Onko järkee vai ei..

Onko järkee vai ei 13.6.2017

  " Onko järkee vai ei ", Sliippareiden biisi soi korvissani.
Kenenkä unelma on elää kädestä suuhun lähes persaukisena kiertäen ympäri Eurooppaa tehden ihmisille töitä melkein puoli-ilmaiseksi?? Ja onko siinä koko touhussa mitään järkee??
Voisinpa melkein vastata,että eipä taida olla, vaan aika järjettömältä touhultahan tuo äkkisestään ajateltuna kuullostaa...
..ja sitä se onkin....
Erityisen järjettömältä se tuntuu, kun kyseessä on lähes viiskymppinen akka, jolla on useampi ammatti hankittuna, ja siitä huolimatta irtisanoutui palkkatyöstä ja lähti pienen repun kanssa kohti tuntematonta ja epävarmuutta.
Eipä ole kaikki muumit laaksossa eikä inkkarit kanootissa eikä vintillä pala valotkaan, mutta tarvitseeko kaiken elämässä ollakaan niin hirveen järkeenkäypää?
Minä olen ajatellut tämän niin, että niin kauan kun noudatan lakeja enkä vahingoita ketään, saan olla juuri niin järjetön kuin huvittaa.
Olisi jäänyt monet hienot kokemukset välistä, jos en olisi tätä polkuani valinnut. Toki olisin päässyt usein paljon helpommallakin, mutta minä teen muutenkin kaikki vähän pidemmän kaavan mukaan.

  Sen verran olen kyllä nyt ehtinyt tässä pohtimaan, että aion tehdä jonkinmoista rajausta jatkossa, mitä hommia teen vapaaehtoispohjalta ja millasia hommia ihan palkallisena.
Olen tullut siihen tulokseen, että majoitus -ja ravitsemisalan työt teen jatkossa ihan oikealla palkalla.
Perustelen sen niin itselleni, että minulla on tähän ammattiin sen luokan osaaminen, että en myy itseäni enkä ammattitaitoani enää alennuksella kellekään.
Joka haluaa minut töihin ravintolaan tai hostelliin tms.,niin saa olla valmis maksamaan työstäni asianmukaisen palkan.
Tämän vuoksi peruin myös Newportin Bed and Breakfast paikan, ja jatkan nykyisessä kohteessani, kunnes löydän mieluisemman ja motivoimman työn ja työympäristön.

 Mitä hommia sitten haen jatkossa Workawayn ja HelpXn kautta??
Haen töihin eläinten pariin, hoitamaan koiria,hevosia,lampaita,vuohia......
Kyllä, tältäkin alalta löytyy osaamista ja koulutusta, mutta työ on niin mielekästä, että pienissä määrin teen sitä mielelläni ihan majoitus-ja ruokapalkalla.
Myös paikat kuten viime kesän Inishturk ja Sveitsin viinitila, tulevat kyseeseen.
Lähtökohtaisesti haen paikkoihin, jossa olen ainoa vapaaehtoinen kerrallaan ,ja jossa olen paremminkin osa perhettä kuin joku erillinen työntekijä, joka sellaisena pidetäänkin ...

Olen tätä ennenkin painottanut, ja teen sen taas, tämä ei todellakaan sovi sellaiselle, jolle rutiinit ovat tärkeät.
Tässä elämäntavassa on pakko tottua epävarmuuteen vähän joka asiassa, se kuuluu kuvaan, ja sen kanssa on opittava elämään.
Oma opetteluni se on minullakin ollut, ja joskus tulee vieläkin vähän shokkina, mutta jotenkin sitä vaan kokoaa itsensä ja pärjää...tuurilla ne laivatkin seilaa 😄😉.
Yksinolo ei saa olla taakka eikä sitä saa pelätä. Jos ei oo itsensä kanssa sinut eikä viihdy itsekseen, sekin voi koitua kohtaloksi.
Tämä harvoin on minulle haaste, toki minäkin välillä koen yksinäisyyttä ja tunnen olevani kaiken ulkopuolella, onneksi se tunne menee pian ohi.
Minulla nämä yksinäisyyden tunteet ovat olleet pahimmat juuri näiden hostellitöiden puitteissa, ihmisten ympäröimänä, silti täysin yksin.
Vähiten olen kokenut yksinäisyyttä ollessani Kökarissa ja Inishturkissa. Molemmat pieniä saaria ja ihmisiä ei ympärillä, mutta luontoa ja eläinkontakteja kylläkin.
Elämä on matka....todellakin....se on loputonta kasvamista ja oppimista.
Emme ole koskaan valmiita, ja juuri siksi: keskeneräistä työtä ei saa arvostella.

Lämpöä päiväänne toivoo Ann O'Songland