Niin olet salainen, etten tiedä edes nimeäsi.
Niin salainen, etten tiedä missä asut, mistä tulet ja minne menet.
En tiedä kuka sinua odottaa, en edes halua tietää.
En tiedä mitä teet työksesi, miten asut, ajatko autolla kauppaan,vai polkupyörälläkö singerrät läpi tuulen ja tuiskun.
Haluan istua kanssasi tulehen tuijottaen, lumoutua liekeistä, kuulla puun halkeavan kuumuudessa.
Haluan maata kanssasi laiturilla selällään kauniina suvipäivänä,
laineet hyväilevät varpaitamme ja katselemme ohikiitäviä pilviä.
Haluan kastua kanssasi sateessa ja huumaantua mäntymetsän mystisestä tuoksusta, minkä sade nostaaa ilmoille.
Haluan tehdä lumienkeleitä ja laskea pulkalla mäkeä, haluan hyppiä värikkääseen vaahteranlehtikasaan.
Haluan maata vieressäsi,aistia tuoksusi,kuulla hengityksesi.
Haluan, että otat minut jämäkästi,väkevästi,mutta lempeästi.
Haluan, ettänkun polkumne erkanevat, muistelet minua ja yhteistä hetkeämme hymyillen ja lämmöllä, et katkerana ja analysoiden.
Et ole minulle nimi,status,tai tilastonumero.
Olet sielu,joka kosketit minun sieluani,ja sellaisena minä haluan sinut muistaa.
Anneli Laulumaa 20.3.2018
