tiistai 4. marraskuuta 2014

Hiljaisuus päättyy......






             3.11.2014 myöhään illalla....... Kökar


     Tänään on kulunut tasan puoli vuotta, 6kk siitä, kun saavuin pienen kotini kanssa tänne sielunmaisemiin kallioiden syleiltäväksi ja meren aaltojen tuudittamaksi.
Kökar - saari Ahvenanmerellä, monien mielestä keskellä ei mitään, mutta minun mielestäni kaiken keskellä.
Tämä saari lumosi minut jo ensimmäisellä vierailukerrallani 2008, ja jätti tällaisen minunkin kaltaisen maailmanmatkaajan lumouksensa valtaan täydellisesti....lähtemätön vaikutus...
Ja kun palasin tänne vielä 2010 ja 2013 pieniksi toviksi, niin nämä käynnit vahvistivat sen tunteen, mikä ensimmäisellä kerralla otti minut valtaansa - se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja se on kestänyt ja voimistuu jokainen aamu, kun saan herätä täällä uuteen päivään.

   Ja niin minä tämän rakkauden sokaisemana päätin heittäytyä tunteen ja virran vietäväksi, pakata kimpsuni ja kampsuni ja hilata kotini pyörien päällä sinne, missä se kodilta tuntuukin.

  Puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, ja niistä kirjoittelen lisää enemmälti lähipäivinä...
Pitkän hiljaisuuden syynä täällä blogissa nimenomaan oli puhtaasti tekninen...tietokoneeni päätti lopettaa toimimasta ja sain vasta noin 3 viikkoa sitten uuden tilalle - mutta täällä ollaan..täynnä intoa ja ajatuksia, paljon  uusia kuvia, tunnelmia....kannattaa pysyä nyt kuulolla sillä minulla on vihdoin aikaa, ja vihdoin energiaa ja sitä paloa, mitä tähän kirjoittamiseen tarvitaan...

     Minä sain myös pyristeltyä itseni irti riippuvuussuhteesta - nimittäin sosiaaliseen mediaan, ja varsinkin facebookkiin, se on hyvä renki mutta huono isäntä. Laitoin ns. tilin telakalle, ja käytän aikani mielummin elämiseen täällä real worldissa, sillä aivan luvattoman paljon tuli haaskattua aikaa jonninjoutavaan netissä keikkumiseen ja höpinöintiin.....

  Varmaan ensimmäisen viikon aikana vielä aamukahveja juodessani saatan hajamielisesti hakeutua katsomaan mitä kenellekin kuuluu tai onko jossain ryhmässä tapahtunut jotain jännää jne jne....ja voi olla, että tulee jopa vieroitusoireita aluksi...jäänköhän minä nyt jostain toooosi tärkeästä paitsi??

   Mutta uskon, että ajan kuluessa tulen arvostamaan päätöstäni ja arvokas aika, jota meillä kaikilla on vain rajallinen määrä, kuluu johonkin oleelliseemaapn - vaikka kalliolla istumiseen ja kotkien ihailuun, tai rupatteluun peurojen kanssa aamuhämärissä......

Tulen jossain vaiheessa myöhemmin ehkä palaamaan facebookkiinkin, mutta vasta sitten kun tiedän, että osaan olla siellä vain pieniä hetkiä kerrallaan, eikä sinne ole tarvetta edes päivittäin mennä....siihen asti pysyn poissa, sillä minä en halua olla riippuvainen mistään, en edes netistä...

    Kaikkea ei voi kuitenkaan kerralla räväyttää, tai tulee shokki vahvemmallekin naiselle.....joten pikkuhiljaa.... tässä samalla meinaan käynnissä sokerista vieroittaminen, joka äkkisestään ei kuullosta oikein fiksulta  idealta syksyn synkimpään aikaan - mutta minähän pidän haasteita ja yleensä ne hankalimmat haasteet otan erityisellä antaumuksella ja ns. rise to the challenge....

  Kahvista en luovu, ainakaan vielä, ja vaikka en joulua aio viettää, niin suklaata olen antanut itselleni luvan silloin syödä :)

   Kuntosali kausi starttasi nyt marraskuussa, ja juoksu jatkuu läpi talven......terve sielu terveessä ruumiissa..

  Minä olen harvinaisen onnekas ihminen, sillä saan elää unelmaani.
Mikään ei ole toki tullut ilmaiseksi, vaan tämänkin unelman eteen olen tehnyt paljon töitä.
Ja tämän unelman toteutumisen mahdollistavat myös muutamat muut ihmiset, joiden ystävällisyyden ja avun ansiosta olen täällä - siitä heille kaikille tässä suuri sydämestä asti tuleva kiitos.

  Tack för alla snälla människor om Kökar, som hade gjorde det möjligt att jag kan bor och jobba här på er fantastik och vackert ö <3 <3 Det menar så mycket för mig, att varje morgon jag kan vakna här och njuta natur och havet, och varje natten jag kan går sova här och lyssna det vind .....

    Tästä on hyvä jatkaa....nyt menen onnellisena nukkumaan - vaikka on syksy, joka on minulle vaikeinta aikaa, niin tämä syksy on ollut hieman siedettävämpi....

Tuuli saa tuudittaa minut pian uneen - uskokaa unelmiinne, olkaa rehellisiä itsellenne ja muille, pitäkää huolta itsestänne....

 T. Saaren Ansku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti