Ilo
Pieni sana, suuri tunne.
Ilo voi tulla nopeasti ja yllättäen,
mutta se voi myös hävitä ovet paukkuen ja vähintään
yhtä nopeasti kuin tulikin.
Se ilmenee eri tavoin riippuen kohteestaan.
Hillittynä hymynä, tai hyvinkin riehakkaana käytöksenä.
Ilo viihtyy erityisen hyvin lapsissa ja lapsenmielisissä,
sillä näissä edm. yksilöissä irrationaalinen volyymit kaakkoon - meno
on aina taattua.
Trampoliinit, hattarat, loikkiminen kuralätäköissä,
lumienkeleiden teko ym. ovat kaikki merkkejä,
että ilo on ottanut hallinnan.
Mutta voiko ilon kadottaa??
Kyllä vaan, ja pahimmillaan se voi paeta kauaksikin aikaa.
Joskus se hiipuu hiljaa,kuin huomaamatta.
On myös tapauksia,jolloin ilo on pelästynyt jotain todella
traumaattista tapahtumaa, joka on tuonut tullessaan vihan
kolisevin rattain sydämeesi ja pimentänyt auringon varjollaan.
Ilo väistyy myös surun tieltä,
surun raskas viitta on liian painava ilon kepeille hennoille harteille.
Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa.
Mutta kun antaa suurimman huoneen sydämestään ilolle,
niin sielun sinfonia säilyy duurisoinnussa, ja
elämän maut makeina ja värit kirkkaina.
Antaa ilon tulla ja viedä mukanaan!
