" Antaa hyvän kiertää - pyöräillen kohti parempaa huomista "

" Antaa hyvän kiertää - pyöräillen kohti parempaa huomista " - sivut löytyvät myös facebookista tämän linkin kohdalta:

http://www.facebook.com/AntaaHyvanKiertaaPyoraillenKohtiParempaaHuomista

Polkupyörä - kulkuneuvo
pyöräily - tapa liikkua paikasta A paikkaan B

Pyöräily on ekonominen tapa liikkua, ja aivan ehdottomasti ekologinen, kyllä ympäristö kiittää heitä,jotka näin kulkevat.
Pyöräily on loistava tapa pysyä kunnossa, matka etenee ja maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin.
Pyöräilyä voi harrastaa yksin ( kuten mie ), tai yhdessä - se sopii kaikille tenavista seniori-ikäisiin.
Pyöräilyä voi harrastaa ympäri vuoden - jopa Suomessa, ja talvipyöräilyn otan minäkin nyt mukaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana - ja siitä tuleekin jännää:)))

   Pyöräilyyn voi yhdistää lukuisia eri harrastuksia: telttailun, valokuvauksen, marjastuksen, matkailun niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ruokakulttuureihin tutustuminen ym ym ym......

   Matka etenee sopivan joutuisasti,että ehtii päivässäkin yllättävän pitkälle halutessaan.Kuitenkin se vauhti on sopivan rauhallista, että pystyy paremmin nauttimaan ympäröivästä luonnosta: ojien varsien kukissa kirmailevista perhosista, laulavista linnuista, pellolla loikkivasta jäniksestä, laiduntavista hevosista jne jne...

  Pyörällä pääsee oikeastaan ihan minne vaan,mihin haluaa,ns. off the beaten path, eli pois niiltä yleisiltä vilkkailta teiltä ja seikkailemaan sinne,missä elämä maistuu makeilta mansikoilta, ja missä ilma on raikas hengittää....Ja tietähän riittää polkea - ihan kuskin kunnon ja halujen mukaan.
   On ihana pysähtyä välillä pitämään taukoa johonkin puun juurelle...kaivaa kassista termari ja juoda kahvit ja syödä eväsleivät - jatkaa sitten taas matkaa......

  Pyöräily on muutakin kuin se alla oleva kulkuneuvo ja tapa liikkua, se voi olla intohimo ja elämäntapa - siihen voi jäädä pahastikin koukkuun, mutta se on aika hyvä riippuvaisuus:)

  Minun Nishiki city hybrid 351 on hankittu v. 2006, ja sitä on huollettu ja tuunattu suurella sydämellä,ja se kulkee kuin ferrari, se on unelma kumppani niin kauppareissuille kuin pidemmillekin retkille....se on sukkela kuin salama asfalttisella maantiellä,ja sitkeä pikku työjuhta kuoppaisemmassakin maastossa.
Parin viikon päästä se pääsee taas kunnon talvihuoltoon, ja nyt se saa todellakin allensa aivan upouudet nastarenkaat ja jarrupalat, joten seikkailumme voivat jatkua talvellakin - kunhan ensin opettelee pystyssä pysymään:)))

  Tässä blogissani tulen jatkossakin kirjoittelemaan tuntojani kaiken maailman asioista,mutta yhtä lailla se tulee toimimaan myös tuon pyöräilyharrastukseni ja siihen liittyvien juttujen kerrontapaikkana.....kuten myös ylläoleva facebook linkkikin.....

  Ideoita minulla riittää niin talven kuin tulevan kevään ja kesänkin varrelle....ensi kesänä on ainakin Utön saari uusi kohde,jonne matkustan punaisen paholaiseni kanssa....loppukesästä on aikomus lähteä myös ulkomaille,kohteena joko Viro tai Gotlanti......mutta sinne on vielä pitkä aika.....oikealla pukeutumisella ja oikealla asenteella voi saada paljon irti myös loppusyksystä ja talvesta - ja sitähän meidän maassa riittää....jotren jos jäis jo nyt kevättä odottelemaan, siitä tulisi piiiiitkä odotus - ja tunnetusti, kärsivällisyys ei kuulu minun hyveisiini:)))

   Palataan taas linjoille paremmalla aikaa....antaa pyörien pyöriä ja hyvän kiertää...:))

Suojelusenkelilleni

Kylmä ja tyly syystuuli imeytyy väkisin luihin ja ytimiin – vedän takkia tiukemmin kiinni ja hytisen hieman kun kävelen pitkin järven rantaa.

