Ma 29.4. - Ke 1.5.2013 Lohja - Helsinki - Porvoo - Lohja
278, 30km
29.4.2013 Lohja - Siuntio - Kirkkonummi - Espoo ( lähes kaikki mahdolliset lähiöt siellä ) - Helsinki
96km
30.4.2013 Helsinki - Porvoo 59,30km
1.5.2013 Porvoo - Kerava - Tuusula - Nurmijärvi - Perttula - Otalampi - Nummela - Lohja
123km
Voisihan sitä statistiikkaa kirjoitella enemmänkin, mutta lienekö tuosta kellekään mitään iloa, korkeintaan toimisi omana muistinvirkistyksenä.
Ehkä sen verran siihen voinee kiinnittää huomiota, että kotiinajopäivänä Porvoosta Lohjalle tuulikone efekti oli niin voimakas, että keskinopeus laski tonne 15km /h kieppeille, ja päivälle tuli pituutta melko lailla, ja reidet oli illalla melkolailla hapoilla.
Mutta palataan siihen sitten myöhemmin, lähdetään kuitenkin ensin sinne matkan alkupäähän.
Varhain lähdin viikko sitten maanantaina tien päälle ,kuten usein tapanani on. Tuttua Siuntion tietä ajelin, ja sääkin oli ihan mukava. Matka sujuikin ihan jouhevasti aina tuonne Kirkkonummelle saakka, ja vähän siitäkin eteenpäin.
Miulla oli ensin aikomus ajaa Porkkalanniemeen, mutta kun saavuin siihen Porkkalanniemen tienristeykseen, niin tulinkin pian toisiin aatoksiin.
Matkaa Porkkalanniemen kärkeen ja takaisin siihen risteykseen olisi tullut yht. 36km, ja kun tiesin, että päivälle olisi sitä ajoa vielä paljon lisää, niin jätin sitten välistä.
Siitä tienristeyksestä alkoikin sitten se jännittävä osuus.....minulla on kyllä ihan hyvä ja asianmukainen, ja melko tarkkakin kartta, mutta ihan jokaista katua ja kadunkulmaa lähiöistä se ei näytä....
Melko hyvin selviydyin sitten Heikkilän ja Jorvaksen kautta aina Kivenlahteen saakka, mutta siitäpä alkoikin sitten melkoinen " Tour de Espoo ", joka loppupeleissä toi aikamoiset lisäkilometrit, harmaita hiuksia ja hammasten kiristystä mukaan matkaan...
Minä näet onnistuin eksymään lahjakkaasti, ja kiersin varmaan jokaisen Espoon lähiön ja kaupunginosan ja hortoilin pitkin Suomenojaa kysyen neuvoa joka toiselta vastaantulijalta.
Joko ihmiset ei oikeasti osanneet minua neuvoa sille tielle, jolle olin haluamassa ,
( sellainen maisemareitti merenrantaa pitkin Helsingin puolelle), tai sitten heillä oli liian kiire auttaa , ja osa antoi neuvot aivan väärälle tienpätkälle ym ym.....
Siinä alkoi sitten pikku hiljaa Marilla fiilis laskea ja känkkäränkkä nostaa päätään, ja hetken jo suutuspäissäni pohdin, että lähden samaa tietä kotiin takaisin...mutta sitä kesti vain hetken...
Juuri kun olin luopumassa kokonaan toivosta ja ajelin jossain teillä tietymättömillä, niin minuun eteeni tuli pelastus - vanhempi mies hänen vielä vanhemman polkupyöränsä kera.
Ja niin tämä ihana seniori ikäinen herrasmies ajoi minun seuranani koko matkan sen tien alkuun asti, josta tämä ns. maisemareitti sitten lähti kohti pääkaupunkiamme.
Kiitin sydämellisesti tätä ihanaa ihmistä, joka auttoi matkailijaa pulassa, ja jatkoin hyvillä mielin matkaa.
Ja onneksi valitsin tämän mutkien takana olevan maisemareitin, vaikka sen löytäminen vaatikin työtä ja se kiertikin hieman ja toi lisää kilometrejä - kyllä kannatti.
Maisemat oli upeat, liikenteen melu oli vaimennut ja oli niin rauhallista, kuuli taas lintujen laulun ja laineiden liplatuksen.
Reissussa tietenkin saa myös herkutella, ja kun vastaan tuli ihanalla näköalalla varustettu kahvila, niin sinne vaan päiväkahville ja jätskille.
Sitten olikin hyvä jatkaa taas matkaa, suklaan ja vaniljan maku huulilla ja kofeiinin virratessa suonissa tämä tyttö oli valmis kohtaamaan uusia haasteita.
