Sininen hetki...unenomainen tunnelma...vesi peilikirkas, taivas rikkomaton ja sileä.. Et oikein tiedä,oletko hereillä vai nukutko vielä - häthätää uskallat henkäystä ottaa,kun pelkäät,että kupla puhkeaa ja taianomainen harras hetki häviää kuin kangastus edestäsi kadoten jonnekin kauas horisonttiin..
Onko elämä näytelmää? Olemmeko me näyttelijöitä? Onko kaikki kulissia? Kuinka aitoja olemme, ketä varten elämme?
Miten tärkeää on se,miltä näytämme ulospäin muiden silmissä vai uskallammeko kirjoittaa itse oman elämämme näytelmän käsikirjoituksen ja rohkeasti elää se,aidosti ja suurella sydämellä.
Vaikka se oma juttu,se oma käsikirjoitus ei saavuttaisikaan suuren yleisön ja kriitikoiden suosiota ja arvostusta, muserrutko siitä ja tyydyt siihen mihin muut haluavat sinun tyytyä?
Käännätkö suuntaasi,muutatko käsikirjoitusta niin, että se miellyttää muita enemmän kuin itseäsi, jotta et näyttäisi liian erilaiselta, ettet erottuisi joukosta? Vaikka se oma juttu,se oma käsikirjoitus ei saavuttaisikaan suuren yleisön ja kriitikoiden suosiota ja arvostusta, muserrutko siitä ja tyydyt siihen mihin muut haluavat sinun tyytyä?
Uskallatko silti kritiikistä huolimatta tehdä omanlaistasi näytelmää, omaa itsesi näköistä esitystä,jota elämäksi myös kutsutaan?
Joskus pitää olla uskallusta, rohkeutta, hulluuttakin, jotta oikeasti voi elää niinkuin itse haluaa - helpoksi sitä ei sinulle kukaan tee,se on varmaa.
Jos elämää voisi vertailla ruokatermillä ja keittää siitä vaikka soppa, niin välillä meidän soppa on maustettu suolalla - kuten kyyneleet, välillä makealla hunajalla kuten iloiset naurut ja halaukset..välillä on liikaa kitkeryyttä,liikaa pippuria...välillä se elämä kuplii kuten kuohuviini laseissa, välillä se on laimeaa kuin väljähtynyt kahvi kupissa...
Kun esirippu laskeutuu,kun valot sammuvat,ja kun viimeinenkin vieras on poistunut katsomosta..jää vain tyhjä näyttämö ja yksinäinen esiintyjä..onko se esiintyjä silloin tyytyväinen vai pettynyt suoritukseensa, ja oliko käsikirjoitus mieleinen vai ei..siitä päätät sinä itse..jos vain niin haluat ja rohkeutta riittää!
Mari Laulumaa
