Makuja läheltä ja kaukaa - Suomalaisen ruoantuotannon puolesta

” Aina kun mä maitoo juon, mä  muistan sut ja hetken tuon, sulle sanoin näkemiin,lähden maalta kaupunkiin ”.

Kaikki muistavat varmaan tämän klassisen Valion maitomainoksen, minulle se on ainakin jäänyt päähän loppuelämäkseni.

Vaikka olenkin kaupunkilainen, kävin maatalousalan koulutuksen nuorena ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla. Minulla on myös ystäviä,jotka ahkeroivat joka päivä uutterasti omilla maatiloillaan tuottaakseen meille kaikille laadukasta ja puhdasta kotimaista ruokaa.

Tätä kirjoittaessani minulla on nytkin lasissa tuo juomista jaloin ja parhain: raikas suomalainen kylmä maito, ja kyytipoikana herkullista ruisleipää – sekin kotoisin omilta viljapelloiltamme.

 Kuinka kauan tämä oman maan tuotannoilla herkuttelu voi jatkua? Siitä olen huolissani, aidosti ja vilpittömästi huolissani.

Levottomana katselen ja luen uutisista, kuinka ahtaalle meidän maanviljelijämme laitetaan, ja kuinka koko ajan tiloja ympäri kauniin kotimaamme lakkautetaan – lappu luukulle,pönkät oviin..ja taas on jossain yksinäisiä autioita tiloja, jotka vielä hetki sitten sykkivät elämää ja tuottivat kaikille hyviä raaka.aineita jokaisen ruokapöytään.

Ulkomailta tuodaan halvalla yhtä sun toista, mutta laatu on aina arvoitus.

Vastuu maaseutujemme tulevaisuudesta on toki enimmäkseen poliittisilla päättäjillämme, mutta mekin – jokainen yksilöllinen kuluttaja, voimme vaikuttaa omilla teoillamme ja ostopäätöksillämme, että Suomalainen ruokatuotanto jatkuisi maassamme vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Meillä karavaanareilla on oivallinen tilaisuus tukea omaa ruokatuotantoamme, kun seikkailemme tuolla ristiin rastiin asuntoautojemme ja –vaunujemme kanssa.

Meidän ulottuvillamme on kaupunkien torien ja kauppahallien lisäksi myös lukuisat muut kiinnostavat kohteet, joista voimme ostaa todella herkullisia lähitilojen tuotteita. Tämän artikkelin oheen laitan muutaman käyntikohteen,toiv.innostutte niissä vierailemaan. Ja silloinkin, kun karavaani ei liiku, voi pikku kodin jääkaappia täyttää kotimaisella maidolla ja kasviksilla, kuin myös kotimaisella lihalla.

Lypsykarjataloutta harjoittavien tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa, ja sama tilanne on myös sikatiloilla.

Olemme koko ajan muuttuneet urbaanimmaksi, erkaantuneet luonnosta ja maaseudusta, samoin kuin lapsemme.

Keskiverto lapsi tuntee ja tietää paremmin Borneon nenäapinasta, kuin että meillä on esimerkiksi suomessa myös omia lehmärotujamme.

Kaupungin asfalttiviidakot ovat tutumpia paikkoja nuorillemme, kuin kesälomat maaseudulla heinätöitä tehden ja lehmiä laitumilta huhuille lypsylle.

Toivoisin vilpittömästi, että tukisimme puhkikulutettujen ja meluisten huvipuistojen lisäksi, tai niiden hyvänä vaihtoehtona, kotimaista maatilamatkailua ja herkuttelisimme retkillämme sinivalkoisia makuaarteitamme.

Mari Laulumaa     

     -Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi(ympärivuotinen)

-         Muurlan suoramyynti, Muurlantie 23, Muurla

-         Makuliha , Kärsäkuja 6, Tammela ( ympärivuotinen, lihanjalostusta ja myymälä )

-         Armas maitokauppa, Tuomiokirkonkatu 17, Tampere ( maatiaismunia, meijerituotteita, deli ym )

-         Luomu – ja lähiruokapuoti Aito, Sepänkatu 4, Uusikaupunki

-         Benjamin maatilatori, Iitintie 6, Kausala

-         Topin maatilamyymälä, kaartotie 8, Muuruvesi

-         Snickars Fisk, Mustasaari

-         Heila lähiruokatori, Työmiehen tie 35,Heinola

( Lähde: Suomen 100 lähiruokakohteet, Karttakeskus)