Kun rakkaus koputtaa ovelle

Kun rakkaus koputtaa ovelle

 Tavallinen päivä. Juuri sellainen päivä, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Ei mitään erikoista, jos ei hyvää niin ei huonoakaan...ihan ookoo.
 Ryystän hajamielisenä jo haalennutta kahvia,selailen uutisia.

Ovelta kuuluu koputus.
Jähmetyn. Kuka siellä nyt voi olla, en odota vieraita.
En juuri pidä yllätysvieraistakaan.
Olen hiirenhiljaa, jospa se kolkuttelija lähtisi pois, luulisi etten ole kotona.
Turha toivo.
Uusi koputus, vähän edellistä vaativampi sävyltään.
Huokaisen tuskastuneesti ja laahustan ovelle.
Kurkkaan ovisilmästä,kuka on tämä ikävä tunkeilija,joka häiritsee sunnuntairauhaani.
Ovisilmästä en näe ketään, mutta vaistoan,että siellä on joku.
Hyvin varovasti raotan ovea, henkisesti valmistaudun jo ajamaan tieheni kaupustelijat ja saarnasmiehet.
Ensin en näe ketään, en mitään.
Sitten varovainen katseeni ohjautuu alaspäin.
Silloin näen sen - pienen hahmon seisomassa hiljaa ovimatollani hieroen epäröiden käsiään toisiinsa.

Alan jo miettiä avaako tämä hahmo lainkaan suutaan ja mitä hän on vailla, kunnes hän viimein pienen kakistelun jälkeen sanoo:
" Anteeksi kun häiritsen? Sopisiko tulla sisään,vaikka tulenkin kutsumatta....ilman viinipulloa ja suklaata", hän kysyy.
Hieman nolostuneena vilkaisen ovimattoani,joka käskee kaikkien tunkeilijoiden poistuvan,ellei tuliaisina olisi pullo punaviiniä ja suklaata.
Avaan ovea hieman enemmän, juuri sen verran, että tämä hahmo pääsi puikahtamaan sisään pieneen tupaani.
Pyydän häntä istuutumaan kuluneelle sohvalleni, laitan teeveden kiehumaan.
Istun häntä vastapäätä ja jään odottamaan,toinen kulmakarvani uteliaasti hieman kohollaan.
Tästä eleestä rohkaistuneena hahmo vihdoinkin ryhdistäytyy ja aloittaa.
" Kiitos kun laskit minut sisään. Olen kuullut,että olet hieman varautunut ja etäinen. Ei se haittaa, ei ollenkaan haittaa.
Minä en kuitenkaan ole tullut pahoissa aikeissa, kaikkea muuta. Olen hieman huolissani sinusta,ystäväni.
Minusta tuntuu, että sydämesi on hieman viilenemässä. En toivoisi sen jäätyvän, tunteidesi kylmenevän.
Sinussa elää rakkaus, sen liekin on pysyttävä voimissaan, pidettävä sielusi lämpimänä myös näinä kylminä pimeinä marraskuun päivinä."

Kaadan vieraalleni ja itselleni teetä,käteni hieman vapisevat, vieraani on tovin hiljaa,antaa minun sisäistää sanojaan.
Istuudun taas alas ja nyökkään vähän, hän jatkaa.
" Ymmärrän tarvettasi suojella itseäsi, varjella itseäsi suruilta ja kolhuilta. Muurisi kuitenkin on kasvanut jo niin korkeaksi, niin tiheäksi, että sen läpi eikä yli tahdo päästä enää valo ja lämpökään.
Juuri se valo ja lämpö, joka herättää sinut joka kevät, saa silmäsi loistamaan ja naurusi kaikumaan huoneessa ja kimpoilevan seinistä iloisina pirskahduksina.
Sinun sydämesi on hyvä, lämmin, ennenkaikkea vahva. Sinä,ystäväni,olet vahva.
Voit hyvin raottaa muuriasi, irroittaa muutaman tiilen sieltä täältä,laskea sisään valon ja lämmön,ja pieniä yllätyksiä.
Sinun intuitiosi,aistisi,ja terävä järkesi,huolehtivat kyllä tehtävästään toimia sydämesi henkivartijoina.
Luota niihin, luota itseesi."

Vieraani hiljenee, siemailee teetään.
Minä olen hämmentynyt, melkein vähän närkästynytkin moisesta avautumisesta.
Katson hahmoa syvälle silmiin ja saan kysyttyä,kuka hän on.
Hahmo vastaa : " Minä olen rakkaus".

12.11.2017

Rosoinen, repaleinen.
Tuulen tuivertama,sateen kastelema.
Auringon haalistama, kallioiden kolhima.
Sellainen minä olen -
Suora kuin junarata läpi Siperian arojen,
villi kuin kesyttämätön mustangi-varsa.
Lempeä kuin kesäinen tuuli valkeiden lakanoiden katveessa.
Vaarallinen, kuin mereltä maihin rantautuva kaiken alleen jyräävä hurrikaani.
Etäinen kuin kaukaisin planeetta,
hiljainen kuin hiipivä kissa saaliinsa perässä.
Olen täynnä virheitä, arpia, lommoja - elämän jälkiä.
Olen edessäsi alastomana, hauraana,mutta voimakkaana.
Nöyränä elämälle, mutta ylpeästi pää pystyssä,katse kirkkaana kohti tulevaisuutta..
..tulevaisuutta täynnä yllätyksiä..
Uusia polkuja kuljettavaksi, mäkiä kiivettäväksi,
sydän täynnä toivoa, vaistot valppaana sydämen suojelijana - henkivartijana.
Rosoinen, repaleinen,rakkauden runtelema ja rakkauden kypsyttämä..sellainen minä olen.

Anneli Laulumaa