Äiti äiti...joko nyt lähdetään," kysyi pieni tyttö malttamattomana reppu selässään kohottaen katseensa kohti vieressään seisovaa naista.
Äiti hymyili lempeästi tarmokkaalle tyttärelleen ja kyykistyi hänen eteensä sanoen:
" Tyttöseni,sinun matkasi on jo alkanut.
Se alkoi jo silloin,kun sinä itse sait alkusi.
Nyt sinun täytyy vain jatkaa sitä,ja tehdä siitä omanlaisesi - sinun näköisesi seikkailu".
Tytön alahuuli alkoi väpättämään ja pieni uhma kohosi hänen taivaansinisiin silmiinsä.
Hän jatkoi: " Ei minulla ole rahaa ja minulla on pienet jalat, en minä pääse pitkälle."
Äiti lohdutteli tätä tuiman näköistä pientä lastaan:
" Kuljet sitten pienin askelin, lähemmäksi ja hitaammin. Mutta kun pidät sydämesi puhtaana ja aistisi auki,niin seikkailu odottaa sinua lähempänä kuin luuletkaan".
Tyttö niiskautti kuuluvasti ja nosti leukaansa ja sanoi kirkkaalla lapsenäänellään: " Minä lähden nyt kohti suurta seikkailua....pieni tauko.."saanko kuitenkin pari eväsleipää mukaani?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti