Eikös se sanonta mene, että koti on siellä, missä sydän on??
Ja mikä on koti?? Miten se käsitetään?
Näin wikipedia kertoo sanasta KOTI:
"Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.
Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kodiksi voi kutsua myös jotain tiettyä kaupunkia, seutua, valtiota tai muuta paikkaa jossa viihtyy erityisen hyvin. Kodin rajat eivät siis ole tarkat ja täsmälliset vaan suhteelliset. Vakituinen asuinpaikka ei aina tunnu kodilta, ja kodilta voivat tuntua myös paikat, joissa ihminen ei asu". ( wikipedia).
Minä olen ehtinyt tähän kohta 43 ikävuoteen mennessä asua monessa eri maassa ja monelaisissa asunnoissa,jotka kaikki silloin kunakin hetkenä edustivat ainakin joillakin määreillä kotiani. Olen asunut maalla, kaupungissa, pienissä kaupungeissa ja miljoonakaupungeissa.
Olen asunut maatilalla, rivitalon pätkässä, luhtitalossa, kerrostalossa....
Elämäni ensimmäistä kertaa tunsin suurta tyyneyttä ja mielenrauhaa vasta keväällä 2007, kun löysin kotini:sekä henkisen kuin myös fyysisen - ja sen kodin toi minulle 12,5 neliön tilaihme - asuntovaununi, jossa olen asunut nyt ympäri vuoden toukokuusta 2008 saakka.
Tämä on kulkurin koti,ja täällä on kulkurin hyvä olla.
Mikä sopiikaan tällaiselle levottomalle sielulle paremmin, kuin mökki pyörien päällä? Ja näistä mökin ikkunoista on katseltu niin Välimerta, kuin tuntureitakin ja kaikkea siltä väliltä. Seikkailujen ja tutkimusretkien välissä ja niiden jälkeen on aina hyvä palata kotiin - laittaa tuo ovi kiinni ja kääriytyä lampaantaljalle kynttilänvalossa rauhoittumaan.
Tämä kotini on turvasatama myös pojalleni, ja tässä on elänyt ja asunut ja matkaillut myös poikani isä useita vuosia. Tällä on käyty kääntymässä Sierra Nevadan vuorilla, ajeltu Marokon kuoppaisilla teillä, katseltu myrskyävää Atlanttia ikkunasta Runden saarella kuunnellen lokkien ja Lunnien ääniä.
Tämä on koti siinä missä muukin paikka, jota ihmiset yleensä kodikseen nimittävät. Tilat ovat fyysisesti pienet, mutta henkisesti suuret.
Eikä se ole koosta kiinni, täällä pystyy toteuttamaan kaikki ne tarpeet, mitä ihminen kodiltaan haluaa: rauhaa, turvaa, suojaa ja lämpöä, jne.....
Lämpöä piisaa talven pakkasista huolimatta, ja ruoka valmistuu kotoisasti kaasuliedellä. Sisävessakin on, ei tarvitse riu 'ulla käydä tarpeillaan.
Pesutilat löytyvät yleisistä tiloista, samoin pyykkitupa. Kaikki,mitä elämältä vaaditaan, kätkeytyy kotini seinien sisäpuolelle.
Ja kun on aika ja tarve vaihtaa maisemia, niin koti siirtyy näppärästi paikasta toiseen, ilman suurempia muuttotalkoita. Luonto on aina lähellä ja käsin kosketeltavissa..
En vaihtaisi tätä asumismuotoani ja elämäntapaani mihinkään mistään hinnasta. Tämä on ehkä muille koirankoppi, epäkelpoa asumista ym ym...uskokaa pois vaan, kaikki on jo kuultu.
Alkuun se loukkasi ja satutti, mutta enää en välitä. Minulle on kasvanut muutenkin paksu nahka, kuin sarvikuonolle. Minä kunnioitan muiden koteja, toivon samaa kunnioitusta omaa elämäntapaani ja kotiani kohtaan muiltakin.
Ei tämä ole keltään pois, eikä tämä vahingoita ketään. Tämä on vaan yksi tapa muiden joukossa elää ja olla.
Elä ja anna toistenkin elää , kukin tavallaan..rauhallista pyhäiltaa toivotellen: pienen torpan tyttö:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti