10. 04. 2013
Lohja - Virkkala - Inkoo - Degerby - Siuntio - Lohja
Yht. 74,83km / 4h 25 min
avg. speed 16,94km /h
max. speed 37,06km /h
Alkoi tämä aamu sumuisena, pakkasta oli - 5,5C, mutta matkaan oli tietenkin päästävä - olihan tämä hyvin erityinen ja tärkeä päivä, ja joka vuosi on perinne ajaa pieneen merenrantakylä Inkooseen, niin mikä olisi parempi päivä sen retken toteutukseen kuin tämä????
Matkaan siis, runsaasti vaatetta päälle - kerrospukeutuminen on kova juttu tässäkin lajissa, ja vaikka alkumatkan näytinkin varmaan japanilaiselta sumopainijalta, niin eipä tullut kylmäkään, vaikka tuuli puhaltelikin melko raa'asti vielä kulkijaa taipalelleellaan.
Kaupasta vähän evästä mukaan, jos vaikka energiat hupenisivat yllättäen,on aina hyvä olla polttoainetta matkassa.
Ja sitten eikun baanalle - viuh viuh vaan....matka Inkooseen sujuikin varsin joutuisasti, tutut maisemat ja tuttu kyläkirkko pujahti näkyviin jo 1,5 tunnissa.
Kahvia ja jotain suolaista pitää saada, ja koska kyseessä nyt oli allekirjoittaneen syntymäpäivä, niin sitähän piti vähän juhlistaa - jos ei muuten, niin vähän hienommilla eväillä:)
Suklaa latte ja broileri-aurajuustopiirakka maistui erinomaiselle, ja kahvila oli todella viihtyisä pieni paikka, joka sijaitsee siis Inkoon viehättävässä pienessä ostoskeskuksessa Strandissa.
Sitten kun oli sekä kahvi kuin myös piirakka kadonnut masuun,ja pyöräilyhousun vyö alkoi kiristää, oli aika poistua vähin äänin ulkoilmaan sulattelemaan eväitään.
Sen verran poikkesin ostarilla, että ostin kotiintuomiseksi aivan ihanaa juustoa sellaisesta pienestä herkkuputiikista - eli nyt on luomusämpylöiden välissä Saloniemen tilan kyyttöjuustoa, mustapippurijuusto " Äkkilähtöä ".
Juustot kassiin ja merenrantaan nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta.
Ja kylläpä luonto - äiti minua tänään hemmottelikin auringolla - sen lisäksi ojensi minulle vielä kevään ensimmäisen leskenlehden, jonka jätin toki muidenkin iloksi sinne rannan tuntumaan kasvamaan....kaunis pieni kukkanen <3
Lintuja oli melko paljon, tai ainakin sen kuvitelman sai siitä äänenkäytöstä,joka sieltä jostain jäätiköltä kuului....jokunen hiihtelijä vielä oli innostunut jäälle nauttimaan tämän kauden viimeisistä hiihtopäivistä.
Olisin voinut istua ja nauttia siitä tunnelmasta tuntikausia.
Oikein tunsin, kuinka aurinko ja se lämmin tunnelma siinä rannalla imeytyi elimistööni ja alkoi virrata uutena energiana verenkierrossani, päätyen ruokkimaan aina yhtä voimakkaana palavaa elämän liekkiä sydämeni sopukoihin...
Mutta kun tiesin, että takaisinkin olisi vielä jaksettava polkaista, niin kokosin itseni siitä kiveykseltä ja hieman haikein tunnelmin jätin sen kauniin näyn taakseni .
Kyllä luonto on sitten maaginen...sen lumoa ja taikavoimaa ei voita mikään maailmassa....kaikenmaailman tekaistut melusaasteet kuten ilotulitteet, eivät ikinä pärjää revontulille....
Luonto on täynnä pieniä ihmeitä, kun vaan malttaa jarruttaa, olla aistit avoinna ja ottaa vastaan sen, mitä sinulle kauniisti tarjotaan.
Minulla tuli aikalailla äkkiä ikävä sitä seesteistä rauhallista tunnelmaa, mistä olin juuri lähtenyt, kun päädyin ajelemaan isojen rekkojen kupeessa hyvän tovin ennen pääsyäni pienemmälle tielle....
Siinä kaiken sen liikenteen tuoman melun, saasteiden ja maantiepölyn keskellä yritin yskien ja silmät vettä valuen katsella jonnekin kaukaisuuteen hakien jotain pientä ja kaunista, jonka avulla taas jaksaisi.
Vastatuuli oli aivan mahdoton, ihankuin olisi ajanut päin näkymätöntä seinää koko ajan, sen ainokaisen alamäen tyngänkin sai polkea päästäkseen eteenpäin....mutta hitaasti kituutellen paholaisen kanssa kuitenkin jatkettiin.
Viihdytin itseäni hoilottamalla " käyn ahon laitaa minä ilman paitaa" ym. klassikoita ja ikivihreitä, ja tulihan se kauan kaivattu tienristeys ja pelastuskin sitten vihdoin ja viimein - jukeboksi kiinni ja takaisin pienen tien suojiin....
Degerbyn uinuvan kylän läpi ajelin suuntana Siuntio, ja myöhemmin Lohja.
Jossain 50km kohdalla alkoi jo maitohapot muistuttaa olemassaolostaan, ja sisulla siinä sitten se loppumatka puskettiin, mutta onneksi oli lämmintä ja kaunista.
Eilenkin kävin ajelulla, mutta en lainkaan niin pitkällä kuin tänään...eilen matkaa tuli taitettua 40km, sää oli kyllä viileämpi koko päivän ja matka oli: Lohja - Virkkala - Siuntio kk - Lohja.
Liikenne niin tänään kuin eilenkin on pääosin ollut minua pyöräilijää kohtaan kohtuullisen armollinen, joskin sillä isolla tiellä ne pari ohikiitävää rekkaa sai kyllä aikamoisen pyörteen aikaan, ja leveästä tienpientareesta huolimatta tunsin itseni pari kertaa aika suojattomaksi isojen peltilehmien joukossa.
Kahden päivän aikana ajo kilometrejä on tullut 114, 83km, joten se on hyvä ja reipas alku tälle tulevalle fillarikaudelle - kokonaissaldo pyörän matkamittarissa on 167km, eikä siinä ole edes työmatkat mukana.
Säätieteilijät on vihdoin luvanneet vähän parempaa säätä tulevaisuuteen, tai siis vettähän kuulema tulee ja runsaasti , mutta se sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät, ja sitten puhutaankin jo oikeasta keväästä:)
Ja sehän taas sopii minulle, sillä vaikka nyt onkin reidet vähän hapoilla ja persauksissa hiertymiä hyvästä satulasta huolimatta, niin täällä minä jo luen karttoja ja mietin uusia retkikohteita lähipäiville....kyllä on kivaa!!!!!
Palataan taas lähipäivinä näissä tunnelmissa......aurinkoista illan jatkoa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti