perjantai 28. lokakuuta 2011

Inspiraation ihanuus ja kurjuus ( arkistojen kätköistä)

                                  Inspiraation ihanuus ja kurjuus

Säpsähdän ylös juuri kesken makeimpien unieni.....mikä se oli????
Unen tokkurassa yritän löytää tieni läpi pimeän huoneen kirjoituspöydälleni, matkalla isken varpaani kipeästi jakkaraan..
hiljaa kiroillen ja linkuttaen vihdoin olen pöytäni ääressä....
..mutta missä on kynä????
Tuossa...ei kirjoita....kynä lentää iloisessa kaaressa seinään ja nyt jo hamuilen uutta jostain laatikoiden pohjalta.
Vihdoinkin - löytyi..ja kirjoittaa..hyvä.

Ei hyvä...tyhjä paperi edessäni ja kynä kädesäni olen valmis....
....mutta pää on tyhjä.....ei mitään....eikö edes pienintäkään ideaa???
No kun ei niin ei, ei väkisellä...tyhjästä on paha nyhjäistä.

Painan kasvot käsiini ja huokaisen raskaasti..varpaaseenkin koskee....
se teki sen taas....mokomakin kiusankappale.

Kuka? Kenestä minä puhun?
No tietysti herra Inspiraatiosta!!

Tämä pieni vekkuli muutti luokseni asumaan jo useita vuosia sitten.
Tuli vaan..koputti ovelleni, ja astui sisään kysymättä lupaani....asettui taloksi ja on asunut luonani siitä lähtien.
Vaativa vuokralainen tuo Herra Inspiraatio...
Sitä pitää viedä pitkille kävelyille, kylvettää, ruokkia kuninkaallisin pidoin jne...
Ja mitäs se maksaa vuokraa???
EI MITÄÄN!!!! On kuulema itse oma vuokransa jos taloksi asettuu....
..ei huoli ketä vaan majatalonsa isännäksi tai emännäksi, vain harvat ja valitut saavt sen kunnian.....

Arveluttava kunnia ottaen huomioon ne kiusanteot ja pilat, mitä se pääni menoksi keksii...
..huumorimiehiä tuo Inspiraatio.
Tulee silloin kun sitä vähiten osaa odottaa......metrossa, kesken vaikeiden kemian kokeiden, suihkussa, kauppamatkalla...juuri siellä missä ei ole kyniä eikä papereita valmiina....ainaista kilpajuoksua.

Mutta kun se sitten tulee oikealla hetkellä,se palkitsee minut ruhtinaallisesti kaikesta vaivannäöstäni ja antaa mniulle,mitä niin kipeästi kaipaan -
ideoita, ajatuksia,tarinoita, elämyksiä.....

Käteni kirjoittaa lentäen paperilla, kynä savuaa, ja olen aivan hengästynyt...vielä muutama rivi, muutama sana...
huh..se on siinä!

Herra Inspiraatio, kiitos sinulle tästäkin elämyksestä!
Kiitos, kun muutit luokseni ja olet ystäväni, minun kotini on sinunkin kotisi!

Mari Laulumaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti