Makuja läheltä ja kaukaa – Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla

Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa

Makuja läheltä ja kaukaa –

Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla

Lohjalta, noin 10 km Hankoon päin, sijaitsee idyllisen kaunis Lohjansaari –ja Lohjansaaressa sijaitsee viihtyisä ja kiinnostava Alitalon omenaviinitila, ihanteellinen pyöräretkikohde koko perheelle maaseudun rauhaan ja hyvien makujen äärelle.

   Alitalon omenaviinitilalla on paljon tarjottavaa kaikenikäisille, ja siellä saa helposti kulumaan monta tuntia rentoutuen rauhallisessa ympäristössä, rapsutellen pihapiirin lukuisia kotieläimiä ja nauttien vaikka paikanpäällä viinitilan tuotteista.

Jos tilalle sattuu osumaan touko-kesäkuun vaihteessa, niin silloin ympärillä olevat lukuisat omenapuut olisivat upeassa kukkaloistossaan, mutta kohde on kyllä aivan yhtä viehättävä kaikkina vuodenaikoina auki ollessaan.

 Tilalla sijaitsee viinimyymälä, josta on saatavilla tilan tuotteita ympäri vuoden, sesonkiaikoina päivittäin, muulloin sopimuksen mukaan. Tilan valikoimista löytyy mm. Siidereitä, eri makeusasteella olevia viinejä, ja kuohuviiniäkin on saatavilla ( puolikuiva,hiilihapotettu kuohuviini) – toimittajan huomio: maistanut useita eri laatuja ja todennut ne erittäin herkullisiksi,voin lämpimästi suositella! J

Vanhaan navettaan on upeasti sisustettu viihtyisä saaribaari, viiniravintola, jossa voi nauttia tilan tuotteita ja makupaloja. Tilauksesta siellä voi järjestää myös ruokailumahdollisuuden. Alitalon omenaviinitilalla on mahdollisuus järjestää myös perhejuhlia, kokouksia ja muita yksityistilaisuuksia.

             Lapsille ja muillekin eläinten ystäville siellä on runsaasti hellyttäviä tuttuja kotieläimiä, jotka ovat kovasti seurallisia, ja pitävät rapsuttelusta ja huomiosta. Tilalla asustelee mm. Villisikoja, hevosia, vuohia, kaneja jne...

Suosittelen todellakin kohdetta lämpimästi kaikille, on todella hieno paikka viettää aikaa ja tukea kotimaisia yrittäjiä,jotka takaavat työllään meille laadukkaita ja persoonallisia makuelämyksiä!

Alitalon Omenaviinitila

Pietiläntie 138

08800 Lohja

p.019-349120

Kotisivut:

www.ciderberg.fi

 Avoinna: 1.6-15.8. päivittäin
15.-31.5. sekä 16.8-30.9 perjantaisin  & lauantaisin klo 12-17,

muulloin sop.mukaan. ( yksittäiset matkailijat )

Myymälä on avoinna muina aikoina ympäri vuoden sopimuksen mukaan.

Yleistä tietoa Suomen viinitiloista

  Suomessa toimii tällä hetkellä noin 30 tilaviiniyrittäjää eri puolilla maata. Nämä viinitilat valmistavat alkoholituotteita kotimaisista marjoista ja hedelmistä: viinejä, liköörejä, siidereitä. Tiloilta löytyy erilaisia palveluja ja toimintoja: viininmaistatusta, tilaviinimyymälöitä, ruokailpalveluja, majoitusta ym ym...

Viinitiloja Suomesta löytyy aivan Ahvenanmaalta Lappiin saakka ja siltä väliltä, joten nämä kohteet karavaanareillekin ovat varmasti yksi mukava tapa tutustua Suomalaiseen maaseutuun ja yrittäjyyteen, ja nauttia Suomen suvesta. On tietenkin muistutettava, että vastuullisina ihmisinä muistamme sitten noudattaa tunnollisesti ”jos otat et aja, jos ajat et ota –politiikkaa”. Eli joko kotiinviemispullot sitten kotiin saakka, tai jos jäädään maistelemaan tilan viinejä paikan päälle,niin kuski mukaan.

Mitä on tilaviinit?

Tilaviinit ovat suomalaisista marjoista ja hedelmistä käymisen avulla valmistettuja marja – ja hedelmäviinejä.Tilaviinituottajat saavat myydä alle 13 til - % alkoholia sisältäviä tilaviinituotteita viinitiloilta, valmistuspaikan läheisyydessä. Tätä väkevämpiä tuotteita saa vain anniskella tilan anniskelupaikassa.

Kotimaisesta viinintuotannosta kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen ja kohteisiin lisää netissä:

www.viinitilat.net

   Nautitaan Suomen suvesta, raikkaista puhtaista mauista ja kesästä!

 ( Tämän jutun olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo'carissa numero 2/2012)

Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa

Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa

      Elämmekö syödäksemme vai syömmekö elääksemme??? Ruoka ja ruokailu on yksi perustarpeitamme, osa Maslowin tarvehierarkiaa. Ruokailu on myös nautinto, se koostuu monista  pienistä asioista, joista muodostuu yksi suurempi kokonaisuus:elämys. Perheet kokoontuvat yhteen töiden ja koulujen jälkeen, ja siinä ruokailun yhteydessä on hyvä käydä läpi päivän tapahtumia. Suuret juhlat kokoavat ihmisiä yhteen: kastejuhlat, häät, ylioppilasjuhlat ym ym...Kaikissa näissä tapahtumissa ruoka näyttelee suurta roolia.

   

      Ruoka ja ruokakulttuuri sekä viinit ovat iso osa myös minun elämääni, ne ovat sekä harrastus että työ (tuleva tarjoilija).

Makumatka maailman ympäri ruokalautasella on kiehtova asia, koska erilaisia keittiöitä on lukemattomia määriä, ja jokaisessa kulttuurissa on omat erikoisuutensa.

Ja mikä sopiikaan karavaanaareillekaan paremmin kuin lähteä mukaan makumatkalle – lähelle ja kauas, niin keittiöiden kautta kuin käytännössäkin.

           Tilat asuntovaunussa ja –autossa eivät ole ihan samaa luokkaa kuin normi asunnossa ( poikkeuksena toki nykyään esiintyvät suuret kulkuneuvot, joiden keittiöt alkavat olla samaa luokkaa kuin kivijalkatalojen kodeissakin.). Hyvä ruoka ja sen valmistaminen ei kuitenkaan ole kiinni loppupeleissä suurista tiloista ja hienoista varusteluista, vaan pienelläkin pärjää.

  Perusvarusteluina esim. omassa kodissamme ( siis vaunussamme) on mm. Yksi suurempi paistinpannu, 5l ja 3l kattilat, hyvät terävät veitset, raastinrauta, muutama muovikulho, leikkuulauta , pari erikokoista uunivuokaa...

Kun kaappitilaa ei ole paljon, on olennaista valita tarvikkeensa fiksusti.

Kuivakaapista on hyvä aina löytyä mm. Riisiä,pastaa, couscousia, liemikuutioita jne jne...

Meidän vaunun keittiö: 3 liekkinen kaasuhella, tiskiallas, ja 80l jääkaappi, vedenkeitinkin löytyy. Uunia ei meidän vaunussamme ole, mutta monesta muusta se jo löytyy tehtaalla laitettuna. Varsinkin kotimaamme leirintäalueiden keittiöt ovat aina uunilla varustettu, joten siellä voi hyvin paistaa laatikot ja pullat ja piiraat. Grillaaminen on iso osa myös monen karavaanarin elämää, ja grillatakin voi paljon paljon muutakin kuin makkaraa ja kasslereita.

   Ruokamatkailu

Torit ja kauppahallit ovat mahtavia paikkoja käydä reissun päällä, sieltä löytyy herkkuja joka lähtöön kalahallista vihanneksiin ja pientilan juustoihin...myös monet maatilat pitävät suoramyyntiä tilansa yhteydessä, tutuimpana varmaan kesäisin itsepomintatilat,josta saa pomia mansikoita jne..

. Joistakin paikoista saa jopa tinkimaitoa omiin pulloihin, yksi hyvä esimerkki tästä on Ahlmannin koulutila Tampereella, joka myy tilatankista kyytön maitoa. Tällaisia paikkoja kannattaa suosia, sillä lähiruoka ja kotimaisuus on aina valttia, ja niitä kannattaa omilla valinnoillaan tukea.

Useat karavaanarit ovat kovia marjastamaan ja sienestämään, myös kalastus on yksi erittäin suosittu harrastus tässä porukassa, ja löytyy niitä metsästäjiäkin. Mikäs on sen mukavampaa, kuin yhdistää syksyinen vaunureissu luontoretkeen ja lähteä koko perheen voimalla metsään marjaan ja ottaa kahvit ja eväät mukaan?

Ravintoloita ja kahviloita on niin paljon että ei perässä pysy, jokaiselle löytyy jotakin.

Ruoka ei kuitenkaan ihan kaikille ole itsestäänselvyys, joten kunnioitus sekä itse ruokaa kuin sen tuottajiakin kohtaan on hyvä säilyttää.

Tulen jatkossa tutustumaan erilaisiin kiinnostaviin paikkoihin, ja kerron niistä lisää kuvien ja vinkkien kera – myös joitakin reseptejä tulen julkaisemaan.

Bon Appetit!!

Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa 

   ( Tämän artikkelin olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo ' carissa numero 1 )

Terve sielu terveessä ruumiissa

        Heipä hei rakkaat radionkuuntelijat:)

    Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, mutta eihän tätä nyt voi tehdäkään pakottamalla, vaan sillon kun iskee se kirjoituskärpänen....

Minua on pitänyt kiireisenä varsinkin opiskeluihini liittyvät työharjoittelu, joka on piakkoin tulossa päätökseen tämän ekan harjoittelun osalta - huomenna näet on palattava pariks kuukaudeks koulunpenkille....mälsäää:((  Minä en oo kyllä yhtään mikään koulussaistuja-tyyppi, enkä varsinkaan jos ulkona on hyvä ilma..silloin tekis mieli olla lenkkipolulla eikä kuluttaa persaustaan koulun penkissä....mutta ei kerrota kellelkään...eihän??? :))

   Olen minä ton työharjoittelun ohessa ehtinyt onneksi kuntoilemaankin ihan kiitettävästi, eli pyöräilemään eripituisia lenkkejä pitkin poikin,ja myös juoksemaan. Viikko sitten ajoin 84km, ja viikolla jopa ennen työvuorojen alkua sellaisia 30-40km pituisia pyrähdyksiä...ja voi elämä kun mie nautin siitä, kun tuuli osuu kasvoihin, ja maisemat vilisee silmissä kun huruuttaa alamäkeen välillä jopa 40km tuntivauhdilla......siinä meiningissä maistuu elämisen maku, ja sitä tehdään ilon kautta..

   Nyt kun on vielä ns. kesäkausi päällä ja keli mainioita ulkotreeniin, niin silloin ei sisällä  pahemmin happamoiduta, olenkin siis rakennellut ihan omaa kuntopiiriäkin, jota myös teen tässä ihan kotimaisemissa: juoksuspurtteja,joihin on yhdistetty: kyynärdippejä,hyppynarua, portaiden loikkimista yms.kivaa:))

 Tänään sitten tein ikioman kotikutoisen triathlonin sprinttimatka-treenin:
  20km pyöräilyä (1h), 5km juoksua (30min) ja 1000m uintia ( 30min)....
Ens pyhänä vois kokeilla samaa mutta ns. olympiamatkalla....

  16.9. olisi sitten Helsingissä elämäni toinen puolimaratoni, mutta en minä pelkästään sitä varten tässä treenaa...kyllä tästä kuntoilusta on tullut elämäntapa aivan totaalisesti....ne tarvittavat lepopäivät toki pidän mitkä kuuluukin ,että keho voi palautua jne...mutta arvatkaapa vaan jos jää jo useampi päivä väliin,ettei jostain syystä ole päässyt kuntoilemaan,niin olo on kyllä sen mukainen: jopa fyysisesti voi huonommin, ei maistu ruoka niin hyvin, iskee ummetus ja kaikki muu mahdollinen.....mutta sekin liene lievempi kiusa kun se ahdistus ja kiukku,mikä iskee henkisesti,kun alkaa olla ylimääräistä energiaa latautunut kehoon eikä sitä voikaa purkaa toivomallaan tavalla...silloin minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä immeinen: kärttyinen, entistäkin lyhytpinnaisempi ym.ei niin viehättävää....on siis koko yhteiskunnan ja lähipiirin etu,että minä pääsen säännöllisesti liikkumaan, muuten alkaa päitä putoilemaan.....

    On vaan pakko ihmetellä erästä asiaa,joka tässä on nyt vastaan tullut,kun olen viimeiset pari vuotta aktiivisemmin kuntoillut ( 5-6 pvä/vko)....ensin tietenkin oletetaan,että minä treenaan jotain tiettyä tapahtumaa varten, että ei voida olettaa, että joku voi tehdä tätä ilman sen kummempaa tiettyä tavoitetta, tyyliin maratoni tai finlandiahiihto jne....
  Sitten ihmetellään,että miksi??? Miksi minä " rääkkään " itseäni??? Ja elä nyt laihduta itseäsi tuon enempää jne....
Ensinnäkään, minä EN laihduta, minä en kuntoile laihtuakseni, minulla ei ole mitään laihtumistavoitetta enkä tätä sellaisella motivaatiolla tekisikään.....
Onhan se nyt tietysti sanomattakin selvää,että kun aktiivisesti kuntoilee,niin kaloreita palaa,kehosta tulee timmimpi ja kokonaiskuva on liikunnallinen ja hoikka,ja ok..myös varmaan ihan miellyttävä silmälle.....
Ja vaikka ei treenaakaan vaan ajatuksena saada hyvä kroppa,niin tuleehan se siinä sivussa joka tapauksessa. Ja kyllä minä myönnän auliisti sen, että kun olen 2 kertaa elämässäni painanut 90kg ja pukeutunut lähes puolijoukkuetelttaan, ja nyt paino on 56,5kg ja saa ostaa pieniä sieviä mekkoja,että kyllä se omaa mieltä kummasti kohottaa....siinähän sitten pidätte mua pinnallisena,eipä tuo minua hetkauta.
  Enkä minä suinkaan rääkkää itseäni..miksi kuntoilusta ja liikunnasta tehdään ajatuksena juuri vastenmielinnen..että jos liikut ja treenaat ,niin automaattisesti rääkkäät itseäsi...annetaan sellainen negatiivinen mielikuva.
  Minähän teen juuri päinvastoin....minä pidän itsestäni, ja haluan huolehtia kehostani - meillä kun on tämä yksi keho vaan jolla pitää pärjätä hautaan asti, minä siis haluan hemmotella sitä liikkumalla ja elämällä muutenkin terveitä elämäntapoja noudattaen.
  Runsaan  monipuolisen liikunnan lisäksi terveisiin elämäntapoihini kuuluu myös monipuolinen terveelinen - mutta herkullinen, ruokavalio. Säännöllinen elämänrytmi ja hyvät yöunet, tupakoimattomuus ja erittäin vähäinen alkoholinkulutus, sekä iloinen asenne ja kohtuu positiivinen elämänkatsomus ovat myös osa itsestäänhuolehtimista....
Kyllä minä osaan nauttiakin, ei minun elämäni mitenkään askeettista tai tylsää ole, minä vaan nautin omalla tavallani.....jäätelötötterö pyöräretkellä meren rannalla maistuu niiiin hyvälle, lasillinen kuplivaa cavaa silloin tällöin, hyvä leffa kera pop corn pöntön ym......
     Kuntoiluun vielä palatakseni.....fyysisen kunnon parantuessa myös korvien väli tosiaan pysyy kunnossa kun saa liikkua....molempien suhde omassa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on aikalailla tarkassa balanssissa fifty-fifty....jos toinen puoli krakaa,niin se pian vaikuttaa myös siihen toiseen puoleen....
Ja kyllä ihmisen itsetuntokin kohoaa,kun hän viihtyy omassa kehossaan ja tuntee voivansa hyvin....kun saa testata voimiaan ja huomata että jaksaakin juosta taas vähän pidempään ja vähän kovempaa jne....
    En minä ole saarnaamassa kellekään,jos he tupakoivat, tai alkoholi maistuu vähän liiankin hyvin,tai pikaruoka-eväät ja pitsat maistuu mielummin sääntönä kuin poikkeuksena.....miksi ihmeessä siis minä itse joudun usein tilanteeseen,jossa huomaan että saan selitellä sitä, miksi minulle ei maistu viina eikä tupakka eikä mäkkärin mätöt......???
    
 Syksyä kohti mennään, pyöräily ja juokseminen jatkuu minulla lumien tuloon asti...sen lisäksi kuvioon tuli nyt uiminen, ja myöh.syksyllä kuntosali....ja kun lumet ovat maassa, alkaa murtomaahiihdon palauttaminen osaksi liikuntasuunnitelmiani.....

   Näillä mennään.......nyt alan nauttimaan hyvää ananasrahkaa välipalaksi,ja alan sitten lukemaan.....myöhemmin voisi vielä käydä metsässä iltakävelyllä lataamassa energiaa luonnosta....

  Terve sielu terveessä ruumiissa.....palataan linjoille.....hyvää päivänjatkoa...olkaa kilttejä muille,mutta myös itsellenne!!!!