Puut ovat jo niin alastoman näköisiä, muutama yksinäinen ruskan värittämä lehti pitää tiukasti oksasta kiinni välttääkseen putoamasta tyhjyyteen.

    Katselen taivaalle ja yritän hakea sieltä äärettömyydestä jonkun kiintopisteen, johon kohdistaa katseeni ja ajatukseni.

Tunnen itseni pieneksi ja hauraaksi – yksinäiseksi.

Kuin huomaamatta lakkaa tuulemasta, järven pinta vaimenee, kuin odottaen jotain.

Eteeni leijailee tuo kaunis oranssi puunlehti – hiljaa, kevyesti laskeutuu järven pintaan jääden siihen kellumaan.

   Tunnen pehmeän kosketuksen poskellani – aistin sen.

Minun suojelusenkelini on läsnä – vaistoan sen jokaisella solullani.

Se puhuu minulle, lohduttaa minua.

Sillä on lempeä kosketus, heleä nauru ja voimakas läsnäolo.

    Rakas äiti – et voi aavistaakaan miten paljon sinua kaipaan.

Huomaan puhuvani sinulle päivittäin, kysyväni neuvoa kun olen eksyksissä.

Huomaan lähettäväni sinulle postikortteja, kun olen retkilläni – mihin osoitteeseen??? Pilvi numero 4 vasemmalta, se kaunis pumpulin pehmeä sydämenmuotoinen pilvi....

Huomaan kääntäväni radiota pienemmälle kun Kirka laulaa, sinä et tykännyt KirkastaJ

Näen usein sinut kaupungilla pyöräsi kanssa- kauppahallissa juttelemassa ystäviesi kanssa ja raikas naurusi kimpoilee kauppahallin seiniltä kuin nuotit...

  Sie äiti jouduit monta kertaa koville, ja nyt suojelusenkelinäkin saat vieläkin kiiruhtaa vuokseni ihan liikaa.

    Mutta minä tiedän sen,ettet haluaisi minun muuttuvan tippaakaan, vaan haluat minun olevan aina urhoollisesti oma itseni ja jatkamaan rohkeasti kulkua omia polkujani pitkin.

     Ja niin minä teenkin – kiitos äiti, kun jaksar valaa minuun uskoa ja annat voimia – kiitos tästäkin hetkestä kanssasi.

 Nähdään taas pian!

 T: tytönhupakkosi

Ps. Ensi kerralla mie ostan ne kahvipullat...eikä väitetä vastaan....

Pps. Toivottavasti sinulla on nyt lattiamatto ilman hapsuja

Makuja läheltä ja kaukaa - Suomalaisen ruoantuotannon puolesta

” Aina kun mä maitoo juon, mä  muistan sut ja hetken tuon, sulle sanoin näkemiin,lähden maalta kaupunkiin ”.

Kaikki muistavat varmaan tämän klassisen Valion maitomainoksen, minulle se on ainakin jäänyt päähän loppuelämäkseni.

Vaikka olenkin kaupunkilainen, kävin maatalousalan koulutuksen nuorena ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla. Minulla on myös ystäviä,jotka ahkeroivat joka päivä uutterasti omilla maatiloillaan tuottaakseen meille kaikille laadukasta ja puhdasta kotimaista ruokaa.

Tätä kirjoittaessani minulla on nytkin lasissa tuo juomista jaloin ja parhain: raikas suomalainen kylmä maito, ja kyytipoikana herkullista ruisleipää – sekin kotoisin omilta viljapelloiltamme.

 Kuinka kauan tämä oman maan tuotannoilla herkuttelu voi jatkua? Siitä olen huolissani, aidosti ja vilpittömästi huolissani.

Levottomana katselen ja luen uutisista, kuinka ahtaalle meidän maanviljelijämme laitetaan, ja kuinka koko ajan tiloja ympäri kauniin kotimaamme lakkautetaan – lappu luukulle,pönkät oviin..ja taas on jossain yksinäisiä autioita tiloja, jotka vielä hetki sitten sykkivät elämää ja tuottivat kaikille hyviä raaka.aineita jokaisen ruokapöytään.

Ulkomailta tuodaan halvalla yhtä sun toista, mutta laatu on aina arvoitus.

Vastuu maaseutujemme tulevaisuudesta on toki enimmäkseen poliittisilla päättäjillämme, mutta mekin – jokainen yksilöllinen kuluttaja, voimme vaikuttaa omilla teoillamme ja ostopäätöksillämme, että Suomalainen ruokatuotanto jatkuisi maassamme vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Meillä karavaanareilla on oivallinen tilaisuus tukea omaa ruokatuotantoamme, kun seikkailemme tuolla ristiin rastiin asuntoautojemme ja –vaunujemme kanssa.

