Kirjeitä ....

     

     

     Siitä on aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tätä blogia – mitä nyt muutaman runon ja tarinan olen saanut aikaan.

Jotenkin vaan vaivannut jonkinlaatuinen kirjoitus ummetus, ollut inspiraatio kateissa, liekö lähti sitten samalla ovenavauksella kun kaamosmasennus asettui taloksi.
Noh, eihän sitä väkisellä tarvitsekaan tekstiä vääntää, enhän tee tätä työkseni, pieni elantoni ei ole kiinni siitä,saanko aikaiseksi jotain nasevia tekstejä.

Onneksi netti on täynnä jo blogeja joka lähtöön: ruokablogeja, muotiblogeja, reissublogeja, lemmikkieläinblogeja, fitnessblogeja, ja varmaan blogeja blogienkirjoituksesta.....eli luettavaa riittää jokaiseen makuun....

Aloin pohtia itsekin, että pitäisikö minullakin olla joku tietty teema, minkä pohjalta tätä kirjoitan. Tulin jo pian siihen tulokseen, että koska elämäni on yhtä kirjavaa kuin villasukkanikin,jotka nyt lämmittävät varpaitani,on liene viisainta,että tämä minun sivustoni saa myös olla yhtä riemunkirjava, vailla päätä ja häntää.

Kunnes yhtäkkiä sain idean......

… Minulla on ollut jo pienestä tytöstä asti kirjekavereita. Ensin niitä oli kotimaasta, mutta heti kun opin englantia, aloin hankkimaan niitä vähän kaikista maailman kolkista.

Voi sitä onnea, kun koulusta kotiin tullessa pöydällä odotti kirje, jossa oli kauniita värikkäitä postimerkkejä ja persoonallisella käsialalla kirjoitettuna nimeni ja osoitteeni.

Minä kaipaan sitä aikaa, niitä kirjeitä, postikortteja, sitä tunnelmaa, sitä jännitystä....

kun tiesi, että jossain päin tätä maapalloamme joku oli istunut pöydän ääressä kynä kädessään, ajatellut minua, antanut aikaa elämästään juuri minulle – kirjoittaakseen omasta elämästään ja kuulumisistaan.

Ja tästä sain idean...vähän erilaisen, mutta pohjustuen juuri tähän ajatukseen...

Minä kirjoitan jatkossa elämästäni ja tunteistani täällä kirjeinä.

Kirjeinä kelle????

Minä olen valinnut kolme merkittävää henkilöä,jolle haluan ne osoittaa, mutta jotka te kaikki muutkin,jotka haluatte, saatte lukea.

Ensimmäinen henkilö on rakas äitini, joka ei ole täällä enää meidän kanssamme, ei fyysisesti, mutta

muutoin voimallisesti läsnä.

Toinen henkilö on minä itse – lapsena. 
Haluan kirjoittaa kirjeitä sille tytölle, joka olin pienenä.

Kolmas henkilö on rakas sieluntoverini, sillä tiedän, että hän on jossain – toivon hänet joku päivä kohtaavani, missä ja milloin – siitä minulla ei ole hajuakaan.

En edes tiedä, pitäisikö hänen kirjeet kirjoittaa suomeksi..kenties englanniksi, vai ymmärtääkö hän sitäkään kieltä.

Hänellekin haluan kuitenkin kirjoittaa, sillä hassussa pienessä sydämessäni tunnen, että minullekin on sellainen ihminen olemassa, joka tietää että minä olen täällä juuri häntä varten.

Joten näille yllämainituille henkilöille minä jatkossa kirjoitan täällä, ja aina en tule suoraan osoittamaan edes kenelle kirjeeni on tarkoitettu, joskus se voi olla heille kaikille ja joskus saatan haluta teidän itsenne päättelevän ketä olen milloinkin ajatellut...

Maailma on merkillinen paikka, jossa tapahtuu merkillisiä asioita ja jota asuttaa merkilliset erinäköiset hahmot.

Minun oma elämäni ei lie ihan sieltä tavallisimmasta päästä, ja kuitenkin koen olevani hyvinkin tavallinen tyttö.

Kaikki on suhteellista, ja miten sen itsekukin näkee omalta kannaltaan.

Minä tulen kirjoittamaan tänne näkemyksiä ja tuntemuksia minun kannalta katsottuna,

ja minun silmin nähtynä, korvin kuultuna.

Tästä on hyvä jatkaa..

 ps. Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi <3