http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuuskamuikkunen
Yllä on linkki, joka kertoo Muumi-tarinoista tutuksi tulleesta Nuuskamuikkusesta.
Ja kun tuon kuvauksen tästä valloittavasta hahmosta lukee, se on jotenkin kovasti tutun oloinen - ihan kuin olisin tavannut hänet joskus...sieluntoveri...niin paljon samaa löytyy tämän persoonan luonteesta, että voisi välillä kuvitella sen kuvaavan minua...
Kai minä sitten olen myöskin eräänlainen Nuuskamuikkunen, ainakin siltä osin, että tykkään vaeltaa, kulkea yksin, päästä lähtemään - että voi tulla takaisinkin....
Erityisen kovaa minuun on kolahtanut Nuuskamuikkusen lentävä lause : " Kenenkään ei pitäisi omistaa enempää kun jaksaa mukanaan kantaa ".
Minua on usein kritisoitu tästä palavasta halustani liikkua ja kulkea, että pakenen jotain, että en kykene sitoutumaan ja olemaan pitkäjänteinen, koska en viihdy paikoillani, ja etsinkö itseäni jne.....
Vastaus kysymykseen : etsinkö itseäni - EN ETSI , koska en missään vaiheessa ole itseäni kadottanutkaan.
En myöskään pakene mitään tai ketään, minulla on täysin puhtaat jauhot pussissa eikä kukaan jahtaa minua - ainakaan teitääkseni :)
Minua ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta elää ja olla yhdessä paikassa liian pitkiä aikoja kerrallaan.
Kerranhan täällä vaan eletään, ja maailma on suuri ja jännittävä paikka, jossa on paljon kaikkea mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Olen ollut au pairina, opiskelijanvaihdossa, asunut muuten vaan ulkomailla, hoitanut hevosia ulkomailla, liikkunut asuntovaunulla pitkin Eurooppaa ja osittain Afrikassakin, käynyt 3lla perinteisellä pakettimatkalla,muutamalla risteilyllä,ja nyt viime vuosina hurahtanut tähän pyöräretkeilyyn, jota toistaiseksi olen tehnyt kotimaassa.
Tuohon kaikkeen edellämainittuun listaan voi lisätä pian senkin, että pääsen ihan ammattini puolesta reissaamaan työkeikoilla pitkin maita ja mantuja.
Kun lähdin opiskelemaan itselleni 3tta ammattia aikuisiällä, halusin nimenomaan sen olevan sellainen ammatti, joka avaa ovia ja mahdollisuuksia myös ulkomailla työn tekoon....niinpä siis kiinnostukseni ruokaa ja viinejä kohtaan sai harrastuksen lisäksi myös muuttaa muotoaan ammatikseni.
Pian pääsen muutamille kiinnostaville ja haastaville työkeikoille kotimaahani, saamaan todella arvokasta työkokemusta.
Pian alkaa myös mielenkiintoinen Bartender - kurssi, jossa 4n viiikon aikana saan erittäin laadukkaan ja intensiivisen opetuksen baarityöhön.
Haluan jatkuvasti kehittää itseäni, ja myös kielitaidon kartuttaminen kuuluu tähän osana.
Me olemme kaikki erilaisia, ja meitä kiinnostavat erilaiset asiat, ja elämme kukin omanlaistamme elämää - silti ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja olla.
Vaikka tasaisin väliajoin saankin osakseni aika ilkeääkin kritiikkiä ja palautetta, onneksi minulla on muutama rakas ystävä, jotka tukevat minua....ja kun minä kysyn heiltä, onko minussa jotain vikaa ja olenko ihan normaali? He vastaavat: määrittele mikä on normaali??
Veri vetää maailmalle - tien päälle - janoan sitä tunnetta, sitä liikkeen tunnetta....sitä pientä perhosten lentelyä vatsassani, kun teidän,että maisemat vaihtuu ja kohta tapahtuu taas jotain uutta...haastavaa..jännää....
Nuuskamuikkunen pakkaa reppunsa ja lähtee taas - jotta voi palata takaisinkin....