Loppumatka eteni kuitenkin ihan eksymättä - pariin otteeseen varmistelin ohikulkijoilta meneväni oikeaan suuntaan, ja kun sain myöntäviä vastauksia, niin jatkoin sitten maisemareittiä Lehtisaaren kautta Munkkiniemeen saakka.
Yhden mukavan rouvashenkilön kanssa ajelin varmaan yhtä matkaa lähemmäks 10km, ja hän kertoi minulle kaikenmaailman rakennussuunnitelmista, mitä Espoonlahdellekin oli tulossa, metronrakennus projekteista jne....sain todellisen tietoiskun häneltä erinäisistä suurisuuntaisista yritys viritelmistä ja niiden vaikutuksista ympäröivään luontoon.
Munkkiniemestä sitten loppumatka olikin helppoa, kun tiet oli tuttuja ja paikat myös....käytiin punaisen paholaisen kanssa ihmettelemässä Sibelius monumenttia ennen hostellille ajoa.
http://www.sibelius.fi/suomi/index.html
Ensimmäiselle päivälle matkaa kertyi siis eksymisten ja maisemareittien kera 96km, mutta koska ei liiemmin tuullut, niin vointi oli hyvä ja energinen.
Paholainen parkkiin turvallisesti lukittujen ovien taakse, ja kirjautumaan hostelliin - yövyin siis Helsingissä stadionin hostellissa, ja kyllä oli hinta-laatu suhde kohdillaan.
Aivan pääkaupungin ydinkeskustassa yö aamiaisen kera maksoi 25,50E..aamiainenkin oli tuhti perinteinen lähes hotelliaamiaista vastaava noutopöytä.
Suihkun kautta kaupungille, kun kerta energiaa oli. Ei tänne nukkumaan ole tultu, makaamaan ehtii sit haudassakin.
Yli 2 tuntia käppäilin pitkin poikin ristiin rastiin - vierailin Kluuvissa Eat & joy maatilatorilla ja Armas pikaruokalassa ( siitä omaa juttuaan aiemmassa blogissa).
Kaipa sitä voisi jaaritella taas yhtä sun toista, mutta ei liene tarvetta jokaista kadunkulmaa ja rakennusta erikseen mainita:)
Minulla ja Helsingillä on sellainen viha- rakkaus suhde, ehkä viimesyksyinen onnistunut puolimaraton täällä pääkaupungissamme aurinkoisessa säässä ja mukavissa maisemissa vähän vähensi sitä epämukavuus-astetta kaupunkia kohtaan.
Ja ruokavetoinen ihminen kun olen, niin ruokaa rakastavalle ihmiselle Helsinki on todella kiinnostava kohde - niin ravintoloiden osalta, kuin myös kauppahallien, torien ja muiden herkkukeitaiden osalta.
Sen sanoen - ei minua sinne silti asumaan saisi - 3kk Helsingissä vuonna 96 riitti sitä lajia.
Yö tuli nukuttua hyvin kansainvälisessä huoneseurassa, minulla oli Japanilainen ja venäläinen nainen huonetovereina. Muutama sananen vaihdettiin, mutta liekö kukaan loppupeleissä ymmärsi toistaan, hymy kuitenkin oli aito, ja se antoi kaikille huoneessa olijoille hyvän mielen.
Aamulla tukevan aamiaisen jälkeen kamat laukkuun ja matka jatkui.....
Skarppina sai ja piti olla heti aamutuimaan, sen verran jännittävää oli pienen kaupungin tyttönä pyöräillä keskellä arkista Helsingin aamuliikennettä.
Hämmästyttävän hyvin siitä sitten kuitenkin selvittiin, parissa kimuraisessa kohdassa piti taas tietä kysellä ,mutta pienten mutkien ja sivukujien ja Herttoniemen ja Roihuvuoren pienten harhailujen jälkeen lähes törmäsin Itiksen kauppakeskuksen seinään - nyt oltiin siis lähellä haluamaani Porvoon tietä:)
Kun olin päässyt Helsingistä kokonaan pois, ja löytänyt itseni tielle 170, niin sitten olikin meno reipasta ja letkeää, ja kaupungin sokkeloisten teiden jälkeen tämä suora ja mutkaton tie antoi kuljettajalle vähän tilaisuuden relata, ja pistin siis lauluksi ja viheltelyksi..
59 kilometriä ja Porvoossa - tuttu paikka, täällä käyty aiemmin v.2009 ( silloin lähdin ajamaan Porvoosta itään, ja ajoin aivan Suomi neidon hameenhelmaa Venäjän rajalle saakka Vaalimaan tullille, ja sieltä Lappeenrantaan)
Porvoo on kyllä äärettömän viehättävä pieni kaupunki, ja sopivan kokoinen ( ainakin minun makuuni), joten siellä viihdyin erinomaisesti. Porvoon vanha kaupunki kirkkoineen on hurmaava, ja vaikka sain kiusakseni ikävän penikkataudin vasempaan sääreeni, niin nilkuttelin siltti pitkin nypyläkivisiä katuja ja mussutin onnellisena ihania käsintehtyjä konvehteja.
Porvoossa yövyin myös hostellissa, kauniissa puutalossa, sain pitää ryhmähuoneen kokonaan itselläni.
Virkistävän suihkun jälkeen hoivailin kipeää jalkaani ,joka pisti minut kyllä ontumaan kunnolla, mutta illalla lönkyttelin sitten kuitenkin takaisin kohti vanhaa kaupunkia tapaamaan tuttavaani, ja olikin oikein mukava ilta viihtyisässä Porvoon paahtimon bar & cafessa.
No joo - juttua on kertynyt jo nyt niin paljo, että osa liukijoista on varmaan sammahtanut jo tietokoneidensa äärelle, ja loput nuokkuvat jo uhkaavasti.
Kotimatkasta tosiaan voi sanoa sen, että pituutta päivälle kilometreissä tuli 123km, ja se ajettiin joko kovassa vastatuulessa, ja loppumatka Nurmijärveltä kotiin sivutuulessa, joka meinasi kaataa minut ojaan useampaan kertaan.
Liikenne oli aika rauhallista, olihan vappupäivä, joten siltä osalta aika leppoisa päivä ajella.
Reissu kokonaisuudessaan oli tosi kiva, ja vastoinkäymiset kasvattaa luonnetta ja sisua ja sietokykyä.
Maisemat vaihtuu alati, tapaa uusia ihmisiä jne jne....kunto kasvaa, se on aivan saletti ja sitä ei voi välttää, ja se onkin itseasiassa aika makee juttu, että näinkin kivassa harrastuksessa kuin tämä pyöräretkeily, niin kunto kasvaa ja olo kohenee aivan huomaamatta ilman että tarvii erikseen ährätä ja puurtaa verenmaku suussa kuntosalilla - sitä kun ehtii tehdä talvellakin aivan riittävästi.
Minä matkustan ja liikun yksin, se on minun valintani - ja siinä on omat hyvät ja varmaan huonotkin puolensa, mutta minulle tämä sopii.
Yksin kun tuolla ajelee, niin se on kyllä harvinaisen hyvä asia, että ittensä kans on sinut ja tulee toimeen, eikä ahdista se oma seura.
Siinä oppii koko ajan tuntemaan itseään entistä paremmin, löytämään ne rajat - ne fyysiset sietokyvyn rajat kuin myös ne henkiset rajat, ja miten sitten selviää erilaisista haasteista ja vaikeista hetkistä, kun niitä eteen tulee.
Kasvattaa luonnetta ja myös kärsivällisyyttä - ja se onkin tälle tytölle joka kerta kova paikka ja oppimisen paikka - minä kun en ollut jonossa silloin kun sitä luonteenpiirrettä oltiin jakamassa.
Liikenneturvallisuudesta pari sanaa - tämä maa on edelleen autoilijoiden valtakuntaa, ikävä kyllä. Se voimakas autoilukulttuuri ja asenne, että autoilijat on kingejä ja muut vaan teiden tukkoja, elää edelleen täällä, ja toivottavasti pian siihen tulisi muutoksia.
Nämä tiet kuuluvat meille kaikille, meillä kaikilla on oikeus niitä käyttää, ja jokaisen tulee noudattaa liikennesääntöjä ja kunnioittaa toisia.
Autojen lisäksi teillä on myös meitä pyöräilijöitä, ja kävelijöitä, ja liikkeellä on myös hevosia - niin ratsastajia kuin myös kärryjen kanssa kulkevia.
Ja vaikka se hevonen olisikin tottunut ja rutinoitunut ja liikennevarma, niin autoilijat ja mopoilijat - ÄLKÄÄ ajako liian läheltä ja ÄLKÄÄ käyttäkö niitä äänitorvia!!!!!!!!!!
Ottakaan huomioon me muutkin liikenteessä liikkujat - sillä te ette ole siellä yksin, ettekä omista kaikkia teitä ja katuja - jokaisella on oikeus turvalliseen tiellä liikkumiseen!
http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/hevonen/hevonen_liikenteessa
Tämä tästä tällä kertaa......toukokuu pian jo puolivälissä ,alkaa polttelemaan ja jännittämään - mutta se kuuluu asiaan, ja on osa tätä koko suurta palapeliä - matkakuume - ikuinen sellainen.
Aurinkoista kevätpäivää kaikille!!!!!
http://www.visithelsinki.fi/en
http://www.visitporvoo.fi/
http://www.hostellit.fi/
