Lohja -Virkkala - Fagervik - Raasep
125,79km / 7hrs 10 min
avg.speed: 17,53km /hr
max.speed: 41,05km /hr
Su 21.04.2013
Varhainen lintu madon nappaa - vai mitenkä se nyt meni???
Joka tapauksessa tämä tyttö oli sunnuntai aamuna ylhäällä jo 7n jälkeen kahvin keitossa ja aamupalan teossa, lintujen laulu ja yksinäinen auringonsäde ikkunaverhojen raosta herätti uinuvan matkalaisen ruususen unistaan uuteen päivän ja uuteen seikkailuun.
Keho ja mieli levänneenä ja virtaa täynnä oli hyvä lähteä jo hyvissä ajoin tien päälle ihmettelemään, mitenkä pitkälle se kevät olisikaan jo edennyt.
Oli niin hiljaista, autoliikennettä ei ollut juuri nimeksikään, ja vain jokunen koiran pissattaja oli aamulla silmät sikkarallaan kävelyllä.
Tämä kyseinen reitti, jonka ajoin, oli tuttu jo viime vuodeltakin, nyt lisäsin kohteeksi vain jännittävän Raaseporin linnan raunion.
Ajelin hauskaa ja mutkikasta Fagervikin museotietä pitkin, joka jatkui sitten ohi hiljaisen kevätauringossa kylpevän Fagervikin kylän kohti Raaseporia
http://www.fagervik.fi/FIN/fagervik.htm
Fagervikista pienen kuvaustauon jälkeen jatkoin siis matkaa kohti Raaseporin linnan raunioita.
Raaseporin linna sijaitsee Raaseporissa, Snappertunassa. Linna on rakennettu ilmeisesti jo 1300 luvulla.
Linnan loistokkaimmat hetket sijoittuivat 1400 luvulle, mutta Helsingin perustamisen jälkeen se menetti arvoaan ja asemiaan, ja 1500 luvun puolivälissä hylättiin , ja linna raunioitui.
Kun minä vierailin siellä, niin en suinkaan ollut yksin.
Ei - muita ihmisiä siellä ei ollut minun lisäkseni. Linnut olivat valloittaneet lähipuut ja lauloivat kilpaa, ja olin kuulevinani hieman mahtipontisuutta heidän äänissään.
Ja kun kiipesin aivan linnoituksen kylkeen, niin yllätin kevään ensimmäisen kyyn ottamassa aurinkoa kivetyksellä.
Jotenkin en osannut odottaa vielä kyitä liikenteessä, kun tuntui kevään alku olevan niin kankea ja kylmähkö. En siis todellakaan liikkunut mäkeä ylös höyhenen kevyesti, joten tömistelyni varmaan herätti kyy poloisen päivätorkuiltaan, ja närkästynyt pikku matelija toverini pakeni lähimmän kiveyksen suojiin piiloon manaten varhaisen turistin mennessään:)
Mielikuvitukseni alkoi taas laukkaamaan aivan omia teitään, niin kuin se niin usein tekee, kun sille vähänkään antaa tilaisuuksia. Linnat ja linnoitukset ovat aina minua kiehtoneet, ja ritarit sotisovissaan ja linnanneidot parvekkeillaan alkoivat vallata ajatuksiani yhä enemmän.
Olisin voinut istuskella siellä auringonpaisteessa haaveilemassa vaikka kuinka pitkään, mutta onneksi ruokavetoisena ihmisenä ja eväiden loppuessa jo heti alkuunsa, jouduin jättämään vastahakoiset hyvästit linnalle, ja sen asukeille.
Matka siis jatkui taas, mutta pitkän aikaa ajelin vielä ajatukset jossain 1300 luvulla, ja millaista elämä olisi olllut silloin.
