2-3.7.2016

Matkasuunnitelmia: lippuvarauksia ja hostellibuukkauksia 2.7.2016

   Tulihan se vene valmiiksi vihdoin ja kaunis siitä tulikin, kyllä kelpaa purjehtia taas, silmä lepää.
Ohikulkevat kyläläisetkin kehuivat kilvan kätteni jälkeä, minulle tuli usea talonmaalaus tilaus ym. mutta valitettavasti en voinut niitä vastaanottaa, koska on jo suunnitelmia muualla. Mutta tokihan mieltä lämmittää, kun arvostetaan työtä mitä on tehnyt.

Mulla menikin useampi tunti kylätalolla netissä, tämä matkailu on välillä kyllä yhtä salapoliisin työtä, ja kaikki varaukset ym.tehdään nykyään netin kautta.
Siinä on paree wifin toimia, kun makselee lippujaan jne....
Kuitenkin, heinäkuun korkeasta sesongista huolimatta onnistuin varaamaan petipaikan tutusta Dublinilaisesta hostellista aamiainen mukaanlukien, sopuhintaan 15€.
Tämä on 12 hengen sekahuoneen petipaikka, mutta eipä haittaa minua yhtään.😉.
Sen verran tyrin kyllä varausta tehdessäni, että laitoin hostellin tulopäiväksi vahingossa tiistai illan, kun sen piti olla maanantai ilta.
Äkkäsin mokan sen verran pian, että laitoin hostellille varausnumerollani höystetyn sähköpostin, jossa pyysin heitä josko voisivat korjata päivän ja vahvistaa mulle maililla.
Saapa nähdä meneekö nyt läpi vai mistä itteni löydän 😄...jännitystä elämään....
Sohvasurffausta voisi kokeilla myös jos nyt buukkauksen korjaus ei jostain syystä onnistu.
City-lenkillä käyn ainakin jokivartta pitkin Dublinissa, siltoja käyttäen vaihtelen välillä joen puolta.
Ja tiistaina ehdin pyörähtämään sen verran kaupungilla, että jos löytäsi käytettyjen kirjojen kaupan niin ostaisin taas edullista matkalukemista, eikä eväitäkään pidä unohtaa.


Tiistai iltana sitten heitän hyvästit Irlannille tältä erää ja lähden laiva-bussi yhdistelmällä kohti Lontoota, jossa olen keskiviikko aamuna n.klo 8.00 aikoihin.
Tästäkin lipusta tein kyllä varsinaisen hyvän diilin, 28.40€ joten kannatti surffata.
Nyt pitää vaan toivoa, että oma puhelin ei ala sekoilemaan taas ja tilttaile, sillä onnibussista tuttuun tapaan lippu tulee sähköpostiin.

Edelleenkään en aio avautua vielä siitä, mihin matka jatkuu Lontoosta, ettei käy liian helpoksi tämä nojatuolimatkailu teillekään, heh ☺.
Mutta matka jatkuu toki, ihan vielä en malta kotiin tulla, kun talvi menee siellä kuitenkin.....
Tai sitten ei mene, eipä minustakaan koskaan tiedä mitä saan päähäni.

  Sunnuntai 3.7.2016

Isäntä olikin jo ylhäällä kun heräilin itse vasta kahvin keittoon. Tänään on vuotuinen veneiden siunauspäivä, joten isäntäkin lähtee sunnuntaiseen jumalanpalvelukseen. Itse en ole millään lailla uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon, mutta ajatuksena tuo veneiden siunaaminen on jotenkin lämmittävä ja viehättävä. Ja koska sain kutsun osallistua siihen klo 14.00 niin minähän otan kutsun vastaan ja menen mukaan. Tuolla merellä vietetään paljon aikaa saarelaisten toimesta jo ihan työn merkeissäkin, ja ollaan suuren Atlantin armoilla koko ajan.
Taas tulee uusi kiinnostava kokemus tällekin reissulle.

Peten lampaat pääsivät eilen parturiin, joten niillä on nyt hyvin samantyylinen look kuin minullakin 😉. Sen lisäksi ne kirmailevat iloisesti punaisissa väreissä, kun naapurin määkivä poppoo tuli minua eilen vastaan vihreissä " pelipaidoissaan".
Veikeää sakkia, ja kyllä niillä on täällä saarella mielettömän hyvät oltavat.

Minun piti käydä täällä ollessani niitä lunneja katsomassa, mutta kun näin sen paikan, missä ne kököttävät, niin tulin siihen tulokseen että unohdetaan koko juttu.
Nämä merten papukaijat ( siltä ne näyttävät värikkäine nokkineen) ovat meinaan aina onnistuneesti juuri niin jyrkillä kallio kielekkeillä, minkä ikinä löytävät, ja minua sinne ei saa kirveelläkään.
Lunni yhdyskunta saa siis minun osaltani pesiä aivan rauhassa, en mene häiritsemään kamerani kanssa.
Tänä iltana on luvassa jalkapalloakin, Islannin viikingit pelaavat isäntämaata vastaan.
Mutta jos sää on aurinkoinen, kuten se on usein ollut nyt iltaisin, niin minä lähden ulkoilemaan.

 
   Tulin juuri lenkiltä, kunniakierros tuttua reittiä pitkin. Musiikkina oli meren kuohu,lampaiden määkiminen ja lokkien kirkuna. Halusin imeä sisääni kaikki tuoksut, värit ja äänet, kuulla kenkien alla rapisevan hiekan.
Lenkin päätteeksi kirmasin rantaan, ja koska vuorovesi oli vetänyt rantaviivan auki pidemmälle, niin minulla oli suuri ilo ja riemu juosta paljain jaloin edestakaisin pitkin pehmeää hiekkarantaa.
Välillä aallot heittivät vettä varpailleni oikein kunnolla, välillä nautin pelkästä hiekan hyväilystä varpaiden alla.
Ranta oli täysin tyhjä, sain kirmailla siellä sydämeni kyllyydestä pitkään aivan itsekseni.
Haikeus hiipi silmäkulmaan asti, kun lopulta maltoin laitella kenkiä takaisin jalkaan ja kääntää selkäni tuolle autiolle rannalle.
Muistoksi käynnistäni sinne jäi hiekkaan painautuneet jalanjäljet - Ansku, Myrskyluodon Ansku kävi täällä.
Unohtumaton lenkki, unohtumaton hetki ❤.