Kun Lempi-velho politiikkaan lähti

Kun Lempi -velho politiikkaan lähti

     Siitä oli kulunut jo tovin aikaa, kun rehevä ja reipasotteinen ystävämme Lempi-velho lähti velhojen vuosikokoukseen uskollisen luutansa lennättämänä.
Matka oli sujunut varsin hyvin ja itse kokouskin mennyt hyvin, ja Lempikin oli pärjännyt ilman Savon sanakirjaa suurimman osan kokouksesta.
Kokouksen sisältöä emme tietenkään me tavalliset ihmiset tiedä, sillä se oli tarkoitettu vain ja ainoastaan velhoille, ja turvatoimet olivat sen mukaiset.

Mutta kun Lempi-velho vihdoin ilmestyi kokousluolasta, niin luuta vetäisi syvään henkeä ja huokaisi raskaasti:" tästä ei hyvä heilu".
Lempin silmät loistivat ja posket punoittivat, ja vaikka hänen äänensä ei normaalistikaan ollut sieltä hiljaisemmasta päästä, niin nyt hän suoras.
taan huusi.

" Minä tiedän mikä minusta tulee isona", kiljui Lempi täyttä kurkkua ja jatkoi lainkaan välittämättä ohikulkijoiden paheksuvasta katseesta:"
Minä lähden politiikkaan!!!!"

Ja kuin vahvistaakseen sanojaan hän kaivoi hameensa taskusta tuhruisen vihkon ja selaili sivuja ja luki ääneen:

Kansallista Velhojen yhdistystä edustaa seuraavan kauden Lempi-velho ( eikä nähnyt tässä vaiheessa luudan epämääräistä silmien pyörittelyä) ja hänen ensimmäiset viralliset edustustilaisuudet ovat seuraavat:
- Pääsiäispupujen ammattiyhdistyskokous, jonka tarkoituksena saada työsopimukseen työterveys hammashoito
- Nukkumattien yt neuvottelut,
sillä säästöjen vuoksi Nukkumattien hiekka on tuontihiekkaa ja autot vaihdettu mopoihin, ja Nukkumattien työnkuvaa laajennettu myös muihin tehtäviin, kuten ruohonleikkuu ja postinjakaminen

  Lempi- velho piti tauon, vetäisi henkeään, laittoi vihkonsa takaisin hameen taskuun ja jatkoi, nyt hieman hiljaisrmmalla, mutta lähes hartaalla äänellä:"
Nyt alkaa tapahtua, uskotkos ystäväni?"
Mitäpä Luuta siihen muuta kuin vaisusti nyökkäämään.

Lempi otti hameenhelmoista kiinni ja leiskautti tyylikkäästi ( hhmmmm.....) luudan kyytiin yhdellä harppauksella ja hihkaisi:" Talla pohjaan ja nokka kohti kotimetsää, sillä minulla on vielä paljon töitö ennen noita tapaamisia.
Sinut täytyy pestä ja huoltaa, sillä olet jatkossa minun edustusajoneuvoni.
( ja taas jäi Lempiltä yksi hiljainen huokaus kuulematta).
Sen lisäksi minun on tutkittava vaatekaappini ja mentävä kampaajalle ja manikyyrille ja vaikka minnekä....."

Tasainen pulputus jatkui hyvän aikaa kotimatkalla, kunnes alkoi kuulua tasainen kuorsaus.
Tässä vaiheessa uskollinen luuta rohkeni jo hieman virnistämään, sillä vaikka Lempi-velho olikin aika-ajoin hieman kiivas ja rasittava, niin tylsää ei elämä hänen kanssaan koskaan ollut.
Ja kun luuta ajatteli tulevia edustustilaisuuksia värikkään ja kovaäänisen emäntänsä luottokuskina, niin varmaa oli se, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulisi riittämään.
Ja sekös luutaa hymyilytti.

12.8.2016 Vähiin käy ennenkuin loppuu

12.8.2016 Vähiin käy ennenkun loppuu...

  Aika on kulunut taas niin nopeasti, että sitä on taas ihan ihmeissään, kun rinkka pakattuna odottelee kotimatkan alkua.

  Niin paljon ehtinyt tapahtua taas yhtä sun toista sitten viime blogipäivityksen, eikä oikein edes muista kaikkea kun ei ole älynnyt tuoreeltaan kirjoitella ylös.
Ja sitten ei tiedä, että mistä päästä aloittaa purkamaan niitä asioita, jotka jopa sattuu muistamaan.

Yritetään..

Viinitarhalla olen ollut töissä loppuun asti, ja työni taso oli vaihtelevaa: välillä luokatonta räpellystä,välillä jopa ihan laadukasta työtä ja siltä väliltä.
Kyllä juon seuraavan viinilasini suurella kunnioituksella viinitilallisia kohtaan, ainakin jos viinit tulevat ns. rinnemaisemista edellyttäen runsaasti ihmistyötä menestyäkseen.
Ehdin ihan lyhyessä ajassa oppia paljon viinin viljelyksestä varsinkin Sveitsissä, ja vielä minä joku päivä olen jollain tilalla hommissa myös rypäleiden poiminta aikaan.

Yksi retkikin tehtiin vielä, 1485m korkeudessa sijaitsevalle vuoristotilalle, missä valmistettiin erinomaista juustoa niin lehmänmaidosta kuin myös vuohenmaidosta.
Juustot olivat taivaallisia sekä minun että ystäväni Hiirun mielestä, joka ihme kyllä kaiken ahtamisen jälkeen mahtuu vielä reppuun kotimatkalle 😉.

1.8. vietettiin Sveitsin kansallisjuhlaa, ja se oli varsin duurivoittoinen ja pönötystä oli tuskin nimeksikään.
Ulkona oli paljon kokkoja, ilotulitukset kuuluivat myös osana kekkereihin, ja livemusiikki muutaman puheen kera.
Ehkäpä Suomenkin itsenäisyyspäivä olisi vähän valoisampi,jos sitä vietettäisiin kesällä eikä keskellä pimeintä talvea.
Toisaalt, Suomen ja Sveitsin historia poikkeavat melko vahvasti toisistaan, ja muut kulttuurilliset seikat päälle laskettuna on ehkä ymmärrettävää että juhlien tyyli on niin erilainen.
Ei tästä sen enempiä.....

Jo aiemmissa blogipäivityksissäni tuskailin kielimuuria, ja sitä tuskailua jatkui loppuun saakka.
Vaikka pidänkin itseäni kielitaitoisena, niin jotenkin tuo saksa tarttui rasittavan hitaasti minun päähäni.

Hienoja elämyksiä minulla täällä oli sen viiden viikon aikana, jotka täällä Sveitsissä vietin.
Oli myös turhautumista, ärtymystä, ja muuta pientä narinaa, mutta kaipa nekin kuuluu osana yällaiseen elämään, kun heittäydyt jonkun perheen arkeen ja elämään ja yrität sopeutua heidän tapoihinsa ja rutiineihinsa.

Sveitsi on kaunis maa, siisti ja huoliteltu( ja kallis), ehkä minun makuuni jopa liian steriili ja virheetön.
Talot, puutarhat, autot...kaikki on niin huoliteltua ja tyylikästä, että paikoin tunsin itseni hieman nukkavieruksi täällä.

Irlanti on selkeästi minun maani, rosoisen kaunis, karun kaunis. Siellä jotenkin maistuu elämä yhtaikaa sekä bluesilta että polkalta, sateet eivät minua pelottaneet eivätkä ahdistaneet.
Sinne tulen varmasti palaamaan jatkossakin, siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, ja monta laulua laulettavaa.

Kiitos teille jotka olette reissujuttujani lukeneet, palaan tunnelmiin kotona vaunu menninkäisenä.

Nyt alkaa kotimatka, see you ❤