Autioituneet kylät ja maaseudut, ränsistyneet rakennukset,pelloille ruostuneet työkoneet,tuontiruokaa, ei omavaraisuustaloutta, maaseudun ammattilaiset työttöminä tai muissa töissä……
Tuleeko tuo uhkakuva olemaan vielä osa elämämme realiteettia täällä tuhansien järvien ja metsien maissa,missä vielä kymmenkunta vuotta sitten maaseutu oli värikäs ja elävä yhteisö?
Suomi äänesti EU:n puolesta kymmenen vuotta sitten,ja siihen liityttiinkin – politiikot lupasivat,että me olemme enemmän saajia kuin maksajia..mutta kuinka sitten kävikään??
Ei kotimaamme maatalous voi millään kilpailla Euroopan jättiläismäisten tilojen kanssa määrällä, se ottelu hävittiin jo heti pillin ensivihellyksellä.
Meidän ainoa mahdollisuutemme pärjätä Euroopan maatalouden rattaiden kyydissä on laadulla. LAATU & MAASEUTUMME MONIPUOLISET KASVOT ovat meidän avainkorttimme. Niihin tulisi satsata nyt täysin voimin,ja ihan tuolta viljelijätasolta aina tuonne valtion päättäjiin asti yhteistyössä.
Luomutuotannon tukeminen ja siihen kouluttaminen ovat yksi keino,puhdasta ruokaa ekologisesti ja eettisesti – niin luonto kuin eläinten hyvinvointi huomioon ottaen.
Suomen alkuperäislajien,kuten Suomenkarjan säilyttäminen tulisi myös olla yksi huomioitava asia. Suomen maatalousoppilaitokset voisivat ottaa omille tiloilleen meidän maatiaislajejamme,eikä pelkästään tuontirotuja – jos alkuperäislajimme ovat suojeltuna vankiloissa,niin miksei sitten oman alan oppilaitoksissa?
Ja jotta maaseudut ja kyläyhteisött säilyisivät virkeinä,ja peruspalvelut pysyisivät siellä,niin niiden tukemiseksi olisi syytä lopettaa esim.haja-asutusalueen liikennevuorojen lakkautukset. Sen lisäksi kyläkauppoja olisi tuettava,ja rajoitettava suurien liikekeskuksien rakentamista..liika on liikaa niissäkin.
Myös työnantajapuolella olisi mietiittävä tarkkaan,millaisia töitä voi tehdä etätyömuodossaan,jotta ihmiset voisivat muuttaa välillä kaupungilta maallekin päin eikä aina päinvastoin.
Kyläkoulut tulisi säilyttää,niin lapsien koulumatkat eivät käy maaseudulta kouluihin liian pitkiksi, ja pienet luokkakoot ja pieni koulu on muutenkin lapsen kasvua ja turvallisuutta ajatellen paljon parempi vaihtoehto kuin valtavat tehdasmaiset betonihallit täynnä levottomia oppilaita.
Maaseutumatkailua ja muutakin maaseutuyrittämistä tulisi tukea ja viedä eteenpäin maailmalle,me arvostamme omaa maatamme aivan liian vähän.
Kaikki edellämainittu kuullosti tietysti hirvittävän idylliseltä,ja nyt siellä jo naureskellaan että joku city-vihreä onkin kirjoittanut tämän tarinan. No,vihreä kylläkin,ja asunkin kaupungissa,tosin pikkukaupungissa. Mutta maatalousalan koulun olen kyllä käynyt,ja tehnyt useita vuosia töitäkin tiloilla karjanhoitajana,eli en nyt ihan täysin tietämätön ole. Sen lisäksi olen asunut 7 vuotta ulkomailla,jossa opin arvostamaan kotimaatamme todella paljon ja aloin näkemään sen vahvuudet ja edut aivan eri tavalla kuin ennen.
Kaikki on mahdollista,mutta siihen tarvitaan paljon työtä,yhteistyötä ja vahva usko taitoihimme ja sitkeää luonnetta – eiköhän tuo kaikki pitäisi Suomalaisista löytyäkin.
Kirjoitettu n.2005, ja yhdyn edellen samoihin mietteisiin itseni kanssa:)
