Auringonpistos,yksinäisyys......19.7.2016

Auringonpistos, yksinäisyyden tunne, töitä ja pyöräretki.. 19.7.2016

  Niin se on vaan jo toista viikkoa vierähtänyt täällä Toblerone - landiassa, ja siihen on mahtunut taas yhtä sun toista tapahtumaa ja ttoimintaa.Sääkin on vaihdellut rankkasateesta ja 14 C hyytävistä keleistä tämän päivän ja alkupäivien auringonpaisteeseen ja helteeseen.

Minun Sveitsin perheeni lähti lomalle Espanjaan, ja kun sieltä palailevat, niin jatkavat samantien Itävaltaan.
Olen siis suurimman osan ajastani vanhan pariskunnan kanssa, jotka eivät puhu englantia - vastaavasti minun saksankielen taidollani ei myöskään hirveästi keskustella.
Jollakin tavalla olemme onnistuneet käytännön asioista sopimaan, töihinmenoajoista ruokailuun jne, mutta väärinkäsityksiltä ei olla vältytty, ja läppää ei heitetä 😉.
Vaikka viihdyn paljon omissa oloissani ja itsekseni, niin tämä kielimuuri on saanut aikaan yksinäisyyden tunteen, jota en ole kokenut miesmuistiin.
Ymmärretyksi tuleminen ja toisen puheen ymmärtäminen on tärkeitä juttuja, ja kun kommunikointi jää muutamaan sanaan ja elekieleen, niin kuilu on valmis.
Irlannin isännän kanssa meillä oli tiukkojakin mielipide-eroja, mutta juuri se, että pystyimme puhumaan ja keskustelemaan kaikesta, oli rikkaus.
Mitä siis tästä opin??
Seuraavat paikkani näin vapaaehtoistyöntekijänä sijaitsevat Irlannissa tai Skotlannissa, lomanvietto-
paikkana muutkin maat tulevat kyseeseen.

  Mutta nyt kun täällä kerran ollaan, niin yritetään tsempata ja pärjätä ja teen parhaani, kuten aina, siinä mihin ryhdyn.

Sunnuntaina oli ensimmäinen virallinen vapaapäiväni, ja ei liene tule kenellekään yllätyksenä, miten sen vietin.
Pyörän selkään pomppasin jo aamu kahdeksalta Cooperin ruokinnan ja lenkityksen jälkeen.
74km pyöräilin 25C helteessä mitä hienoimmissa maisemissa, ja korkeuserojakin oli sen verran, että pääsi sekä puuskuttamaan ylämäissä kuin myös hihkumaan riemusta alamäissä.
Rhein-joen varttakin pyöräilin hyvän tovin, ja vierailin Rheinfall vesiputouksilla sekä Stein Am Rhein kuvauksellisessa kaupungissa.
Oli kyllä kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut reissu ja hieno vapaapäivä.

Liikunta on ollut täällä enimmäkseen pyöräilyä ja koiran lenkitystä, vain muutaman juoksulenkin olen heittänyt, sillä minä en näköjään pysty kovin hyvin lämpimissä keleissä juoksemaan.
Illalla usein vielä 21.00 aikaan on yli kaksikymmentä astetta lämpöä, ja Irlannin sää sekä Suomen epämääräinen viime kesä on tehnyt minusta lämmönaran 😝.

Tämä käsitys vahvistui entisestään eilen, kun olin viinitarhalla aamupäivällä ja aloin voida huonosti.
Liikkeet hidastui, puhe vaikeutui ja tuli vaan kertakaikkiaan olo,että kohta putoo akka tatamiin ja huolella.
Sen päivän kärvistelin töissä urhoollisesti, mutta hintana oli sitten auringonpistos, josta nyt toivutaan.
On ollut päähine päässä, olen käyttänyt yli 30 kertoimista aurinkorasvaa, nestettä en näköjään ole silti tarpeeksi juonut, ja mineraalit kehosta hikoilun myötä kadonneet, koska sain lihaskramppeja.
Tämä päivä menee enimmäkseen sisätiloissa, viileitä suihkuja, merisuolalla höystettyä vettä ja kevyttä ravintoa.
Jospa huomiseksi pääsisi taas töihin, vaikkakin huomisellekin luvattu 30C.

No, mikä ei tapa, se vahvistaa.
Kyllä Sveitsiin tulo ilman muuta kannatti, ja ovathan nämä ihmiset täällä ystävällisiä, vaikka tämä yhteinen kieli puuttuukin.
Hienona kokemuksena tämänkin otan, sillä eihän näitä jokainen saa kokea tai nähdä.
Ja sitä oppii itsestäänkin aina jotain uutta, ja joutuu haastamaan itseään, halusi tai ei.

Viinitilan työt tällä hetkellä ovat enimmäkseen erinäköisiä viiniköynnösten huoltotöitä, mutta yhtäkaikki taas täysin uusi ja erilainen työkokemus.
En minä ole koskaan veneitäkään maalannut aiemmin, ja Inishturkissa ehdin maalaamaan niitä kaksin kappalein.

Onhan se nyt selvää, että kiinnostavaa ja erilaista tämä elämäni on, ja elämäntapani.
Mutta on sillä toinenkin puolensa, kuten yleensä joka asialla tuppaa olemaan.
Samalla, kun vietän kulkurin elämää oppien uusia asioita ja nähden uusia paikkoja, niin läheisteni elämä koti Suomessa kulkee omia raiteitaan, ja siitä minä olen pudonnut auttamatta kyydistä.
Mutta nämä ovat niitä kuuluisia valintoja, ja kun kukin tekee elämässään omia valintojaan, niin niiden kanssa on sitten vaan opittava elämään - niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ei voi käydä muita syyttelemään, kun itse on aivan vapaaehtoisesti päättänyt valita sen oman polkunsa- ja tämä koskee kaikkia, ei vaan minua ja minun tekemiä valintojani.
Minä kannan oman vastuun taakkani päätöksistäni ja tekemisistäni, ja välillä se on aika raskaskin taakka hartioilla, joskus hieman pelottavakin.
Mutta haluanko siirtyä polultani jollekin toiselle, ehkä helpommalle elämän taipaleelle??
En ainakaan vielä, ja koska elän hetkessä, enkä hirveän pitkän tähtäimen suunnitelmia tee, niin nyt mennään näin.

Vaikka olenkin tällä hetkellä yksinäinen ja tunnen etten oikein kuulu mihinkään, niin koen silti olevani kiitollinen ja rikas.
Olen elossa ja terve ( enimmäkseen) ,minulla on puhdasta vettä ja ruokaa,sekä katto pään päällä.

Näihin tunnelmiin......

Ansku