Karjaalla oli - yllätys yllätys - kahvi ja tankkaustauko ( jotenkin minusta tuntuu, että minä syön koko ajan enempi vähempi tuolla matkan varrella, tai ainakin kun näin jälkeen päin kirjoittelen reissuistani, niin melkoisen usein eväät ja ruoka ja kahvi ja herkut ovat ne päivää rytmittävät osat....)
Paholaiseen vähän lisää ilmaa pyörän kumeihin, ja kun kuskillakin oli taas kupu täynnä, niin eikun menoks.
Kun Karjaan huoltoaseman kohdalla matkamittarissa luki jo 60km, oli jo aikalailla selvillä, että tiedossa on pitkä päivä ja paljon kilometrejä.
Joutsenten ylilento, teiden reunoilla somat pajunkissat, aurinkoina kukkivat leskenlehdet, päivää paistatteleva kyy......kevät, oi ihana suloinen kevät <3
Huomasin taas hymyileväni niin leveästi, että leukapieliin alkoi sattua, mutta kun sille hymylle ei voinut mitään -se vaan tuli ja pysyi naamalla koko matkan - jokainen osa kehostani imi niitä luonnon pieniä ihmeitä itseensä, ja latasi ihon kautta omat aurinkopaneelit täyteen energiaa.
Ennenkuin huomasinkaan, olin jo tutuissa Fiskarsin maisemissa.
Fiskarsin ruukki tunnetaan suomalaisen taiteen ja muotoilun keskuksena. Siellä sijaitsee myös pari hyvää ja tasokasta ravintolaa, sekä herkkusuiden taivas - aivan ihana suklaapuoti, jossa on järjen vievää ja lompakon tyhjentävää nannaa tarjolla - suklaaholistin paratiisi:
Suosittelen lämpimästi vierailukohteeksi sekä koko Fiskarsin ruukkialuetta rakennuksineen ja puistoineen, kuin myös tuota jumalaista suklaapuotia..tulee vieläkin vesi kielelle....
Antskogin kuvankauniissa maisemissa oli hyvä vetää vielä henkeä ja keskittyä loppumatkaa varten - nyt tarvittiin sitä viimeistä rutistusta, jotta jaksaisi puskea edessä olevat tutut ja tuimat ylämäet.
Jos joku oikeasti luulee, että Suomi on pelkkä lattana pannukakku, niin eikun vaan pyörän selkään ja Uudellemaalle, meinaan täällä eteläisessäkin Suomessa saa kyllä sykkeet hyvin nousemaan - kyllä täällä sen verran mäkiä riittää.
Aurinko lämmitti mukavasti ,ja paita liimautui selkään kiinni, ja juomistakin kului litratolkulla.
Tuttujen kylien ja teiden myötä alkoi sitten olla tämäkin retki jo päätöksessään, ja matkalaisella mukava päivetys kasvoilla ja käsivarsilla ja kauttaaltaan hyvä ja onnellinen olo.
Ja kun vihdoin olin kotiovella, oli mittarissa lukemat: 125,79km - jep jep, niin tuli poljettua aivan yrittämättäkään ennätys matka yhdelle päivälle. Ulkona tuli oltua yhtä soittoa 10 tuntia, nautittua luonnon mykistävästä kauneudesta, hyvistä eväistä, ja ammennettua palanen sekä historiaa että kulttuuria.
Niin - miksi siis teen näitä matkoja???
Eikös se lie tullut jo tuosta aiemmasta kirjoituksesta selville: nämähän ovat aivan mieletöntä pääomaa, uskomattomia elämyksiä, jotka pitävät sen elämän liekin sydämessäni niin voimakkaana ja hymyn kasvoilla niin valoisana - nämä retket, nämä hetket - niistä voimaa mä saan, jaksaa arkeen tulevaan.....
Ja tätä kun kirjoitan, niin kartta on taas nenän edessäni levitettynä apposen auki, ja hostelliyöt varattuna seuraavaan seikkailuun - ja se alkaa jo ylihuomenna - mutta hei, siitä saatte sitten kuulla lisää kuvien kera kun palailen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti