Söitkö tänään?
Tänään
minä aion pitkän kirjoitustauon jälkeen avautua, sillä minulla on
asiaa.
Minä aion nimittäin puhua asiasta, joka koskettaa meitä ihan
kaikkia, joka päivä, monta kertaa päivässä – nimittäin
syöminen.
Aihe sattuu liipaisemaan läheltä, hyvinkin läheltä, monestakin
eri syystä.
Tärkein syy liene se, että henkiinjäämisen edellytyksiä on
ravitsemus, ja ruoka.
Toinen tärkeä syy on se,että minä satun pitämään ruoasta,
paljonkin, minä myös teen sitä mielelläni. Kolmas syy, miksi asia
on sydäntäni lähellä on se, että minulla on ystäviä ja
läheisiä,jotka tekevät uutterasti töitä kelloon ja kalentereihin
katsomatta, että meillä kaikilla on pöydässämme hyvää ja
laadukasta Suomalaista ruokaa: maitoa, leipää, kananmunia, lihaa
jne jne....
Olenpa ammoisina aikoina kouluttautunut itsekin maatalousalalle, ja
tehnyt töitäkin mm.lypsykarjatiloilla.
Nykyään työskentelen edelleen ruoan parissa, tarjoilemalla sitä
asiakkaille.
Joten lienee melko turvallista sanoa, että minulla on kohtuullisen
hyvät perustelut siihen, mitä tulen tässä nyt kertomaan.
Minä olen reissunainen, viihdyn maailmalla, mutta viihdyn entistä
enemmän myös rakkaassa kotimaassani, sillä juureni ovat täällä.
Kaikki ulkomailla vietetyt vuodet ja hetket ovat tuoneet paljon lisää
perspektiiviä siihen, miten näen ja koen kaiken, ja miten arvostan
omaa synnyinmaatani ja sen vahvuuksia.
Lukion historianopettajani sanoi minulle kerran, että on lottovoitto
syntyä Suomeen.
Tämä pitää paljolti paikkansa, sillä meillä on täällä vielä
enimmäkseen kaikki melko hyvin.
MUTTA – tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö olisi varaa
parantaa, ja etteikö olisi kipukohtia, joihin on puututtava.
Ja
yksi näistä kipukohdista on meidän maataloutemme, meidän
maanviljelijöidemme tila, josta myös minä, paljasjalkainen
kaupunkilainen, maidon suurkuluttaja, kannan huolta voimakkaasti.
Tänään on Helsingin katukuvissa näkynyt jotain sellaista, mitä
ei ihan vähään aikaan olekaan näkynyt – nimittäin sadoittain
traktoreita, jotka ovat tulleet ympäri Suomen pääkaupunkiimme.
Ja
nämä traktorit, ja maatalousyrittäjät, ovat siellä aivan
aiheesta ( joskin toivon että tilanne ei olisi koskaan mennyt näin
pitkälle ).
Samaan aikaan, kun eri ammattijärjestöt ovat meuhkanneet ja
vetvoneet näitä yhteiskuntasopimuksia ja viilanneet pilkkuja, niin
on yksi ammattiala, mikä on unohdettu kokonaan.
Oikeastaan on ehkä väärin sanoa, että heidät olisi unohdettu.
Paremminkin ehkä niin, että heitä on muistettu, mutta aivan
väärällä tavalla – nimittäin vaikeuttamalla heidän ammattiaan
ja työtään entisestään, ja ajettu nämä omasta ammattistaan ja
elämäntyöstään ylpeät ihmiset aivan äärirajoille.
He tekevät sellaista työtä, joista suurin osa meistä muusta
väestöstä, ei koskaan jaksaisi, eikä pystyisi tekemään.
Työ on fyysisesti raskasta, työajat ovat pitkät ja
epäsäännölliset, työstä saatu tulo on naurettava, mitätön.
Ja kun ilman maataloustukia ei tässä(kään) maassa ruokaa
kasvateta, niin sen lisäksi, että kateelliset ihmiset panettelevat
jatkuvasti heidän työtään, niin asianmukaiset virastot
laiminlyövät omat tehtävänsä maksamalla viljelijälle kuuluvat
tuet myöhässä – pahasti myöhässä.
Ja kun tuet eivät ole ajoissa tileillä kuten kuuluisi olla, niin
alkaakin korttitalo kaatua pahasti..seuraa domino efekti. Viljelijä
ei voi hoitaa maksujaan ajoissa, ja yksi surullinen esimerkki oli
tämä tila,jolta katkaistiin sähköt.
Mikä hyvinvointivaltio toimii näin?? Häpeällinen tilanne,
sietämätön.
Maatalousyrittäjämme ovat sitkeää porukkaa, sietävät paljon-
mielestäni liikaa, ja ansaitsevat paljon
enemmän, mitä koskaan saavat.
Tietenkin sen konkreettisimman, eli työstä saadun tulon olisi
oltava huomattavasti suurempi,mitä heillä nyt jää käteen- tyhjän
saa pyytämättäkin näet.
Myös rahallisen tulon ja palkan lisäksi, maatalousyrittäjämme
ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta, sillä faktahan on se, että
jos tästä maasta maatalous loppuu, niin kusessa ollaan ja huolella.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen....
Olen henkilökohtaisesti pettynyt siitä, että esim. varsin paljon
näkyvyyttä saavat huippukokit ovat nyt hiljaa.
Kukaan näistä nimekkäistä kokeista,joiden keittokirjoja pursuaa
kaupoissa,ja joiden tv ohjelmat täyttävät kuvaruutumme, ei ole
vaivautunut nousemaan esiin ja osoittamaan oman tukensa ruoan
alkutuotannon parissa tekeville ammattilaisille.
Ei ne raaka-aineet sinne ravintoloiden keittiöihin taikoen ole
tullut.
Sama pätee tietenkin myös eri suurtalouskeittiöihin: sairaalat,
koulut,päiväkodit jne....
Ja kun pienennetään ympyrää,niin vastuu koskee meitä ihan
jokaista – sillä me jokainen syömme.
Kauppojen keskusliikkeiden on otettava myös vastuu teoistaan, nämä
halpuuttamiskampanjat revitään suoraan tuottajien selkänahoista.
Kyllä me kuluttajat voimme vähän enemmän maksaa siitä puhtaasta
kotimaisesta ruoasta, jätetään vaikka muutama saunaolut juomatta
ja suklaalevy syömättä -valintojahan nämä ovat.
Me äänestämme kukkaroillamme ja jaloilllamme – huolehditaan siis
siitä,että valintamme tukevat Suomalaista ammattitaitoista
ruoantuotantoa.
Minä en ainakaan halua herätä sellaiseen Suomeen, jossa ei ole
enää omavaraisuutta,vaan kaikki tulee muualta.
Haluaisin itse tarjoilijana työskennellä sellaisessa paikassa,
jossa voisin hyvällä omallatunnolla kertoa asiakkaille, että ruoka
on tullut läheltä, ja se on laadukasta Suomalaista tuotantoa, jota
meille joka päivä 24/7 tarjoavat ylpeänä työstään ja
osaamisestaan maataloustuottajat.
Lämmin
kiitos teille kaikille Suomalaisille ruoantuottajille, arvostan
vilpittömästi teidän työntänne, ja omalta osaltani lupaan
entistä enemmän ostaa kotimaista ja tehdä valintoja,joiden
ansiosta jaksaisitte tehdä rakastamaanne työtä vähän pidempään.
T.Ansku