Meidän ulottuvillamme on kaupunkien torien ja kauppahallien lisäksi myös lukuisat muut kiinnostavat kohteet, joista voimme ostaa todella herkullisia lähitilojen tuotteita. Tämän artikkelin oheen laitan muutaman käyntikohteen,toiv.innostutte niissä vierailemaan. Ja silloinkin, kun karavaani ei liiku, voi pikku kodin jääkaappia täyttää kotimaisella maidolla ja kasviksilla, kuin myös kotimaisella lihalla.

Lypsykarjataloutta harjoittavien tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa, ja sama tilanne on myös sikatiloilla.

Olemme koko ajan muuttuneet urbaanimmaksi, erkaantuneet luonnosta ja maaseudusta, samoin kuin lapsemme.

Keskiverto lapsi tuntee ja tietää paremmin Borneon nenäapinasta, kuin että meillä on esimerkiksi suomessa myös omia lehmärotujamme.

Kaupungin asfalttiviidakot ovat tutumpia paikkoja nuorillemme, kuin kesälomat maaseudulla heinätöitä tehden ja lehmiä laitumilta huhuille lypsylle.

Toivoisin vilpittömästi, että tukisimme puhkikulutettujen ja meluisten huvipuistojen lisäksi, tai niiden hyvänä vaihtoehtona, kotimaista maatilamatkailua ja herkuttelisimme retkillämme sinivalkoisia makuaarteitamme.

Mari Laulumaa     

     -Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi(ympärivuotinen)

-         Muurlan suoramyynti, Muurlantie 23, Muurla

-         Makuliha , Kärsäkuja 6, Tammela ( ympärivuotinen, lihanjalostusta ja myymälä )

-         Armas maitokauppa, Tuomiokirkonkatu 17, Tampere ( maatiaismunia, meijerituotteita, deli ym )

-         Luomu – ja lähiruokapuoti Aito, Sepänkatu 4, Uusikaupunki

-         Benjamin maatilatori, Iitintie 6, Kausala

-         Topin maatilamyymälä, kaartotie 8, Muuruvesi

-         Snickars Fisk, Mustasaari

-         Heila lähiruokatori, Työmiehen tie 35,Heinola

( Lähde: Suomen 100 lähiruokakohteet, Karttakeskus)

" Pay it forward "

http://www.punainenristi.fi/opi-ensiapua


     Kaunis kesäinen päivä. Kaksi ystävystä ajamassa lounaalle miellyttävän hiljaisuuden vallitessa autossa.
Ystävä hiljentää liikennevaloihin niiden vaihtuessa pian vihreästä oranssiksi ja sitten punais--------->>>>
PAM!!!!!!!!!
Mieletön rysäys...kurkkaus varpaisiin,ne liikkuvat..katse ystävän suuntaan - hän on kunnossa luojan kiitos mutta katsoo vierustoveriaan kauhistuneen näköisenä....veren makua suussa ja kova kipu otsassa....
..minua katsomaan ryntää paikalle saapunut lähihoitaja ja takana ajanut rekkakuski, joka ajoi peräämme....

 Edellämainittu tilanne on tosi tarina viime heinäkuulta, jolloin jouduin kolariin ystäväni kanssa. Meidän peräämme ajoi täyslastissa ollut perävaunullinen rekka, joka viskaisi automme lähes 15 metriä eteenpäin suoraan päin punaisia risteyksen läpi. Meillä oli onnea ja suojelusenkelit matkassamme - auto meni kyllä lunastukseen,ystävälleni tuli ruhjeita turvavyöstä. Minäkin selvisin melko vähin vammoin, mutta henkisesti paljon kovemmin kolhuin.
Iskin törmäyksen voimasta kasvoni kojelautaan,ja silmälasini sanka aiheutti syvän kalloon asti menneen haavan otsaani,sekä aivotärähdyksen.

Paikalla ollut lähihoitaja toimi esimerkillisesti, ja vaikka minulla oli huono olo ja pelotti,hän oli siinä tukena siihen asti,kunnes ensihoitajat saapuivat ja veivät minut paikattavaksi - kotiuduin jo samana iltana myöhään.

  Miksi tähän nyt sitten palasin?? Koska oma muistoni tästä pelottavasta onnettomuudesta toimii loistavana aasinsiltana siihen, mistä nyt jatkan.

