Kun tie kutsuu, siihen on vastattava. Minulta se tuntuu käyvän erityisen herkästi, ja kuuntelen voimakkaasti tätä sisäistä ääntäni.
Usein saan kuulla olevani levoton ja rauhaton sielu, koska en pitkään viihdy paikoillani, enkä kykene sitoutumaan samaan työhön pitkäksi aikaa.
Itse koen olevani vain nomadi, jonka elämää ohjaa liike ja jota uteliaisuus ja elämännälkä ajaa eteenpäin.
Ja niinpä tämä sisäinen ääni ajoi minut nytkin liikkeelle pienestä kotipesästäni, vaikka kesä oli juuri ovella kolkuttelemassa.
Siitä seurasi pikainen repun pakkaaminen, suunta kohti lentokenttää ja uusi seikkailu oli valmis alkamaan.
Ja minneköhän mahtoi lentokone minut kuljettaa??
Ei tule yllätyksenä kenellekään enää, sillä vihreä saari veti minua puoleensa magneetin lailla.
Maailma, ja myös Eurooppa, on pullollaan mielenkiintoisia ja jännittäviä paikkoja.
Paljon olen minäkin jo nähnyt, ja paljon on vielä näkemättä.
Siitä huolimatta sydän sykkii tälle vehreälle, lammasten täyttämälle saarelle, jossa pubeista raikaa musiikki ja iloinen nauru.
Pieni satumainen saari täynnä elämää, pullollaan paikkoja nähtäväksi ja elämyksiä koettavaksi, ja tänne palaan boomerangin lailla uudestaan ja uudestaan.
Tämänkertainen tukikohtani on kylä nimeltä Cong, joka sijaitsee Irlannin länsiosassa, noin puolivälissä kaupungeista Galway ja Westport.
Tämä kylä on erityisen tunnettu varsinkin siitä, että täällä kuvattiin vuonna 1952Oscar-palkittu elokuva (paras ohjaus John Ford) nimeltä the Quiet man, vaitelias mies.
Palaan tuohon elokuvaan myöhemmin,teen siitä oman kertomuksen kuvineen tänne blogiin.
Cong on täynnä historiaa, ja sijainniltaan myös ainutlaatuinen, siitäkin kirjoitan lisää faktaa linkkeineen myöhemmin.
Minä olen töissä saman perheen omistamassa hostellissa ja bed & breakfastissa, ja minun työni sisältää enimmäksern aamiaisvuorossa oloa ja iltapäivisin vastaanotossa työskentelyä.
Vaihteleva työ ja sopivasti vapaata käyvät minun luonteenlaatuun mainiosti, ei ehdi tulla aika pitkäksi enkä pääse kyllästymään.
Isäntäperheeni on Irlantilaiseen tyyliin ystävällinen ja avoin, ja on helppo heittäytyä mukaan ja antaa oma osansa aikaa ja osaamistaan heidän yrityksen eteen.
Vapaa-ajan ongelmiahan minulla ei ole, sillä juokseminen on rakas harrastus, ja näissä huikaisevissa maisemissa se on suuri nautinto.
Silloin kun en ole lenkillä, niin aikani kuluu kuten muutenkin, lukien ja kirjoittaen ja valokuvaten.
Introvertti luonteeni saa kyllä omanlaisensa haasteen joka kerta, kun lähden kotiovestani ja astun ulos maailmaan, mutta mukavuusalueeltani poistuminen kasvattaa luontoa ja minua ihmisenä.
Ja jos jossain on helppo haastaa itseään, niin se on täällä Irlannissa.
Täällä minun on ollut aina hyvä olla, ja minua on kohdeltu hyvin.
Joka paikassahan on omat " hyvät,pahat ja rumat", se nyt on sanomattakin selvää.
Mutta lähtökohtaisesti viihdyn täällä loistavasti, puhkean kukkaan, rentoudun, ja tunnen olevani kuin kotonani.
Irlanti on minulle kuin rakkaan ystäväni neulomat villasukat: ne istuvat hyvin ja lämmittävät, ne ovat värikkäät, ne tuntuvat kotoisalta ja antavat ihanan turvallisuuden tunteen.
Irlanti puhuttelee minua syvästi, ja minulla on aikaa ja halua kuunnella, mitä sillä on sanottavanaan.
Tervetuloa mukaan viihtymään ja nauramaan kanssani. Toivottavasti onnistun saamaan teihinkin pienen poltteen päästä kokemaan tämä paikka ihan henkilökohtaisesti.
Haluan kuitenkin varoittaa, että on olemassa pieni riski, että kun kerran pääsette täällä käymään, niin teille voi hyvinkin käydä kuten minulle: kaikki tiet vievät Irlantiin."
Seuraavassa kirjoituksessani kerron lisää Congin kylästä historioineen päivineen....
Siihen saakka, aurinkoisia päiviä t.
Ann O 'Songland
