Aamun ensisäteet
osuvat kasvoillesi - näytät niin tyyneltä, levolliselta.
Käsivartesi lepää
vyötärölläni, siirrän sen varovasti pois ja puen ylleni t- paitasi ja tuoksusi.
Astun
aamukasteiselle nurmelle, ja paljaita varpaitani tervehtii viileä kesäinen
kosketus.
Hengitän sisääni puhdasta raikasta ilmaa - annan katseeni kiertää
edessäni uinuvassa maalaismaisemassa.
Kaukainen
kellonääni kantaa korviini, puna-valkeat kyytöt laiduntamassa - sielu lepää.
Askeleeni
kuljettavat minut järvenrantaan, vedenpinta on täysin tyyni, neitseellisen
koskematon.
Aurinko värjää järven selän kauniin hehkuvaksi, ja en voi vastustaa
kiusausta.
Riisun paitasi
ja rikon järven pinnan kahlatessani syvemmälle veteen - hitaasti soluttaudun
järven syliin,
ja kuulas vesi tuntuu vilvoittelevan alastonta kehoani.
Uin ja
nautin, aamu - uintiani säestää heinäsirkkaorkesteri, solistina tuntematon
vesilintu.
Vesi huuhtoo pois
hien iholtani, samalla kuitenkin myös sinun tuoksusi - äkkiä haluan palata
rantaan ja saada käsivartesi ympärilleni.
Hiivin takaisin
vuoteeseen, viereesi.
Hymyilet unesi läpi, ja minun on pakko saada maistaa
unesi huuliltasi....
..kevyesti , kuin
höyhen, huuleni koskettavat sinun raollaan olevia huuliasi, ja vedät minut
syliisi.
Kiepsautat minut
hellästi allesi vartalosi ollessa peittonani.
Värisen hieman, ja syleilet minua
tiukemmin.
Huulemme kohtaavat uudelleen, nyt hieman vaativammin.
..
Maistelet
järviveden pisaroita paljalta iholtani.
Huokaisen , kun kätesi hyväilee
rintojani.
Sinä sulatat jään
sisältäni - hellyydellä, kärsivällisyydellä herätät minut -
elvytät
minut..tuntemaan kuin nainen.
Aamu vaihtuu
päiväksi , illaksi, mutta meillä ei ole kiire minnekään,
aika on pysähtynyt,
teemme tutkimusmatkoja toisiimme...
Lakana soljuu
lattialle, lepään kainalossasi, hyväilen kasvojasi ja yksinäinen kyynel
vierähtää poskelleni - suutelet sen pois.
Ja kun viimein
maltamme nukkua, tiukasti toisiimme kääriytyneinä, on taas heinäsirkkojen aika
aloittaa sinfoniansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti