nämä koulun herkuttelut eivät ala liikaa näkymään vyötäröllä. Ja kun poikakin tulee tänään vaihteeks äipän luo ja viihtyy lauantaihin asti, niin saa viettää aikaa hänenkin kanssaan ja panostaa myös häneen. Ei tässä kyllä mitään vuoden äiti kiertopalkintoja pysty kumartamaan, mutta enpä minä niitä varmaan saisi vaikka olisin 24/7 äitinäkin..se onkin toi vanhemmuus sellainen kestävyyslaji, että siinä ei koskaan ole tarpeeks hyvä,ja aina oppii itestäänkin uutta..

 Niin ne sitten meni ne presidentin vaalitkin, ja Sauli Niinistöhän se sitten on seur. 6 vuotta se maamme presidentti - onnea vaan hänelle työhönsä, kansan enemmistö sen mandaatin hänelle antoi, joten ei auta kun hyväksyä tosiasiat ja onnitella voittajaa ja toivoa parasta.....(..ja pelätä pahinta..)....
Pekka Haavisto sai yli miljoona ääntä, ja sitäkään ei voi tappioksi kutsua, päinvastoin. Mielestäni se kertoo paljonkin tämänhetkisestä tilanteesta ja ilmapiiristä maassamme, ja tuo äänimäärä ja hänen vaalikampanjansa positiivinen sävy kaikuu kauaksi -antaa hyvän kiertää! Onnea Pekka upeasta kampanjasta ja kaikista niistä äänistä - ja kiitos kovasta uurastuksesta!

   Se,mihin vielä tässä kirjoituksessa puutun, on tämä kuuma peruna eli nämä kuntaliitokset,jotka ovat nytk ovasti tapetilla ja joista nyt uutisoidaan. Itsekin luin maikkarin sivuilta sen uuden kuntaliitos-ehdotuksen, ja olihan se kyllä aika hurjan näköinen supistus - ihan tolkuton määrä kuntia liittyy yhteen....oma kantani on se,että mikään,mitä pakolla ajetaan,ei koskaan ole kauaskantoisesti hyvä idea - jo pelkkä sanakin PAKKO (esim.pakkoliitokset)on hyvin negatiivinen.
Onhan tietenkin olemassa kertakaikkiaan niin huonossa taloudellisisessa tilanteessa olevia kuntia, joille nämä liitokset ovat siunaus ja pelastusrengas. On varmasti myös hyvin pärjääviä itsenäisiä ja aktiivisia kuntia, joille nämä liitokset johonkin toiseen kuntaan ovat kaikkea muuta kuin positiivisia muutoksia ko. kunnan tulevaisuutta ajatellen.
Kolikolla on aina kaksi puolta..hyvä asia voisi olla se, että kun liitetään joitakin maaseutupainotteisia kuntia yhteen kaupunkien kanssa, niin vastakkainasettelun aika - eli kaupunkilaiset vadstaan maalaiset,olisi pikkuhiljaa ohi - ja yhteistyöllä voisi kehittää paljon positiivisempia erilaisia yrityksiä ja palveluja, jossa tästä olisi molemminpuolinen hyöty. Jos ajattelee lähiruokaa, maatilamatkailuja ym ym...
Huonompi juttu on sitten se, että uuden liitoksen myötä tämä ns. kehyskunta-alue eli vahva kaupunki ja sen lähellä olevat kunnat hyötyisivät eniten, ja reunakunnat jäisivät tappiolle, palvelujen sieltä pikkuhiljaa kadotessa kauemmaksi ( kuten koulut ja terveyspalvelut, kaupat ym).
Jo nyt on suunta ollut useita vuosia sellainen, että pienet kyläkoulut ovat aina lopettamisuhan alla, ja luokkamäärät ja koulukoot kasvavat, minusta se ei ole hyvä lähtökohta lapsen pitkää koulutietä ajatellen, ja vielä mahd.koulumatkatkin pitenevät osilla lapsista, ja sitä myötä päivät pitenevät.
Entäs terveydenhuolto? Jos jostain pienestä kunnasta katoaa ne perusterveyspalvelut, niin ei se palvele niitä kuntalaisia,päinvastoin...vanhat ihmiset, pienten lasten vanhemmat,joilla ei ole sitä omaa autoakaan eikä kyytiäkään, niin kun julkisen liikenteen toimintaa on karsittu isolla kädellä,niin mitenkäs lähdet sitten lääkäriin jostain korvesta????
Entäs kun vanhat kivijalkakaupat yksi toisensa jälkeen kaatuvat, niin jäljelle jää automarketit,joiden sijainti ei myöskään aina ole paras mahdollinen kun ajattelee jotakuta, jolla ei ole sitä omaa autoa - ja meitä on monta!!!!!
Ymmärrän kyllä sen,että hallinnollisella puolella voisi hyvin tehdä leikkauksia ja säästöjä,ei niitä papereiden pyörittelijöitä niin hirveästi tarvia, vähempikin riittää.

No,tämä tästä tällä kertaa,varmasti palailen tonkin asian kimppuun vielä lähiaikoina,sen mukaan mitä uutiset kertovat.....
mukavaa viikon jatkoa kaikille:)