     Olin tällä viikolla maanantaina ja tiistaina Helsingissä päivittämässä ensiaputaitoni SPR:n EA 1 kurssilla, edellisestä kerrasta olikin kulunut jo liian kauan ja kortti oli vanhentunut. Tämä kurssi oli todella hyvä ja hyödyllinen,ja jätti paljon ajattelemisen aihetta - sekä halun suorittaa jatkokurssin eli EA2n mahdollisimman pian.
 Siinä samalla kun harjoittelin painallus-ja puhalluselvytystä mielessäni kävi ne lukuisat liikenneonnettomuudet,joista viime viikkoina on joutunut lehdistä lukemaan..jokainen menetetty ihminen on yksi liikaa......
Mietin omia mahdollisia reaktioitani,jos joutuisin ensimmäisenä kolaripaikalle...totesin, että sitä on mahdoton tietää,sen näkee vaan jos oikeasti tilanne tulee kohdalle - toivottavasti ei tule..
Ainakin tämän kurssin käytyäni koen olevani hieman valmiimpi toimimaan,kun tiedän miten pitäisi toimia ja taitojakin on jo hallussa.....

    Mielestäni tämä SPRn EA1 kurssi on niin hyvä ,että sen pitäisi kuulua jo peruskoulumme opetussuunnitelmaan - esimerkiksi 9. luokkalaisten biologian opetussuunnitelmaan - että jokainen peruskoulun käynyt osaisi nämä taidot.
 Koskaan ei voi tietää, mitä elämä heittää kohdallemme, ja jokainen meistä on oikeutettu saamaan ensiapua ja huolenpitoa, sekä myös velvollinen sitä toiselle antamaan - pay it forward!!!
 Ihmismäärä on lisääntynyt, kuka tahansa sinun vieressäsi vaikka työmatkalla linja-autossa voi saada sairauskohtauksen.
Liikenne on vilkastunut ja automäärät lisääntynyt, valitettavan surullista on se,että myös liikennekolareita sattuu.....elämä on niin arvaamaton.

      Milloin SINÄ olet käynyt ensiapukurssin?? Ovatko tietosi ajan tasalla? Milloin olet viimeksi luovuttanut verta? Onko kotisi / autosi/työpaikkasi ensiapulaukku kunnossa???
Käytäthän kypärää pyöräillessäsi?? Ja käytäthän turvavyötä autossa??

   AUTOILIJAT: suojatiet eivät ole koristeita - niillä on oma tarkoituksensa!!!! Samoin liikennevaloilla,ne eivät ole diskovaloja....varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta sinne tien päälle , meitä on siellä monta, myös paljon pieniä kulkijoita koulureput selässään!

  JA -----JOS OTAT, ET AJA!!!!!!!!!!! 0 - toleranssi alkoholin ja autoilun suhteen!!!

  Turvallista torstaita kaikille - isoille ja pienille, ihmisille ja eläimille!!!

Maailman eläinten päivä 4.10.

 Tänään vietetään maailman eläinten päivää! Onhan se hienoa, että tällainen päivä on olemassa, jolloin erityisesti eläimet saavat huomiota mm. mediassa jne....
Eläinten päivä pitäisi olla joka päivä - 365 päivää vuodessa!

 Alla olevan pienen tarinani olen kirjoittanut kauan aikaa sitten ,mutta omistan sen nyt tänään kaikille eläimille.


                                                  Pieni kulkurikissa

          Pieni, sateen läpimäräksi kastelema viluinen kissa kuljeskelee yksin pimeydessä halki meluisten katujen..
kiireiset askeleet potkivat ohikulkiessaan tätä yksinäistä ,eksynyttä taivaltajaa..autot ajavat ohitse..ohikiitävien autojen renkaista lentämä vesi kimpoaa kulkurin turkille..väreet kulkevat pienen hahmon selkää pitkin..autojen valot sokaisevat..

     Pieni yksinäinen taivaltaja hakee..hakee...etsii..kiertää kaikki kaupungin kahvilat..
turhaan..ei löydä..katsoo vielä viimeisenkin nurkan taakse - hiipii pitkin hämärän kujan seinämää, pelästyy kohti tulevaa rämisevää peltipurkkia..edessä on ovi..livahtaa siitä sisään..

..musiikki kantautuu jo eteiseen..kauniit pianon sävelet lumoavat kissan..joku kantaa eteen ruokakipon ja juomaa..

