Pimeää..kylmää....vedän huopaa tiukemmin ylleni ja yritän estää vilunväreitä hiipimästä kehooni.
Sytytän palelevin käsin kynttilöitä ja kaivaudun takaisin huovan sisään jääden tuijottamaan kynttilöiden lepattavaa liekkiä.
Suljen silmäni ja keskityn hengittämään rauhallisesti....
...pimeyteen alkaa tulvia valoa - kuin tulikärpäset kirkkaat nuotit valaisevat pimeän huoneen.
Luulen nukkuvani, mutta olen täysin valveilla.
Stereot eivät soi, mutta silti kuulen tuon kaihoisan sävelen korvissani.
Huilu, heleä huilu, aloittaa vienosti - kuin kevään ensimmäiset muuttolinnut laulunsa, varovasti..tunnustellen.
Mukaan liittyy muitakin soittimia...jousisoittimet tukevat ujoa huilua ja ympäröivät sen omalla lumoavalla äänellään.
Minä katselen pimeydessä tanssivia kultaisia nuotteja, joita johtaa päättäväinen nuottiavain.
Huumaava musiikki ottaa minut syleilyynsä, kietoo nuottiviitan hartioideni ympärille ja etsiytyy sieluni syvimpiin sopukoihin.
Koko kehoni väreilee tästä tuntemuksesta, kun nuotit hivelevät ja hellivät aistejani.
Antaudun musiikille täysin ja tunnen yhtaikaa sekä rentoutuvani että voimistuvani.
Kun lyömäsoittimet voimakkaan rummun saattelemana lähettävät minut mystiselle matkalle avaruuteen tähtisumuun, tiedän sen ,että koskaan en ole yksin -
nuotit ovat ystäviäni, musiikki rakastajani.
