Kun Lempi - Velho reissuun lähti

Kun Lempi – velho reissuun lähti

Metsän siimeksessä olevasta torpasta kuului kovaa ähinää ja puhinaa.

Utelias kettu kiipesi kivelle ja kurkisti varovasti ikkunasta nähdäkseen mitä siellä oikein oli meneillään.

Keskellä tuvan lattiaa oli valtaisa matkalaukku, ja sen päällä istui punakka pieni velho hikipisaroiden valuessa hänen otsallaan.

“ Menetkös siinä kiinni senkin kavala laukku “ tuhisi Lempi sydämistyneenä tälle raihnaiselle ruskealle matkalaukkua hämärästi muistuttavalle muinaisjäänteelle. Sanojensa painikkeeksi velho vähän pomppi laukun päällä, työnsi sisään sen repsottavista saumoista pilkistelevät kukalliset alushousut.

Pitkällisen taiston jälkeen laukku sulkeutui ja Lempi ojentautui voittajan elkein sen ylle, pyyhki hikeä otsaltaan, katseli ympärilleen hieman hajamielisesti..

“ Olenkohan minä unohtanut pakata jotain tärkeää, “ hän tuumi itsekseen.

Ulkona tätä toimitusta seurannut kettu alkoi tuntea suurta sääliä apeaa matkalaukkua kohtaan, ja päätti pelastaa sen pinteestä pudottautumalla kovaan ääneen kiveltä ja hämätäkseen velhoa.

Temppu onnistui,sillä velho päätti jättää asian sikseen, otti kiinni laukun rivasta ja alkoi kiskoa sitä pihalle puhisten ja läähättäen.

Pihalla häntä odotti hänen uskollinen luutansa, joka nähtyään velhon täyteen survotun matkalaukun pyöritteli silmiään ja päästi kauhistuneen voihkaisun: “ En minä ole mikään rahtiluuta”, tämä totesi närkästyneesti ja jatkoi: “ emmehän me pääse edes ilmaan tuo laukku kyydissä”.

Velho vilkaisi nääntyneen näköistä laukkuaan, huokaisi raskaasti ja alkoi purkaa kuormaa keskelle pihamaata.

Aikansa viskeltyään kirjavaa vaatekomeroaan kassin uumenista Lempi päätti kokeilla uudestaan:

“ Joko nyt? “

Luuta rääkäisi tuskasta,niin että lähipuussa istuneet kaksi varista olivat pyllähtää oksiltaan.

“ Minä saan tästä tyrän ja ikuisen vaivan”, se voikersi.

Siinä vaiheessa Lempi – velhon pinna oli jo äärimilleen venytetty.

Hän otti laukusta hammasharjan, laittoi sen hameen taskuun.

Sitten hän otti passinsa, sulloi sen paidan taskuun, ja hyppäsi luudan kyytiin ja hihkaisi: “Nyt mennään! “

Eipä tohtinut luuta enää kokeilla tulisen velhon kärsivällisyyttä vihjaamalle tälle, että kenties osa painosta johtui Lempin omasta hersyvästä habituksesta ja muhkeista muodoista. Luuta huokasi alistuneesti, keräsi kaikki voimansa ja pinnisti itsensä ilmaan.

Ja niin alkoi matka.....

Lempi ihaili maisemia, kaunis aurinkoinen päivä tiedossa,eikä ole luvattu edes turbulenssia.

Hyvän matkaa lenneltyään Lempi kysyi huolettomana luudalta, että oliko vielä pitkäkin matka etelään...

“ Etelään ?? ETELÄÄÄN ??? “

Pitikö meidän mennä etelään”, kysyi hämmentynyt luuta matkustajaltaan.

Minä luulin että olit matkalla Velhojen vuosikokoukseen Kalakukko -landiaan.

Velhon kulmat kurtistuivat ja hän tokaisi luudalle: “ Etkö sinä ole lainkaan katsonut koordinaatteja ajotietokoneesta?”

Luuta katseli ympärilleen.....

“ Ajotietokoneesta ? Onko meillä semmoinenkin? Ja jos on, niin missäköhän se mahtaa sijaita?”

Lempi oli hetken hiljaa, ja kiljaisi sitten harmissaan:

“ Voi paviaanien peräpukamat ja iguaanin ientulehdus !!! 
Sehän se oli, minkä unohdin pakata.”

Nolo puna kohosi hänen kasvoilleen ja hyvin hiljainen ääni jatkoi:

“ Olen kovasti pahoillani, että annoin sinun kuulla kunniasi uskollinen luutani.

Tämä on kyllä nyt minun virheeni.

Kerran me olemme matkalla Kalakukko – landiaan velhojen vuosikokoukseen,on liene syytä kaivaa esiin heidän murresanakirjansa, että ymmärtäisin edes jotain,mitä siellä puhutaan.”

Sitten hän jo tyytyväisenä suunnanmuutoksesta huolimatta hihkaisi uudestaan, nyt iloisemmalla äänellä:

“ Pistäkeepä remelit kiinni, nyt männään ! “

Ja niin lensivät Lempi – velho ja luuta Kalakukko – landiaan.

Mitä siellä tapahtui, siitä kuulemme ehkä seuraavalla kerralla.

Matka

Äiti äiti...joko nyt lähdetään," kysyi pieni tyttö malttamattomana reppu selässään kohottaen katseensa kohti vieressään seisovaa naista.
Äiti hymyili lempeästi tarmokkaalle tyttärelleen ja kyykistyi hänen eteensä sanoen: 
" Tyttöseni,sinun matkasi on jo alkanut. 
Se alkoi jo silloin,kun sinä itse sait alkusi. 
Nyt sinun täytyy vain jatkaa sitä,ja tehdä siitä omanlaisesi - sinun näköisesi seikkailu". 

Tytön alahuuli alkoi väpättämään ja pieni uhma kohosi hänen taivaansinisiin silmiinsä.
Hän jatkoi: " Ei minulla ole rahaa ja minulla on pienet jalat, en minä pääse pitkälle." 

Äiti lohdutteli tätä tuiman näköistä pientä lastaan:
 " Kuljet sitten pienin askelin, lähemmäksi ja hitaammin. Mutta kun pidät sydämesi puhtaana ja aistisi auki,niin seikkailu odottaa sinua lähempänä kuin luuletkaan".

Tyttö niiskautti kuuluvasti ja nosti leukaansa ja sanoi kirkkaalla lapsenäänellään: " Minä lähden nyt kohti suurta seikkailua....pieni tauko.."saanko kuitenkin pari eväsleipää mukaani?"