keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Etiikan vaikutuksista ruokavalioihin, osa 1




       Osallistuin työvoimakoulutuksena kurssille erityisruokavaliot - osaaminen, joka oli todella hyödyllinen ja kiinnostava " kertauskurssi" ravintola-alan ammattilaiselle, mutta myös ihan näin yleissivistyksenä yksilön tasollakin.
Yksi tehtävistäni oli seuraava:

   Kirjoita essee, jossa kerrot, mitä itse ajattelet etiikan vaikutuksista ruokavalintoihin?  Edut, haitat, hyödyt - yhteiskunnalle ja itsellesi

Tässä alla on nyt kirjoittamani essee ( joka sai muuten erinomaisen palautteen) .
Mutta koska jäi paljon sanomatta, niin osa 2 tulee myös pian tähän blogiini luettavaksi

Osa 1, olkaa hyvä

    Haluaisin paneutua tähän etiikka- keskusteluun vähän eri näkökulmasta, ja nostaa esiin alla eriteltyjä asioita, jotka kaikki mielestäni kuuluvat hyvin mukaan, kun keskustellaan ruoantuotannon ja ruokailun etiikasta.

Huoltovarmuus ja puhdas ruoka

Ruotsissa ruoan omavaraisuusaste on pudonnut jo 50 prosenttiin, kun se Suomessa on 80 prosenttia.
Huoltovarmuus ja omavaraisuus ruoantuotannossa on mielestäni yksi etiikan kulmakiviä.
Sen lisäksi, että sillä kriisiaikoina varmistetaan elintarvikkeiden saatavuus täällä kaukana pohjoisessa, sillä taataan myös työpaikkoja normioloissakin.
Lisäksi lähellä tuotettu vähentää kuljetuksen tuomaa ympäristörasitetta.

Elintarvike- turvallisuus

Meillä on Suomessa puhdasta ruokaa, verrattuna moneen muuhun maahan ihan Euroopankin sisällä.
Meillä on erittäin tarkka elintarvikevalvonta, aina alkutuotannosta tiloilta saakka ja koko matkan ajan sen päätepisteeseen asti.

Suomessa käytetään toiseksi vähiten EU:ssa antibiootteja tuotantoeläinten lääkinnässä ( vain Ruotsi edellä tässä) kun taas esim. Italiassa antibioottien käyttö on Suomeen nähden 14-kertainen, Espanjassa 12-kertainen.
Italian ja Espanjan pahan koronatilanteen on esitetty liittyvän osittain tähän. Koronan villiintymisen osasyynä voi näissä maissa olla viruksen ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yhteisvaikutus.


Ruokahävikki

Suomessa ruokahävikki on vuosittain 120 - 160 miljoonaa kiloa, eli 20-30 kg henkilöä kohti.
Kotitaloudet aiheuttavat eniten ruokahävikkiä ( 30prosenttia hävikistä tulee siis kotitalouksista) , ravitsemuspalveluissa ruokahävikkiä syntyy 20 prosenttia.
Kotitalouksissa hävikkiä syntyy määrällisesti eniten, mutta ravitsemispalveluissa hävikkiin joutuu suuri osa käsitellystä ruoasta.

Ruokahävikin vähentäminen niin kotitalouksissa kuin ammattikeittiöissäkin tulisi olla erittäin tärkeässä osassa jatkossa. Siihen on jo nyt kiinnitetty huomiota erilaisilla " hävikkiruokatempauksilla " , ja esim.kaupat antavat lahjoituksina ylimäärä-ruokaa hyväntekeväisyyteen.
Myös ravintoloilla on kehitelty omia mobiilisovelluksia hävikkiruoan hyödyntämisessä.
Noutopöytä-ruokailussa syntyy myös hävikkiä varsin paljon.
Niissä paikoissa , jossa noutopöytäruokailua veloitetaan painon mukaan, on havaittu, että ruokahävikkiä syntyy paljon vähemmän.
Olen myös tarjoilijana huomannut, että hotellien buffet-aamiaisilta syntyy todella paljon ruokahävikkiä, johon olisi syytä puuttua.

Lapset

Kasvatus lähtee kotoa.
Yhteiset ruokahetket perheen kanssa eivät ravitse pelkästään kehoa, vaan myös sielua.
Ruoan kunnioitus, sen valmistaminen yhdessä ja pöytätapojen opettelu ovat mielestäni erittäin tärkeä osa kasvatusta.
Toivoisin kuitenkin, että ruoan kasvatus ja ruokakulttuuri olisi osana myös koulujen opetussuunnitelmaa ihan 1lk lähtien.
Kun lapsille opetetaan, mistä ruoka tulee ja miten paljon sen eteen on nähtävä vaivaa, se on paras tapa oppia olematta pitämään ruokaa itsestäänselvyytenä.
Kotitalous voisi hyvin olla oppiaine jo sieltä ekaluokalta saakka. Siihen pystyy yhdistämään vaikka biologiaa, kun luokka kasvattaa itse esim.ruukkuyrttejä jne...
Ja kun ruokaillaan yhdessä, pöytätapojen lisäksi voidaan keskustella vaikka eri uskonnoista ja niiden omista ruokavalioista rajoitteineen ja paastoaikoineen jne..

Suomen kouluruokailu

Suomi ja Ruotsi ovat ainoita maita maailmassa, jossa valtio takaa kaikille maksuttoman ruoan joka päivä.
Suomessa ilmainen kouluruoka tuli vuonna 1948, sillä on pitkät perinteet ja niitä on pystyttävä ylläpitämään jatkossakin.
Esim. vuonna 2017 noin 15 prosenttia alle 16-vuotiaista suomalaislapsista kuului riskiryhmään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen osalta, eikä tilanne ole tältä osin viime vuosina muuttunut.
Kun Korona sulki tänä keväänä koulut ja sitä myötä kouluruokailun mahdollisuuden, tuli äkkiä selville se, miten paljon tässäkin maassa on lapsia, joiden ainoa päivittäinen lämmin ruoka on juurikin tuo ilmainen kouluruoka.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus monipuoliseen ravintoon.
Valitettavasti tämä ei vieläkään toteudu maapallollamme, sillä aliravitsemukseen menehtyy edelleen ihmisiä, erityisesti Afrikan maissa, suurin osa lapsia.
Jatkuvat sodat ja konfliktit sekä ilmastonmuutokset ja muut luonnonilmiöt ovat syitä siihen, että tälläkon hetkellä 45 miljoonaa ihmistä on välittömän ruoka-avun tarpeessa ( määrä siis yksistään Afrikassa ).


Olen nykyiseltä ammatiltani tarjoilija, minulla on myös maatilatalouden tutkinto ja työkokemusta lypsykarjatiloilta.
Olen kahden lapsen äiti, ja rakastan ruokaa. Minulle se ei ole vain polttoainetta, vaan siihen kuuluu niin paljon muutakin.

Loppusanoiksi haluaisin todeta:
Mikään ei maailmassa yhdistä ihmisiä yhtä paljon kuin ruoka.
Kun istutaan yhdessä pöydän ääreen nauttimaan yhdessä valmistetusta ateriasta, se on rauhan ele.
Ruoka on maailman paras rauhanturvaaja.
On mahdotonta vihata ihmistä, jonka kanssa jaat aterian samassa pöydässä.

Anneli Laulumaa 6.6.2020