Pienen vilusta värisevän eläimen eteen pysähtyvät askeleet..taasko tulee potku?!
 Ei..kissa nostetaan syliin, viedään lämimässä sylissä takan eteen, silitetään..uskaltaisikohan pieni kulkuri ummistaa hetkeksi silmänsä..pieneksi toviksi vain...uskaltaa se...kädet lepäävät kostealla turkilla ja lempeästi silittävät vaeltajaa uneen...
Hetkeksi on pieni kulkuri löytänyt taas kodin, turvallisen majapaikan..

Kuntavaali syksy

Mari Laulumaa, 31 ( vihreät) / Lohja

 Lähdin mukaan kunnallisvaali ehdokkaaksi Lohjalle, tämä on toinen kerta vihreiden ehdokkaana ( kerran olin keskustan ehdokkaana, mutta palasin vihreisiin koska koen sen läheisemmäksi omaa ajatusmaailmaani).

  En ole ihan varma, oliko tämä nyt oikea veto siinä mielessä,että ajankohta omaa elämäntilannetta ajatellen ei ole ihan paras mahdollinen, opiskelu ja työharjoittelu pitää kovasti kiireisenä,ja se on kuitenkin nyt vielä valmistumiseen asti se minun prioriteettini - tietenkin poikani on se numero 1 aina.
Anyway..yritän parhaani aikaresurssit huomioon ottaen, ja teen tämänkin omalla tyylilläni ja ilman suurempia härdellejä. 
Vastailin joihinkin vaalikoneisiin, tein esittelyn facebookin Lohjan vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden omille sivuille ja tänne omaan blogiini kirjoittelen ajatuksiani kunta asioista ja muistakin päivänpolttavista uutisista.
Sen kummemmin en mitään muita virallisia vaalisivuja aio tehdä, joten näillä mennään.

    Mulla ei ole mitään suuria vaalilupauksia, mutta jos / kun joku antaa minulle äänensä ja niitä tulisi niin paljon että pääsisin läpi,niin parhaani teen aina siinä mihin ryhdyn!!!!!Olen aina oma itseni joka paikassa ja seison vahvasti omien ajatusteni ja mielipiteideni takana niistä järkähtämättä....tätä piirrettä voitaisiin toki pitää negatiivisena, mutta itselleni olen ensin vastuussa,ja haluan kyetä katsomaan itseäni peilistä joka päivä.

   Olen Savolainen, Kuopiosta kotoisin, ja ylpeä juuristani ja murteestani. Lohjalle olen muuttanut keväällä 2002,kietrrettyäni maailmallakin hyvän aikaa ja asuttuani ulkomailla vuosikausia. Usea vuosi kesti kotiutua tänne, mutta nyt tunnen itseni kotiutuneeksi ja viihdyn täällä.

       Minulla on 2 poikaa, viihtyisä pieni koti, opiskelen tarjoilijaksi (valmistun vuoden lopussa) ja olen ikiliikkuja!
Harrastuksiani ovat: pyöräily, juoksu ( 2 puolimaratonia juossut), uinti ja kuntosali, kirjoittaminen ja valokuvaus, eläimet ja luonto, ruoka & viinit jne.....

 Olen tehnyt 5 vuotta omaa projektia :

http://www.marinmaatiaiset.net/

se on nyt ollut ns,telakalla, mutta elvytän sitä koko ajan uuteen kukoistukseen opintojeni päätyttyä.

    Asuntovaunulla tuli reissattua vuosikausia ympäri Eurooppaa,jopa Marokossa, nyt se on toiminut kotina, ja onkin viihtyisä koti <3   Matkailua harrastan edelleen, koska minulla on levoton sielu ja levottomat jalat...nyt kulkuneuvona toimii lumettomana aikana uskollinen polkupyöräni " punainen paholainen",jonka kanssa hyötykäytön lisäksi (kauppareissut ja työmatkat) teen pitkiäkin pyöräretkiä ympäri kaunista kotimaatamme.

    Minulla on myös maatalousalan koulutus ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla, jonka lisäksi tuo projektini maatiaiskotieläinten parissa vei minut myös maalle uutterien ja ammatilleen omistautuneiden ihmisten pariin.
   Arvostan suuresti suomalaista maatalousyrittäjyyttä, samoin kuin muutakin pienyrittäjyyttä, ja sitä pitäisi tukea mahdollisimman hyvin.

   Näihin kaikkii asioihin palaan lähipäivinä,ja kirjoitan enemmän mielipiteitäni ja ajatuksiani elämästä....
hyvää päivänjatkoa kaikille!!!

http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri