Söitkö tänään???

Söitkö tänään?

         Tänään minä aion pitkän kirjoitustauon jälkeen avautua, sillä minulla on asiaa.

Minä aion nimittäin puhua asiasta, joka koskettaa meitä ihan kaikkia, joka päivä, monta kertaa päivässä – nimittäin syöminen.

Aihe sattuu liipaisemaan läheltä, hyvinkin läheltä, monestakin eri syystä.

Tärkein syy liene se, että henkiinjäämisen edellytyksiä on ravitsemus, ja ruoka.

Toinen tärkeä syy on se,että minä satun pitämään ruoasta, paljonkin, minä myös teen sitä mielelläni. Kolmas syy, miksi asia on sydäntäni lähellä on se, että minulla on ystäviä ja läheisiä,jotka tekevät uutterasti töitä kelloon ja kalentereihin katsomatta, että meillä kaikilla on pöydässämme hyvää ja laadukasta Suomalaista ruokaa: maitoa, leipää, kananmunia, lihaa jne jne....

Olenpa ammoisina aikoina kouluttautunut itsekin maatalousalalle, ja tehnyt töitäkin mm.lypsykarjatiloilla.

Nykyään työskentelen edelleen ruoan parissa, tarjoilemalla sitä asiakkaille.

Joten lienee melko turvallista sanoa, että minulla on kohtuullisen hyvät perustelut siihen, mitä tulen tässä nyt kertomaan.

   Minä olen reissunainen, viihdyn maailmalla, mutta viihdyn entistä enemmän myös rakkaassa kotimaassani, sillä juureni ovat täällä.

Kaikki ulkomailla vietetyt vuodet ja hetket ovat tuoneet paljon lisää perspektiiviä siihen, miten näen ja koen kaiken, ja miten arvostan omaa synnyinmaatani ja sen vahvuuksia.

Lukion historianopettajani sanoi minulle kerran, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Tämä pitää paljolti paikkansa, sillä meillä on täällä vielä enimmäkseen kaikki melko hyvin.

MUTTA – tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö olisi varaa parantaa, ja etteikö olisi kipukohtia, joihin on puututtava.

Ja yksi näistä kipukohdista on meidän maataloutemme, meidän maanviljelijöidemme tila, josta myös minä, paljasjalkainen kaupunkilainen, maidon suurkuluttaja, kannan huolta voimakkaasti.

Tänään on Helsingin katukuvissa näkynyt jotain sellaista, mitä ei ihan vähään aikaan olekaan näkynyt – nimittäin sadoittain traktoreita, jotka ovat tulleet ympäri Suomen pääkaupunkiimme.

Ja nämä traktorit, ja maatalousyrittäjät, ovat siellä aivan aiheesta ( joskin toivon että tilanne ei olisi koskaan mennyt näin pitkälle ).

Samaan aikaan, kun eri ammattijärjestöt ovat meuhkanneet ja vetvoneet näitä yhteiskuntasopimuksia ja viilanneet pilkkuja, niin on yksi ammattiala, mikä on unohdettu kokonaan.

Oikeastaan on ehkä väärin sanoa, että heidät olisi unohdettu.

Paremminkin ehkä niin, että heitä on muistettu, mutta aivan väärällä tavalla – nimittäin vaikeuttamalla heidän ammattiaan ja työtään entisestään, ja ajettu nämä omasta ammattistaan ja elämäntyöstään ylpeät ihmiset aivan äärirajoille.

He tekevät sellaista työtä, joista suurin osa meistä muusta väestöstä, ei koskaan jaksaisi, eikä pystyisi tekemään.

Työ on fyysisesti raskasta, työajat ovat pitkät ja epäsäännölliset, työstä saatu tulo on naurettava, mitätön.

Ja kun ilman maataloustukia ei tässä(kään) maassa ruokaa kasvateta, niin sen lisäksi, että kateelliset ihmiset panettelevat jatkuvasti heidän työtään, niin asianmukaiset virastot laiminlyövät omat tehtävänsä maksamalla viljelijälle kuuluvat tuet myöhässä – pahasti myöhässä.

Ja kun tuet eivät ole ajoissa tileillä kuten kuuluisi olla, niin alkaakin korttitalo kaatua pahasti..seuraa domino efekti. Viljelijä ei voi hoitaa maksujaan ajoissa, ja yksi surullinen esimerkki oli tämä tila,jolta katkaistiin sähköt.

Mikä hyvinvointivaltio toimii näin?? Häpeällinen tilanne, sietämätön.

Maatalousyrittäjämme ovat sitkeää porukkaa, sietävät paljon- mielestäni liikaa, ja ansaitsevat paljon

enemmän, mitä koskaan saavat.

Tietenkin sen konkreettisimman, eli työstä saadun tulon olisi oltava huomattavasti suurempi,mitä heillä nyt jää käteen- tyhjän saa pyytämättäkin näet.

Myös rahallisen tulon ja palkan lisäksi, maatalousyrittäjämme ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta, sillä faktahan on se, että jos tästä maasta maatalous loppuu, niin kusessa ollaan ja huolella.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen....

Olen henkilökohtaisesti pettynyt siitä, että esim. varsin paljon näkyvyyttä saavat huippukokit ovat nyt hiljaa.

Kukaan näistä nimekkäistä kokeista,joiden keittokirjoja pursuaa kaupoissa,ja joiden tv ohjelmat täyttävät kuvaruutumme, ei ole vaivautunut nousemaan esiin ja osoittamaan oman tukensa ruoan alkutuotannon parissa tekeville ammattilaisille.

Ei ne raaka-aineet sinne ravintoloiden keittiöihin taikoen ole tullut.

Sama pätee tietenkin myös eri suurtalouskeittiöihin: sairaalat, koulut,päiväkodit jne....

Ja kun pienennetään ympyrää,niin vastuu koskee meitä ihan jokaista – sillä me jokainen syömme.

Kauppojen keskusliikkeiden on otettava myös vastuu teoistaan, nämä halpuuttamiskampanjat revitään suoraan tuottajien selkänahoista.

Kyllä me kuluttajat voimme vähän enemmän maksaa siitä puhtaasta kotimaisesta ruoasta, jätetään vaikka muutama saunaolut juomatta ja suklaalevy syömättä -valintojahan nämä ovat.

Me äänestämme kukkaroillamme ja jaloilllamme – huolehditaan siis siitä,että valintamme tukevat Suomalaista ammattitaitoista ruoantuotantoa.

Minä en ainakaan halua herätä sellaiseen Suomeen, jossa ei ole enää omavaraisuutta,vaan kaikki tulee muualta.

Haluaisin itse tarjoilijana työskennellä sellaisessa paikassa, jossa voisin hyvällä omallatunnolla kertoa asiakkaille, että ruoka on tullut läheltä, ja se on laadukasta Suomalaista tuotantoa, jota meille joka päivä 24/7 tarjoavat ylpeänä työstään ja osaamisestaan maataloustuottajat.

Lämmin kiitos teille kaikille Suomalaisille ruoantuottajille, arvostan vilpittömästi teidän työntänne, ja omalta osaltani lupaan entistä enemmän ostaa kotimaista ja tehdä valintoja,joiden ansiosta jaksaisitte tehdä rakastamaanne työtä vähän pidempään.

 T.Ansku