Heinäkuu alkoi samoissa merkeissä, mihin kesäkuu päättyi - epävakaisessa säässä ja veneen kimpussa.
Tämä aamu alkoi lupaavasti, ja olin jo klo 8.20 veneellä intoa puhkuen maalipensseli viuhuen.
Reilun tunnin ehdin touhuta kun sade yllätti maalarin, ja ei auttanut kun ottaa breikki ja odottaa taukoamista.
Noh, muutaman teekupposen ja tulien teon jälkeen palasin työn pariin.....hetkeksi, kunnes taas Luontoäiti avasi hanat - ja taas Ansku laittoi maalit ja pensselit turvaan ja kipitti sisään suojaan.
Tämä episodi jatkui vielä kerran, kunnes tulin siihen tulokseen, että olkoot mokoma ja iskin hanskat tiskiin loppupäiväksi.
Onneksi urakka on lähes loppusuoralla, joten jos vaikka huomenna saisin pari tuntia kuivaa ja aurinkoista- no okei, se kuivakin keli riittää, niin saisin työni päätökseen.
Tulen jättämään tälle saarelle muistoksi kaksi kauniisti maalattua venettä, joskin Pete myy toise pois, ja saa maalauksen ansiosta varmasti vähän paremman hinnan.
No, päivällä käväisin taas kylätalolla netissä ja kahvilla ja juttelemassa super hauskan kokin kanssa, jonka kanssa meillä on ehtinyt olla jo monet hyvät jutut ja naurut. Häntäkin, kuten muitakin saarelaisia tulee ikävä, ja isäntä sanoi tänään että hän jää kaipaamaan minun seuraani ja apuani.
Ja kuin osoittaakseen sanojensa viestin, minua odotti tänään varmaan maailman hetkullisin lammaspaisti, luomua ja isännän omia lampaita. Pottumuussin ja kastikkeen kanssa tämä ateria nautittiin, vain punaviini puuttui. Mutta oli kyllä kerrassaan herkullinen ja murea lammas, uunissa hissukseen kypsynyt yli kolme tuntia 😛...uuuuhhhhh......olo oli kuin kuninkaallisella, ja sitä herkkua riittää onneksi huomiseksikin.
Kävin iltapäivällä kaksi kierrosta juoksemassa, joten kympin lenkki...ne maisemat täällä tekee kyllä jokaisesta lenkistä yhtä juhlaa, se rauha....raitis puhdas meri-ilma.
Pieni haikeus jo hiipii sisuksiin, ja maanantai aamuna tulee kyllä tippa linssiin kun lähdön aika koittaa.
Eilen illalla kävin naapurin Daven kanssa kallioilla kävelemässä ja kattomassa auringonlaskua, Bell koira kipitteli riemuiten ja häntä heiluen mukana ja odotteli aina välillä jonkun kallion päällä hieman kärsimättömän näköisenä. Sen ilmeestä olisi voinut päätellä jotain tällaista:" tulkaa jo sieltä senkin vätykset! Mikä kestää?"
Hassu ihana hyväntuulinen adhd Bortsu ❤🐶
Kaksi täyttä päivää aion nautiskella vielä täysillä ja koko sydämestäni, ja painan kaikki tuoksut ja värit ja äänet ja maut ja elämykset syvälle sydämeni sopukoihin ja vaalin niitä kuin suurta aarretta.
Inishturk ❤ ja sen ihmiset ❤: Kiitos kun teitte tästä 3sta viikostani unohtumattoman ja saitte minut tuntemaan oloni kotoisaksi 🌹😘
Lämmöllä: Ann O ' Songland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti