8.-9.7.2016 Auringonkukkia, viinitarhatöitä ja pyöräilyä

Auringonkukkia, viinitarhatöitä ja pyöräilyä 8.-9.7.2016

    Edellisessä blogipäivityksessä kerroin matkastani Irlannin Inishturkista tänne Sveitsiin.
Nyt voisin vähän valottaa tarkemmin, missä olen ja kenen luona ja mitä teen..
Ja kertoa ensi päivien tunnelmista täällä Alppimaassa. Eli ottakaa mukava asennto ja kuppi kahvia niin päästäään alkuun 😉☕

Olen siis paikkakunnalla nimeltä Wil, Zurich ollen lähin isompi kaupunki, matkaa junalla tänne kestää Zurichistä n.puoli tuntia.
Saksan raja sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä, ja minun ensimmäinen pyöräretkeni tänään käsitti jo kaksi maata ☺.
Tämä on pieni kylä, jossa on hyvin perinteisiä Sveitsiläisiä taloja, ja sellaisessa asun minäkin.

Olen  Irlannin tapaan workawayn kautta täällä, eli työtä vastaan ruoka ja majoitus.
Ja tällä kertaa työ on enimmäkseen viinitilan arkeen liittyviä hommia viinitarhalla, ja olen jo nyt erittäin innostunut tästä.
Sitten auttelen tietenkin kodin siivouksessa ja ruoanlaitossa jne jne, missä nyt milloinkin on tarvis tehdä jotain.
Tämä talo on tosiaan hyvin perinteinen Sveitsiläinen talo.
Se on jaettu kolmeen huoneistoon, eli ns. vanha pariskunta ja viinitilan pääomistaja vaimonsa kanssa asuu ensimmäisessä kerroksessa. Ja Klausin ja Doriksen kanssa työskentelen viinitarhallakin.
Heidän tyttärensä perheineen asuu sitten toista kerrosta, ja minä asun tässä toisen tyttären kodissa, oma huone ja muutenkin viihtyisät tilat.
Tähän ns.minun perheeseen kuuluu isä ja äiti ja kaksi tyttöä, 6v ja 2v.
Perheeseen kuuluu myös 11 vuotias Appenzellinpaimenkoira Cooper.

  Eilen saavuin iltapäivällä, ja loppupäivä meni lähinnä kotiutuessa ja huiliessa, kävin myös lyhyellä lenkillä jaloittelemassa.
Tänä aamuna olin jo 6lta ylhäällä ja tuon pääomistajan ja hänen vaimonsa kanssa rinteillä viinitarhalla. Siellä touhuttiin puolillepäivin,käytiin väliin aamukahvilla.

9.7.2016 lauantai

  Tämä aamu alkoi myös ennen kuutta, kun oli ulkona vähän viileämpää, niin ensimmäiset tunnit viiniköynnöksillä hieman vähemmän hikiset.
Pari tuntia aina tehdään terhakkaadti töitä, sitten tullaan aamiaiselle ja jatketaan puolille päivin hommia.
Kunhan ilmat vähän viilenee, niin tehdään varmaan lounaan jälkeen vähän lisää töitä.

Lounas onkin sitten oikein perhetapahtuma, ja erittäin mukava sellainen.
Koska talo koostuu kolmesta perhekunnasta, niin kaikki syövät yhdessä lounaan.
Vuoropäivin se valmistetaan eri henkilön toimesta, niin kokkaushommat ei käy kellekään liian raskaaksi.
Minä pääsen keittiöön ensi viikolla, ja hieman jännittää, sillä sen verran herkullisia aterioita täällä olen jo nyt nauttinut.
Pitää pelata varman päälle ja tehdä omat bravuurit alkajaisiksi, että ainakin porukalle maistuu 😉.
    Kaikki siis istumme ison pöydän ääressä nauttien ruoasta ja toistemme seurasta....ja viinistä tietenkin 😘🍷.
Juomme oman talon laadukkaita viinejä, ja nyt olen saanut maistaa kahta eri valkoviiniä: toinen chardonnay rypäleestä ja toinen silvana x riesling miksi.
Ja kyllä on muuten hyvää viiniä, kertakaikkisen suunmyötäistä ja raikasta.
Ja ihana tuollainen traditio, että syödään yhdessä isommalla porukalla, tykkään kovasti.

Tämä viinitila sopii minulle loistavasti tällaiseksi volunteer mestaksi, kun niitä viinikurssrja kävin Haagassa aikoinani ja ehdin paneutua jo ihan jonkin verran sekä teoriaan että viinien maisteluun, ja nyt siis saan tehdä käytännön työtä viinitilalla myöskin.
Tänä vuonna huhtikuun yöpakkasten takia rypäleitä päästään keräämään vasta lokakuun puolella, olisi kyllä niin kiva saada olla mukana siinäkin touhussa.
Mutta kattellaan nyt mitä elämä tuo eteen......

  Olen toki töiden lisäksi ehtinyt käydä lenkillä, ja pyöräilemässä.
Ja oi riemu, mitä luksusta tämä maa tarjoaakaan innokkaalle fillaroijalle😘🚲.
Eilen pyöräilin Saksaan....kyllä vaan, näkyy olevan raja niin lähellä, että ennätin jo sinnekin.
Tänään kävin ajelulla parissa lähikylässä, ajelin pikku pätkän Rhein joen vartta ja ylitinkin sen pariin otteeseen siltaa pitkin.
Sitten sain oman osani varsin tehokkaasta reisitreenistä, sillä pääsin kiipeämään erään kohtuullisen pitkän serpentiinimäen ylös, ja ajoin koko matkan.
Alamäkikin oli takaisin tullessa oma elämyksensä, mutta kylläpä oli upeat näkymät alhaalla oleviin kyliin ja viinitarhoille.
Saa syödä juustoja ja suklaata ihan rauhassa, eiköhän ne minun pyöräilyillä tässä maassa tule kulutettuakin.
Nälkään en kyllä kuole, ja ystäväni Hiirukin nauttii täällä olostaan ☺🐭.

Olen siis ensimmäistä kertaa Sveitsissä, ja kyllä kannatti tulla, olen aivan lumoutunut.
Kaikkialla on siistiä, tiet ovat hyvässä kunnossa, talot kauniita ja kukat kukkivat lavantelista ja auringonkukista ruusuihin ja muihin kauniisiin kukkiin.....
Värejä, tuoksuja, vaihtelevaa maastoa, ihania makuelämyksiä, puhdas ilma....❤
Ja sää on ollut mielettömän upea: aurinkoinen ja lämmin, ja nautin kyllä täydestä sydämestäni ☀☀

Kyllä täällä kelpaa tytön olla, tehä mielekkäitä hommia mukavien ihmisten kanssa, saada uusia elämyksiä, ja oppia lisää saksaa - ja tehokas on ollut kielikylvyn alkukin, sillä Klaus ja Doris eivät edes puhu englantia.
Kaivoin Ylen sivuilta Roman Schatzin saksan kielen kurssiohjelmat ja aloin pänttäämään.
Lisäksi luen perheen tyttärien lastenkirjoja 😃.

  Tällaiset tunnnelmat täällä.....
Palaillaan taas lähipäivinä kuulolle,
T. Ei pikku Heidi vaan pikku Ansku 😉🗻